Lake & Mount Baturin maisemissa…

Koska olen asustellut Balilla jo syyskuusta asti, niin olen koettanut säännöllisesti kiertää Balia saadakseni kaiken siitä irti. Sitä paitsi rakastan mopolla ajelua (ja eksymistä) siinä määrin, että matkan teko lienee hauskempaa kuin itse paikan päällä? Lake Batur on Balin Pohjois-osassa sijaitseva turistikohde, mikä on kokenut kovia sitten huippu vuosien. Nimittäin mafian sanottiin ottaneen paikan haltuun ja nostaneen hinnat niin ylös, että turistit kaikkosivat. Ja sen kyllä huomaa, että siellä ei paljon turisteja pörrää. Itse maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit noin kilometrin syvyisen Baturin ympärillä eli siis kaikki edellytykset matkailulle olisi. Sen sijaan useat resortit kilpailevat samoista vähäisistä turisteista, joten tyrkytys on suorastaan raivostuttavaa. Baturin vetonaula on trekkaus Batur-vuorelle, mikä kohoaa 1717 metrin korkeuteen.

Lähdimme reissuun korkein odotuksin ja saavuimme Baturille vasta ilta myöhälle. Turisteja ei näkynyt juurikaan missään ja sekoilimme yhtä tietä edes takas itse asiassa etsien kavereitamme. No, kavereita ei löytynyt eikä sitä hotellia missä meidän piti tavata. Mitään syytä pelkoon ei kuitenkaan ollut, vaikka valaistus oli todella heikkoa pilkko pimeässä. Nappasimme meille resorttia tyrkyttäneeltä mieheltä huoneen, sillä emme enää jaksaneet haahuilla tiellä. Huone oli parhaat päivänsä nähnyt koppero, missä ei juuri mukavuuksia ollut. Aamulla totesimme että esim. kuumaa vettä ei lupailuista hanasta tullut, mutta eipä paljon yllättänyt…

Trekkaukselle lähdettiin keskellä yötä 04. Saimme "jopa" teetä aamupalaksi, sillä itse kunnon aamupala olisi vasta Baturin huipulla, auringon noustessa. Kuulosti todella hyvältä! Kävelimme alkuun helppo kulkuista polkua pitkin pimeässä metsässä, taskulamppujen valossa. Lamput olivat kaikkea muuta kuin hyvät ja oppaamme olikin turvautunut vain kännykän valoon haha! Käveltyämme noin tunnin verran alkoi todellinen tuskien taival, sillä mäki jyrkkeni reilusti ja muuttui kinttupoluksi missä oli isoja irto kiviä. Pohdiskelimme kovasti myös veden riittävyyttä, sillä meille oli luvattu "reilusti" vettä koko 5 tunnin matkamme ajaksi. Se "reilu" tarkoitti ½ litraa vettä-hei haloo! Tuli myös muutaman kerran mieleen, että kuinka opas mahtaisi suhtautua jos jommalta kummalta meistä menisi esimerkiksi nilkka-siihen kun ei sillä polulla paljon tarvittu…no onneksi se jäi vain kelailun tasolle. Myöskään kunnon kengistä ei oltu mainittu mitään-tulikin sellainen fiilis, että tyhmiltä turisteilta vain rahat pois ja muulla ei niin väliä.

Kapuaminen jatkui sankassa sumussa ja mäki ei meinannut loppuvan millään! Hiki valui ja kasteli kaikki vaatteet ja jalat huusivat hoosiannaa vaikka kunto piti olla hyvä. Miten kummassa joku "ei liikuntaa harrastava" henkilö tästä selviäisi? Kääntyvätkö ympäri vai ottavatko sydänkohtauksen riskin? Ylhäällä meitä kuitenkin houkutti upea auringon nousu ja kokemus sinänsä, joten sinnittelimme oppaan perässä 2 tuntia hiki pinnassa. Vihdoin ja viimein pääsimme huipulle, mutta sumu ei siitä hälvennyt. Valoisakin alkoi tulemaan, joten totesimme, että taisi jäädä auringon nousut näkemättä tällä kertaa…Trekkingin myyjä oli kyllä alhaalla kovasti lupaillut kirkasta säätä, mutta myynti kikka lienee sekin?

"Kunnon" aamupala oli kraaterin lämmössä keitetty kananmuna ja banaani-leipä. Teestä jouduimme maksamaan erikseen, totta kai. Sitten tuli kylmä, huipulla nimittäin tuulee ja lämpötila oli jotain +15c luokkaa. Otimme muutamat kuvat ja alkoi jo olla kiire alaspäin. minä toki korkeanpaikan kammoisena mietiskelin kovasti, että mitähän reittiä me meinataan kipittää alaspäin. Onneksi luvassa oli kuulemma kuitenkin hieman loivempi mäki. Ennen lähtöämme Baturin apina-asukki tuli vielä tervehtimään ja se halusi osan eväs-leivistämme. Kuulimme myös useille tutun tarinan kraatteriin tippuneesta ruotsalais-miehestä: se tapahtui kuulemma juurikin täällä. Oma-aloitteisesti opas ei tietenkään asiasta maininnut, mutta kertoi hänen liukastuneen ja tippuneen alas 300 metriä kuollen välittömästi. Puistatti koko ajatus, vaikka koko huippu oli sumun peitossa emmekä nähneet juurikaan 2 metriä pidemmälle.

Alas kävellessämme mietiskelimme, että Baturin huippu on varmaan aivan mahtava paikka kirkkaalla säällä. Täysin sitä ei siis kannata haudata reissukohteena. Suosittelen kuitenkin, että teet sinne reissun vasta touko-lokakuussa jolloin sään kirkkauteen on suurempi mahdollisuus. Alhaalle päästyämme kävimme vielä pikaisesti katsastamassa paikan toisen vetonaulan: kuumat lähteet. Hmm..kuumat lähteet eivät kuitenkaan olleet "luonnontilassa" olevat kuumat lähteet, vaan pikemminkin uima-allasta muistuttava alue. Lillumaan olisi päässyt n. 8 eurolla, emme menneet (ehkä kuumat lähteet kannattaa mieluummin kokea vaikka Islannissa?). Ajellessamme pois Baturin laaksosta sää kuitenkin kirkastui alhaalla ja saimme kauniita otoksia jylhistä maisemista. Kun vielä paikallinen nainen "siunasi" mopomme kotiin paluuta varten jäi reissusta ihan kiva fiilis-kyllä näillekin muistoille on taas kiva naureskella jälkikäteen..

Hyvä tietää Baturista:

- Selvittele majoituksia hieman etukäteen, esim. Tripadvisor on hyvä lähde

- Useimmat majoituspaikat ovat jo parhaat paikkansa nähneet, älä siis odota luksusta

- Ota trekkingille mukaan kunnon kengät, oma taskulamppu ja reilusti juotavaa&pientä snacksiä

- Suosittelen reissua tehtäväksi Balin kesällä eli touko-lokakuussa parhaitten näkymien takaamiseksi

- Baturille ajaa Seminyakista mopolla n. 3 tuntia ELLEI eksy(hyvin todennäköistä)

- Lähde matkaan ajoissa ennen auringon laskua, sillä pimeässä balilaisilla teillä on melko kurja ajella=ei valaistusta ja eteesi saattaa yht' äkkiä ilmestyä ihmis hahmo jolla EI TODELLAKAAN ole heijastinta

- Huipulla voi olla viileä-runsaasti lämmintä vaatetta mukaan matkaan!