Profile
Blog
Photos
Videos
Gili Trawangan ja roadtrip around the Bali…
Udayanan Yliopistolta napsahti 1,5 viikon syysloma, joten halusimme reissata jonnekin pois Kutan sykkeestä. Kolme Gilin saarta sijaitsee 1,5h pikavenematkan päässä Kutan turisteja kuhisevalta rannalta. Gili Trawangan on saarista suurin ja eniten turisteja vetävä kohde, Gilit Meno ja Air sopivat päiväkohteiksi sekä todella rauhallista menoa hakeville. Ei sen puoleen ei täällä Trawangallakaan mikään Kuta-meno ole, mutta hyvä niin. Olin viimeksi Gileillä 2007 ja täytyy sanoa että ainakin Trawangan on muuttunut huimasti. Lisää hotelleja, ravintoloita ja muuta aktiviteetteja on ilmestynyt saaren rannoille. Tosin autoja tai mopoja täällä ei ole vieläkään ja se on todella tervetullutta vaihtelua Balin melko häiritsevään liikenne-hässäkkään. Trawangan rannat ovat muuten todella kauniita ja hiekka ihanan valkoista. Meno täällä on rentoa ja suurin osa tuleekin tänne "rauhoittumaan" sekä sukeltamaan. Sen sijaan surffispotteja täällä on käsittääkseni vain yksi, joten surffarit lienevät Lombokin suunnilla. Trawanganille kannattaa minusta suunnata mahdollisimman pian, ennen kuin turismi täällä menee "överiksi" ja se on siinä hilkulla jo mielestäni nyt…
Tänään näimme rannasta delfiini parven uimassa saaren ohi, joten täällä ei välttämättä tarvitse lähteä sukeltamaan nähdäkseen meren elämää. Trawangan lienee kuitenkin yksi NIISTÄ paikoista, joissa Balilla kannattaa sukeltaa jos missä. Jos sukeltaminen ei kiinnosta niin myös snorklaus on täällä suosittua tai sitten saaren voi kiertää polkupyörällä noin puolessa tunnissa ympäri. Itse kävelin tänään kaksi(!) kertaa saaren ympäri ja uskoisin, että olen nyt aika lailla nähnyt Trawanganin. Suosittelen ehdottomasti Trawanganille 2-3 päivän reissua, mutta viikko täällä on minun mielestäni, liikaa ellei sitten tule tänne sukelluskurssille. Edestakainen venematka maksaa pikaveneellä noin 550 000 rupiaa eli 40 euroa. Muista, että kattoa hinnoilla "vedättämiselle" ei ole, joten ÄLÄ maksa edes takaisesta reissustasi tuon enempää. Veneet lähtevät Padang Bai nimisestä satamasta ja sinne saa kyydin samaan hintaan Kutan alueelta. Ylipäätään matkaan/suunta menee noin puolipäivää, joten voit laskea edestakaiseksi matkaajaksi yhden päivän. Paikanpäällä majoituksen saa helposti ja taso vaihtelee perus bungaloweista viiden tähden hotelleihin. Eräs todella mukavalta näyttävä hotelli/kahvila on mielestäni SallyWax, mikä sijaitsee saaren eteläkärjessä. Huoneen hinta siellä on kuulemma aamiaisineen n. 60 euroa kahdelta hengeltä. Jos haluaa kuitenkin selvitä todella halvalla, niin perus bungalowin saa noin 15-20 eurolla kahdelta hengeltä kera aamiaisen. Usein tuohon hintaan saa vielä ilmastoidun huoneen, mutta ei lämmintä vettä.
Yliopisto Udayanan syysloman vietto jatkui "around the Bali" roadtripin merkeissä. Päätimme suunnata suoraan Seminyakista ylöspäin kohti Lovinaa. Mopoilla reissuun lähteminen oli muuten eräs parhaista ideoista ikinä! Ei sen puoleen, ei auton ja kuskinkaan vuokraaminen olisi kallista, mutta mopoilla näkee niin paljon enemmän ja pysähtyminen on helpompaa. Lisäksi aikaa ei kulu eräiden teiden ruuhkissa. Rahaa itse matkoihin meni huimat max. 10 euroa + toki majoituskulut. Suosittelen ehdottomasti suoraa reittiä Seminyakista ylös pohjoiseen, sillä matkalla on kauniita maisemia ja mm. pari järveä. Lisäksi laskeutuminen serpentiini tietä kohti Lovinaa on aivan mahtavaa. Itse asiassa koko reissussa oli parasta juuri mopoilla ajelu. Sen sijaan EN suosittele erittäin vilkasta tietä välillä Singaraja-Seminyak: Singaraja on satamakaupunki ja ruuhkainen tie on täynnä sekopäisenä kaahailevia rekkakuskeja-vaarallista, raivostuttavaa ja ei nautittavaa ajelua…itse en tuolle tielle enää mene kuin pakon alla.
Myös Lovina oli hienoinen pettymys: siellä ei todellakaan ole "mitään" ja 1 yö ja pari päivää ovat ihan riittäviä paikan näkemiseen. Delfiini-risteily on must, mutta varaudu heräämään kukonlaulun aikaan. Ja tokihan siinä kävi niin, että kun lähdimme sitten ajelemaan kohti kotia, niin emme olleet täysin kartalla ja ajoimme muutama sata kilometriä harhaan, joten kiersimme ohi mennen puolet Balista, heh…mutta se on reissailua parhaimmillaan: kun eksyy niin matkasta saattaa saada vielä enemmän irti, I love it!
- comments
kiiveri jorma hellou sukulainen ...mitä kuuluu..??
Rommy Sam,I've helped run two cpoooratirns and three small businesses in the past 15 years, including a real estate investment venture and a wholesale distribution business that included international trade.I've been running a small web hosting business for the past six years which currently has more than 60 clients. I run it in my spare time and I've only used word-of-mouth marketing because I'm intentionally keeping it small; it's my passion business and I'm not in it for the money. I've also been freelancing for the past 15 years and I have, many times, experienced far more requests for my service than my available time allowed for. I know what it's like and I've learned how to say no (although a bit more politely than that) so that I remain happy instead of feeling stressed, instead of feeling like I sold my soul).When I hear let me tell you a secret and then something about money, I'm immediately reminded of how fulfilled I felt when I finally released all desire to obtain more money. (I didn't always feel that way for most of my teens and early 20s, I was all about money). Money is nice, yes. Money can help us do stuff, yes. But money doesn't buy happiness. Money doesn't buy peace. Money doesn't buy us success (success is what you decide to make it). When we have *enough* money, more money does absolutely nothing for our overall wellbeing. Recognizing how much money is enough is the most important lesson I've learned since I started my first business at age 15.These are lessons I've learned the hard way, through success, through bankruptcy, through working 80 hours a week at two jobs while doing consulting on the side. Business is more often than not associated with money and I believe that it shouldn't be.Business should be associated with focused activity and business people should be people who focus their activity on things that matter to them. I believe that in the end, money does *not* really matter; what we do with that money, what we do with our time, and what we do to leave a legacy, that is what really matters.Thank you for your response and thank you Conni for allowing me to share these experiences here. We all have our own journey to take and I'm all about learning through experience. :)