Hyvää päivää pitkästä aikaa! On aika raapustella vähä kuluneen parin viikon tapahtumia, jos joitain kiinnostaa. Ehkä äitiä ainakin?
Coronilta lähdettiin 17. päivä aamulla lautalla kohti Mindoron saarta tavoitteena Boracayn turistihelvetti. Lauttojen lähtö on tähän mennessä ollut lähestulkoon aina myöhässä. Tällä kertaa reilun tunnin verran alkuperäisestä "aikataulusta" jäljessä. Lauttamatka San Joseen kesti kuutisen tuntia, mutta aika meni suht leppoisasti musiikkia kuunnellen ja pelastusliivien päällä makoillen.

Perillä San Josessa tricyclekuskin johdolla lähdettiin etsimään kulkupeliä Roxasiin, josta lautat Caticlaniin (kaupunki Boracayn-saaren vieressä, josta lautat saarelle lähtevät). Päivälliseksi puolikas grillikana naamariin ja pian lähtikin pakettiauto kohti määränpäätä, johon saavuttiin muutamaa tuntia myöhemmin väsyneinä koko päivän matkustuksen jälkeen. Yhdeksältä olisi vielä lähtenyt yksi lautta, mutta tässä vaiheessa oli selkeä ratkaisu syödä ja levätä sen sijaan, että olisi lähtenyt menettämään hermoja ja rättiväsyneenä matkustamaan yön selkään. Pienestä burgerikioskista "yllättäen" juustopurilaisia naamaan ja loppuilta lepäilyä hotellissa.

Seuraavana päivänä lautan piti lähteä kello 12, mutta aikataulu olikin muuttunut ja ensimmäinen lautta lähti klo 14 (oikeasti taas kolmen jälkeen). Tämä tiesi taas sitä, että perillä oltaisiin pimeän aikaan. Tällä kertaa "lautta" oli iso vene, joka oli hyvä juttu sillä aallot olivat suhteellisen reilut ja välillä keikutti melkolailla. Onneksi itellä oli läppärin akku täynnä ja matka sujui nopeasti penkillä maaten ja HIMYM:in jaksoja ahmien.

Caticlaniin saavuttiin kahdeksan aikaa illalla. Syötiin ruuat naamariin ja ostettiin törkyhintaiset liput Boracaylle (turistihinnoittelu alkoi tässä vaiheessa). Saarelle lauttamatka maksaa vain 25 pesoa, mutta ympäristömaksua ja terminaalimaksua tulee päälle 175 eli yhteensä 5 taalaa. Ei kuulosta paljolta, mutta kun verrataan hintoja normaaleihin taksoihin täällä, niin suolainen hinta vartin venematkasta.

Perillä otettiin suunnaksi White Beachin station 3, joka on rauhallisin osa White Beachia. Kyseltiin muutama majoitusvaihtoehto, mutta hinnat olivat meidän budjetille turhan suolaisia ja sitten itellää alko menemään hermot jo. "Laskin" rinkan maahan ja tässä vaiheessa agentti K otti hienosti roolia ja lähti etsimään majapaikkaa joukkueellemme. Löytyikin onneksi pari vuodepaikkaa Tree Housen dormista á 300 pesoa. Suihkun jälkeen unihommat kutsuivat ajoissa. Boracaylla aika kului lähinnä rannalla makoillessa ja reenailun parissa. Löytyi pätevä gymi, jossa paikallinen bodykerma myös kokoontui pumppailemaan ilman paitojaan. Reenikerta maksoi reilun euron.

Myös suosikkiravintola löytyi kylältä, jossa taidettiin syödä aamupala melkein joka päivä viiden päivän ajan. Rantakahviloissa ruokien hinnat lähtivät 100 pesosta ylöspäin, kun normaalisti kaupungeissa jne. syö samalla hintaa 2-4 lautasellista mättöä. Boracay oli ennakkoarvailuiden mukaan turisteja täynnä. Pääosan väestöstä muodostivat kortsut, kinkit ja japskit, jotka vyöryivät lähinnä 1 ja 2 Stationien lähistöllä valtavina parvina. Hieman käy sääliksi ihmisiä, jotka tulevat tähän mahtavaan maahan ja viipyvät viikon tai kaksi pelkästään Boracaylla, jolla ei ole juurikaan hirveästi tekemistä muun Filippiinien kanssa ja oikea Filippiinit jää näkemättä kokonaan.

Ranta toki on hieno ja auringonpalvonta ja hengailu sujuvat mainiosti täälläkin. Välillä tuntui kuitenkin, että teki mieli kuristaa seuraava henkilö, joka tulisi tarjoamaan jetskitä tai purjehdusta. No mutta, 20 taalan päiväbudjetti riitti täälläkin hyvin, kun hieman käytti vaivaa. Viimeisenä iltana tuli sikailtua loistava all you can eat -buffet reilun viiden euron hintaan. Alussa maistelin kaikkia, mutta lopulta suosikeiksi valikoitui gordon bleu ja valkosipuliosterit. Ruokaa tuli upotettua vajaat viisi lautasellista, jonka jälkeen vielä suklaa- ja porkkanakakkua 10-15 palaa, mutta onneksi ne menevät eri mahaan! Kaiken syömisen ja juomisen jälkeen vatsa oli yhtä killillään kuin Pyramid-kasinon buffetista lähtiessä Las Vegasissa edellisellä maailmanympärireissulla. Ilta vierähti rannalla katsellen tuliesityksiä ja kuunnellen hienoa rockbändiä, joka esitti loistavia covereita vuosien varrelta. Boracaylta jatkettiin matkaa jälleen veneen ja pakun kyydillä, jossa tällä kertaa joutui kyhjöttämään takapenkillä onnettomilla jalkotiloilla ja kipeillä takareisillä, ei hyvä yhdistelmä! No taas selvittiin tästäkin viiden tunnin köröttelystä elossa ja saavuttiin perille Iloilon (kavereitten kesken Joyjoy) SM Mallille. Ensimmäinen projekti oli pudottaa naamariin jälleen muutamia juustohamppareita ostarin Mäkkärissä, jotta oli energiaa lähteä etsimään majapaikkaa. Ostarin edestä tungettiin rinkat jeepneyyn ja pienen kyselyn jälkeen, että olisimme matkalla oikeaan suuntaan, lähdettiin matkaan. Paikalliset jannut sanoivat, missä kannattaa jäädä pois ja lähdettiin kävelemään katua pitkin etsien pensionia, jossa yöpyä. Sattumalta tien toiselta puolelta bongasinkin hotellin, jota olimme etsimässä.

Yksi yö riitti tässä peruskaupungissa ja seuraavana päivänä jatkettiin lautalla reilun tunnin matka Negrosin saarelle Bacolodiin. Satamasta napattiin tricycle bussiasemalle, jossa sikailin taas pari burgeria ja hodarin naamariin. Matkalle evääksi vielä mukaan 10 munchkinsia, jotta jaksaa kökkiä bussissa, jonka päätepysäkki meille oli Sipalay.

Ruokailut on välillä täällä mitä sattuu, sillä burgeripaikkoja löytyy joka paikasta ja ne ovat edullisia. Paikallisista kantiineista tulee syötyä myös aika paljon. Näissä on esillä kaikenlaista ruokaa, ja pieni lautanen maksaa n. 50 senttiä. Nälästä riippuen näitä tulee mätettyä yleensä noin 4 lautasellista. Eli mahan saa mukavasti täyteen "kotiruualla" parilla eurolla. Yleensä ruoka on kuitenkin kylmää, mutta parhaimmissa paikoissa lämmintä ja todella hyvää (kuten täällä Dumagueten kaupungissa, jossa hotellin alakerrasta löytyy pari mahtavaa vastaavaa ruokalaa). Ateriavälit on suhteellisen helppoa siis pitää kohtuullisina.

Bacolodista bussi Sipalayhin kesti viitisen tuntia, mutta nälkä ei siis ainakaan tullut. Aika meni jälleen nopsaan HIMYM:in parissa. Kaisa oli tekstaillut Sulu Sunset -resorttiin ja venekuski tuli meitä vastaan kaupunkiin. Grillikanat ja nakit naamariin ja pimeyden vallitessa bangaan ja kohti Sugar Beachin rantaa. Saatiin saksalaisäijän omistamasta resortista viimeinen edullinen huone hintaan 9 euroa (450 pesoa). Tällä sai kaksi sänkyä, hyttysverkot ja pöydän termiittien täyttämästä majasta. Parina iltana termiittejä mönki patjalla melkolailla, mutta uni maittoi hyvin! Seuraavana päivänä Sunsettiin tuli suomalaispariskunta Jaakko ja Heini Helsingistä. Jaakko on asunut vuosikaudet Lappeenrannasta ja nopeasti yhteiset tututkin löytyivät. Pieni on maailma! Sunsetissä aika meni mahtavasti ja "hyvää" juttua riitti. Käytiin snorkkeloimassa, pelailtiin rantapelejä, otettiin brunaa ja hakattiin iltaisin Yatzya ja ristiseiskaa "hyvien" tarinoiden siivittämänä. Rommiäijä- ja kaljaäijäiltana jutut vain paranivat entisestään.
Jaakko piti meikälle myös lyhyen kurssin vapaasukelluksen maailmaan. Elämäni ensimmäisissä harjoituksissa pystyin olemaan naama veden alla reilu pari minuuttia hengittämättä sekä opin sukeltamaan paremmin. Tästä on hyvä lähteä parantamaan

Viimeisenä päivänä tuli mieleen, että teki mieli jotain omaa ruokaa ja keksin pyttipannun. Kerrottiin resortin kokkimimmeille pekonipyttipannun resepti, mutta päädyttiin itse näyttämään miten suomiäijät kokkaa! Lopputuloksena olikin oivallinen setti maistuvaa pekonipyttistä ja mimmien valtava ihailu. Kokkailuprojektia siivitti valtava mimmilauman kirkuminen. En tiedä johtuiko tämä pitkien suomalaisurosten komeudeusta vai hyvistä jutuista vai mahtavista kokkailutaidoista.

Budjetti pysyi melko hyvin kurissa myös Sunsetissa, vaikka täällä yksi sandwich tai omeletti maksoi 2-3 kertaa normaalien ruokamättöjen verran, mutta onneksi asuminen oli edukasta.

Viimeisenä iltana hakattiin vielä tuntitolkulla ristiseiskaa allekirjoittaneen jälleen dominoidessa näyttämöä ja hyvästeltiin Jaakko ja Heini, jotka jäivät vielä viikoksi lepäilemään Sugar Beachille ja jatkettiin itse Dumagueteen. Resortin vene heitti meidät takaisin Sipalayn kylään, jossa aamupalaksi tuli nautittua nuudelit, possukyljys, pari munaa, pari mangoa, kolme donitsia ja sumpit. Oli kiva taas syödä hyvää ja halpaa ruokaa resortin jälkeen! Koko setti noin kolme euroa, nams. Huonon pohjatyön ja kommunikaatio-ongelmien takia odotettiin bussia hieman väärässä paikassa tunti turhaan, mutta ainakin oli loistavat Yatzy-pelit tällä aikaa.

Puoliltapäivin napattiin tunnin bussi seuraavaan lähikaupunkiin, jossa vaihdettiin melko pian bussiin Dumagueteen. 3,5 euroa viiden tunnin matkasta ruokataukoineen perille.

Tricycleäijä kuskaili seurueen ensin backpacker-paikkaan, joka oli täynnä. Mutta seuraavasta paikasta löytyi hyvä huone 10 eurolla. Tällä kertaa jopa oma suihku ja vessa!

Iltapalaksi teki jotenkin mieli jälleen Mäkkärin juustoburgereita, mutta ujosti vain kolme tällä kertaa. Loppuilta kului nettikahviloissa, sillä oli aika ostella lentolippuja. Parin nettikahvilan jälkeen homma onnistui omalla koneella langattoman netin avulla, kun Dansken Java suostui vihdoin toimimaan. Tuloksena oli liput Cebulta Singaporeen, jossa viivytään viitisen päivää. Täältä jatketaan Indonesiaan Balille. Sitten ostin myös liput pikkumatkalle Kuala Lumpurista Guanzhoun ja Los Anglesin kautta Miamiin sekä menopaluu-lipun Miamista JAMAIKALLE! Aasia-etappi päättyy siis 14. huhtikuuta ja tapaan Aleksin ja tämän siskon Essin Kingstonissa, jossa onkin pian saapumisen jälkeen synttärikemut! Alkukesä sitten hengaillaan Floridan helteessä ja kosteudessa Miamissa ja Jacksonvillessa. Life is good!

Nyt pari päivää kaupunkihengailua, syömistä hullun lailla ja reenailua vielä täällä Dumaguetessa, josta jatketaan läheiselle Siquijorin saarelle. Toivottavasti ei sataisi vettä, kuten nyt täällä. Tänään piti taas laittaa hiusrajat kuntoon ja törsätä euro hiustenleikkuuseen. Kuukauden verran olikin vierähtänyt ladyboyn käsittelystä Meyucayanissa. Iltapalaksi lähti pari possuvarrasta, juustoburgeri, spagettia, burger steak riisillä, kokis sekä halohalo-jäätelöannos - ja taas on maha tyytyväinen! Koko setti kustansi noin kolme euroa.

Huh, siinä parin viikon kuulumisia! Palataan taas asioille, mukavaa talven jatkoa ystävät!