Mopoilua ja hurja pyörälenkki…

Takana on kaksi viikkoa paratiisissa ja hommat alkavat loksahdella kohdilleen yksitellen. Muistanette edellisen postauksen liittyen mopolla ajamiseen? Pidin itseäni jonkin sortin hulluna, että ylipäätään suostuin istumaan skootterin päälle, saati ajelemaan sillä Denpasarin liikenne-kaaoksessa!

Täytyy kyllä sanoa, että ensimmäiset päivät pelkäsin todella: en osannut ajaa kunnolla skootteria, saati tajunnut jotain liikennesäännöistä. Toki ymmärsin, että liikenne on vasemman puoleinen, ja että se tulee tuottamaan omat ongelmansa, mutta kun siellä oli 100 muutakin asiaa! Vasemmalle saa kääntyä kun on punainen, vastaantulevien kaistalla saa ajaa tarvittaessa(tai en tiedä saako mutta kaikki ajaa) ja että on ihan OK, jos tekee pari "omaa" kaistaa perus tien vierelle. Myöskin kaiken maailman puikkelehtiminen autojen välissä, pysähtyminen yht'äkkiä keskelle tietä ja ilman vilkkua kääntyminen on ihan jees…mutta takana tuleville ei.

Sanonta "lähti mopo käsistä" kävi mulle pari kertaa ihan konkreettisesti: noloa myöntää, mutta kaasun käyttö ei alkuun aivan sujunut. Sen takia meinasinkin kolaroida heti aluksi. No anyways tilanne on nyt muuttunut ja alan päästä juoneen mukaan kiinni, varovainen täällä saa silti olla!

Pidän muuten täällä mukana mopoillessani "poliisi pussukkaa" missä on mun Suomen ajokortti(mikä ei tietenkään riitä täällä, vaan pitäisi olla kansainvälinen kortti), mopon rekisteriote ja hieman rupioita(20 000 mikä ei ehkä myöskään riitä). Pussukan tarkoitus on toimia hämäyksenä jos poliisi pysäyttää: suoraan sieltä vaan "lahjukset" poliiseille ja muuta ei "muka" ole mukana, ovelaa. Poliisit saattavat nimittäin alkaa penkoa myös kasseja mutta sitä ne eivät saa tehdä. Myös avaimet kannattaa ottaa pois virtalukosta jos poliisi-setä pysäyttää tai ne saattaa napata ne itse ja mihis sitten lähdet? Paras neuvo minusta oli kuitenkin se, että kaasua vaan jos joku yrittää pysäyttää-tilanne ei kuulemma siitä pahene kuten Suomessa "saattaisi käydä".

Myös bensa-asemalla koetetaan nyhtää tyhmiä turisteja aina kun silmä välttää. Vaikka kyseessä on vain muutama sentti, niin se ärsyttää. Täällä bensiksillähän on tankkaaja-tyypit, ketkä tankkaa jokaisen mopon. No, joskus sitten sattuu sillä lailla, että sedältä "unohtuu" nollata mittari edellisen jäljiltä jolloin perässä tuleva(turisti!) maksaa tuplat. No, maksaa kuka ei ole tietoinen asiasta;). Mut koko ajan saa siis olla tarkkana täällä rahan kanssa…

Vetäisin muuten viime sunnuntaina kevyen pienen pyörälenkin, 110 kilsaa, Kerobokanista Rening Bayhin. Se taitaakin olla eräs elämäni rankimmista treeneistä! Lähdimme aamulla kukon laulun aikaan(kirjaimellisesti) matkaan ja ensimmäiset 40 kilometriä menikin iloisissa merkeissä. Sen jälkeen alkoi jonkin sortin "tuskien taival": jos ei sattunut takapuoleen, niin sitten ranteisiin. Samaan aikaan aurinko porotti jo urakalla niskaan, ja pyöräilykypärä painoi ohimoita. No, ei muuta kuin hanaa, sillä oltiin koko porukka (n. 15 henkilöä) samassa veneessä.

Onneksi reissu oli hyvin organisoitu, sillä reitin varrella oli 3-4 stoppia, mukana oli lauma huoltojoukkoja ja maisemat olivat paikka paikoin mahtavia. "Pienen" haasteen toivat toki ohi hurjaa vauhtia ja aivan hipoen kiitäneet rekat ja muut kulkuneuvot, mutta niitä osasi jo varoa mopolla ajelun takia. Viimeisen 5 kilometrin kohdalla sain jonkin sortin "kilahduksen", sillä poljin loppu matkan niin lujaa kuin pystyin(uskomatonta että ihminen saa puristettua yli 100 kilometrin jälkeen vielä sellaiset vauhdit!). En olisi voinut istua satulassa nimittäin enää sekuntiakaan ja maaliin oli päästävä tyyliin heti.

Lopulta, 6 tunnin polkemisen jälkeen meitä odotti perillä hierojat, juoma suoraan kookoksesta, mahtavan makuisia itse tehtyjä energiapatukoita ja suihku! Ja sitä olotilaa, kun on ylittänyt itsensä, ei voita mikään(eikä edes himmentänyt se, että en voinut istua).

Bahasa Indonesia eli Indonesian kielen opiskelu on muuten hauskaa puuhaa! Itse asiassa kieli on äärettömän helppo ja eräissä tapauksissa edes sanajärjestyksillä ei ole niin väliä. Pääasia on, että osaa sanat oikeastaan…minusta eräät hauskimmat sanat ovat Pebruari ja Nopember eli helmikuu ja marraskuu, itse asiassa meinattiin tikahtua nauruun kun luettiin noita. Muutoinkin sanojen lausuminen on helppoa ja välillä kuulostaa siltä kuin puhuisi jotain höpö-höpö kieltä.

Muutenkin koulu tuo kivaa järjestystä täällä oloon, vaikkakin sitä on vain maanantaista keskiviikkoon. Eilen koululla oli muuten verenluovutustilaisuus. Meitä vaan hieman ihmetytti ja samaan aikaan huvitti, kun se järjestettiin "parkkihallissa" eli paikassa missä juuri toissapäivänä oli 100 mopoa…eivät sitten yhtään kummallisempaa paikkaa keksineet? Muakin pyydettiin mukaan osallistumaan, mutta pitäydyin vain kuvien ottamisessa…

ps. Tänään löytyi se villa lopulta Seminyakista: kahden viikon ja kymmenen agentin ja lähemmäs 15 villan tsekkaamisen jälkeen! en voisi olla onnellisempi reissaajaJ---ensi viikolla siis kuulumisia uusilta tonteilta niin ja: mä meen ensi sunnuntaina juoksemaan 10 kilometriä pitkin tulivuoren rinnettä YLÖSPÄIN, joten pysy kuulolla että miten meni;)!