Omatupa

Perjantai 13. pv oli meille molemmille todella odotettu paiva, kun paastiin muuttamaan viimeinkin omaan asuntoon. Keskella Aucklandin keskustaa satamassa on nyt sitten meidan majapaikka noin kaksi kuukautta. Ja ettei ihan menisi kahdestaan nyhvailyksi tama aika taalla niin tottakai meilla on myos kamppikset. Kaksi aasialaista poikaa jotaka ovat keksineet itselleen lansimaalaiset nimet. Koko asunto oli meidan tullessa taynna muistilappuja: muista tuplatarkistaa etta jaakaappi on kunnolla kiinni, muista aukaista vessan molemmat lukot, laita ulko-ovi kiinni pehmeasti... Mikro ja jaakaappikin loytyy katevasti kun niin on liimattu post it -lappuset joissa lukee seka kiinaksi etta englanniksi jaakaappi ja toisessa vastaavasti mikro. Oon tassa suunnitellut tekevani ainolle kaytannon pilan, etta vaihdan naiden lappujen paikkaa niin se menee varmaan ihan sekaisin ja yrittaa lammittaa jaakaapissa itselleen ruokaa. Ovela mina ;-)

Jaakaappi ja keittion kaapit olivat aivan taynna todella pahan hajuisia kastikkeita ja kaikenlaista aasialaista ruokatarviketta, joita ei varmaan edes suomeen saisi tullin puolesta kuljettaa. Pienella suursiivouksellahan se muuttaminen sitten alkoikin. Aino siivosi eilen jaakaappia varmaan kaksi tuntia ja kaikki kaapit oli paksun rasva/poly kerroksen alla. Vinkattiin pojille, etta pitasko vahan tata jaakaappia siivota niin sunnuntaina on kuulemma siivouspaiva, keittion kunnosta paatellen muutama (kymmenta) suunnuntaisiivousta on jaanyt kylla valista! Kaytiin kaupassa ostamassa ilman raikastin, kumihanskoja ja pesuaineita, etta kohta keittio taas kiiltelee. Muuten ihan mukavia heppuja, ei pahemmin olla ees niita asunnossa nahty, kuljetaan vahan eri aikoihin siella keittiossa tai kylpparissa varmaankin.

Torstaina loysin itseni gaelic footballin treeneista seisomassa huulipyoreana keskella kenttaa kun joku yritti riistaa minun vahingossa koppaaman pallon itselleen. Ei kylla viela viikko sitten ollut hajuakaan koko lajista, en edes tiennyt sellaisen olemasta olosta, mutta meninpahan tietenkin mukaan kun nimi kuulosti niin eksoottiselta ja huomasin ilmoituksen jossa etsittiin naisten joukkueeseen uusia pelaajia. Gaelic on jalkapallon ja rugbyn sekoitus ja palloa pelataan enimmakseen kasilla.. eli kannetaan sylissa ja yritetaan heittaa joukkuekavereille. Maali tehdaan sitten kasista potkaisemalla mita kauemppaa ja korkeammalle pallo maalissa menee niin sen enemman pisteita aivan kuin ameriikkalaisessa jalkapallossa. Tosi amatoori olen edes kertomaan naita saantoja kun ei oo viela itsellakaan mitaan hajua etta miten koko peli etenee. Kaikista kummallisin saanto on kuitenkin se, etta palloa saa kantaa sylissa kolme askelta ja sen jalkeen on joko pomputettava kadella pallo maasta itselle tai potkaistava kadesta pallo takas itselle, jotta saa taas jatkaa etenemista sen kolme askelta. Tanaan ois meidan joukkueella peli iltapaivalla ja sanoin tulevani kannustamaan ja katsomaan miten koko lajia edes oikeastaan pelataan. Valmentajani totesi vaan, etta otappa kuule ihan pelivarusteet mukaan -varalta. Aino on luvannut tulla minua kannustamaan jos kentalle asti joudun ja aikoi kaapia minut sitten kentanpinnasta vaikka kilon palasina talteen :)

-Jenni