Verta, hikea ja kyyneleita.

Perjantainen tyopaiva sisalsi naita kaikkea, kirjaimellisesti=D Aamu alkoi hyvin varhaisella lautta matkalla ja pomon myohastymisella. Parkkiksella odotimme niin orvon nakoisina pomoamme, etta olin aivan varma jonkun ottavan meidat ihan saalista kyytiin. 15 minuutin odottelun jalkeen Jeff sitten vihdoin kurvasi lautta satamaan ja vei meidat uudelle viini tilalle. Homma jatkui kuta kuinkin samana kuin edellisella tilalla, mutta tyokaverit vaihtu. Joukosta loytyi mm. yksi humalainen elakeikainen mies! Kaveri oli niin tuiskeessa, etta taisi valilla unohtaa pelolla olon itse tarkoituksen ja harhaili paamaarattomasti viinirypale pensaiden valissa. Paiva oli jalleen tosi lammin, mutta pappa veti koko 8 tuntia kunnialla loppuun saakka. Tyopaivan paattyessa kaveri oli kylla sen nakoinen etta olisi ennemmin tarvinnut ambulanssin kuin paketti auton kyytia... Hikisen paivan paatteeksi me paatettiin lahta rantaa kohden ajatuksena pulahtaa mereen hetkeksi ennen kaupunkiin paluuta. Uiminen jai kuitenki vain haaveeksi minun osaltani, otin vahan mittaa soratien kanssa ja kakkoseksi jain. Nopeasti kokosin itseni kivien seasta ja jatkoin matkaa, parin metrin jalkeen alysin kurkata polvea eika mukavalta nayttany. Rautaisena lahihoitajana pyrin pitelemaan lounaan vatsalaukussa ja pyysin ensihoitajan tekemaan likaisen tyon. Jenni puhdisti verisen polven ja mina yokkailin =D Tienposkesta meidat pelasti kyytiin saksalainen orja ystavamme, jonka olin myos saada oksentamaan polvea vilauttamalla. Heiluvan pakun takapenkilla sisar hento ruskea (Jenni) kursi polveni pakettiin ja kaapi veret pois pakun lattialta. Onhan se nyt prkl kun ensihoitaja ei edes lomalla saa olla rauhassa =D

Aino