Jakarta 24.-28.5-10

Vietnamin jälkeen mieli halajas niin paljon takasin Singaporeen, että suuntasinkin sinne muutamaksi päiväksi. Halvemmat lennot lienee kuitenkin todellinen syy.. Sporen jälkeen oli tarkotus suunnata Indonesian pääkaupunkiin Jakartaan, jossa mun oli tarkotus tavata vanha roommeitti elikäs Tarvasen Juke.

Maahantulo viranomaisten syyni Jakartan kentällä oli melkoinen. Suurimmalta osalta otettiin sormenjäljet ja lärvikuva. Jostain kumman syystä meikäläinen säästy kyseisiltä toimenpiteiltä. Pitkä tukkanen army shortseihin pukeutunu nuori mieshenkilö ei aiheuta toimenpiteitä, mutta nuori britti nainen kyllä. Liekö suomen passilla ollut osuutta asiaan!

Törmäsin tosiaan kentällä britti pariskuntaan, jotka oli ollu duunis Ausseis puolisen vuotta ja kiertelivät nyt Aasiaa. Ne oli suuntamas Jakartan backbaggeri kulmil Jalan Jaksalle ja koska itel ei sen kummempaa suunnitelmaa päätin liittyä seuraan. Kelattiin aluks et otettais taksi, mut oltiin kuulta et suurin osa taksikuskeist on melkosia ukottajia joten päädyttiin DAMRI bussiin. Meidän seuraan lyöttäyty vanhempi saksalainen ukko, joka koitti kovasti saada meidät ottamaan yhteistaksia Jaksalle, mut me nuoremmat pysyttiin edelleen bussivaihtoehdossa. Halvimmat taksit ois lähteny noin 150,000.

Bussi löytyikin pienen metsästyksen jälkeen. Hintaa henkeä kohden tuli 20,000 (alle 2e). Samainen sakemanni paukkas kans bussiin. Papparainen avautu meille siitä, miksei oltu otettu yhteistaksia. Ukolla tuntui olevan melko vankat mielipiteet koskien suurinta osaa Kaakkois-Aasian maista. Ukko heitti melkos jäätävää kommenttia pääosin paikallisten suosimassa bussissa:"Tiesitekös että 90% tämänkin maan asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella..". Notta semmosta! Sattuneesat syystä paikalliset kuunteli ukon jorinoita melkos kypsän näkösenä. Kyseisel ukol ei ollu juurikaan mitään positiivista sanottavaa yhtään mistään!

Bussimatka kesti noin 45 minuuttia. Matkan aikana alko viel sataa vettä. Bussin päätepysäkki oli Gambirin juna- ja bussi asema. Napattiin siitä bussista tutun paikallisen tohtoris naisen avustamana taksi Jalan Jaksalle, joka sijaitsi reilun kilometrin päässä steissiltä. Sakemanni meinas hyökätä samaan biiliin meidän kans, mut ei huolitta sitä kyytiin. Ukko jäi laukomaan saksalaisia voimasanoja laiturille. Taksi kustans noin euron ja siihen tuli noinpuolen euron lisämaksu ku lähettiin liikenteeseen bussiasemalta.

Jalan Jaksa on 400 metriä pitkä katu, josta löytyy matkatoimistoa, ravintotaa ja baaria. Britti jäbän mukaan Jakartan "Khao San Road". Jakartan backbaggeri skenet on sen verran pienemmät verrattuna Thaimaaseen, et ihan samoissa atmosfääreissä ei kyl liikuta.

Saavuttuamme Jaksalle meidän kimppuun hyökkäs samantien muutama lapsi kerjäämään. Asunnon metsästys sai alkaa. Käppäilin yhdes brittipariskunnan kaa yhen puolisenkymmentä mestaa läpi. Paikat oli melko kauheita. Yleensä huonees oli sänky - sekin varsin usein melko syödyn näkönen. Vessat oli useimmiten auloissa. Halvin dormi majotus löyty alle 3e, mutta se oli jo täynnä. Brittipariskunta jäi toiseen majotukseen, mekäläisen jatkaessa halvemman vaihtoehdon ettimistä. Hetken hortoillessani päädyin Djody- hostelliin. Yhden hengen huoneen aamupalalla ilman vessaa sainoin 7e. Huoneita ois saanu hieman halvemmallakin, mutta paikkojen yleisilme oli sen verran kolkko joten päädyin Djodyyn.

Saatuani kamat kämpille läksin kiertelemään lähimestoja. Kävelin kadun päästä päähän ja matkan aikana törmäsin avuliaaseen transuun, joka tiedusteli oisinko halunnu lähtee kattoo sen kanssa paikallisia nähtävyyksiä.Vaikka idea kuulosti mielenkiintoiselta, päätin tällä erää jättää kuitenkin väliin. Päädyin samaisena iltana paikalliseen katusyöttölään. Vetäsin perus fried rice chickenit limukalla noin 1,5 eurolla.

Nukkumaan mennessä kuulin naapurista tutun äänen. Saksalais ukko oli eksyny sattumalta samaan hostelliin. Kaikista Jalan Jaksan hostelleista sakemanni päätyi kuin päätyikin meikäläisen naapuriin. Hurraa! Tietenkin kun muslimimaassa ollaan niin aamuyöstä saatto taas kuulla minareettien kutsun. En olis ehkä herännytsiihen laisinkaan mutta naapurista kantautuvat saksalaiset voimasanat tunkeutuivat sen sijaan uniini. Seuraavana päivänä ukkeli kyselikin olinko herännyt kyseiseen joikhaan, mutta vastasin tyynesti etten suinkaan vaan että nukuin yöni mitä parhaimmiten korvatulppieni ansiosta..

Seuraavana päivänä varasin lennot kesäkuulle Jakartasta Balille. Varauksen tehtyäni huomasin kuitenkin, että jollain kumman ilveella sähköpostiosoite meni väärin lentoliput kun yleensä lähetetään sähköpostitse. Koitin mennä muuttamaan osotetta lentoyhtiön sivulle, mutta eipä sitä tietenkään voinu tehdä sieltä. Seuraavaks kaivoin puhelinpalvelun numerot netistä, mutta eipä niihinkään saanut yhteyksiä. Kelasin et Jakartas täytyy olla Airasian toimipiste joten otin osotteen ylös ja päätin lähteä käymään siellä. Näkisipä samalla kaupunkia.

Hostellin respasta kysyttyäni neuvoa, selvis että mestat ei ollu ihan kulmilla. Hyppäsinkin paikallisliikenteen bussiin tarkoituksenani hurauttaa aina päätepysäkille asti. Bussilinjat on värikoodattuja ja niitä löytyy useita. Matka maksaa noin 30 senttiä, joka on sama riippumatta siitä mistä hyppää kyytiin.Metroja tai ratikoita Jakartasta ei löydy. Bussiin mentiin sisään ja poistuttiin keskiovesta. Sen lähettyvillä seisoskeli jonkunsortin ovimies, joka tsekkas että halukkaat pääsee turvallisesti sisään ja ulos bussista. Välillä ovia piti runnoa hieman väkivalloinkin kiinni.

Saavuttuani perille otin suunnaksi ison ostoskeskuksen, jossa ajattelin toimiston olevan. Osoitteessa kun oli kyseisen ostarin nimi ja liikkeen numero. Melkein tunnin etsimisen ja kymmenien tiedustelujen jälkeen päädyin vihdoin toimistolle, joka oli puolen kilometrin päässä kyseisestä ostarista.. Sain sähköpostit vaihdettua ja tulostipa virkailija liputkin mukaani. Ens kerralla muistaa ainakin tarkistaa sähköpostiosotteen varauksesta - ainakin toivottavasti.

Tarvane saapui Jakartaan keskiviikko iltana. Olin aamupäivästä tsekannu meille kämpän Hostel 35:sta. Mestat kustans noin 10 euroa yöltä. Huone oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin edellisessä mestassa ja kyl monessa muussakin mestas mis kävi pyörähtää ensimmäisenä iltana. Huoneesta löyty suihku ja vessakin, mutta niiden toimivuus nyt oli mitä oli. Eipä niitäkään tullu testattua ku huoneen kävi tsekkaa vaikka kyl yleensä sekin tullut tehtyä. Huoneen muuten fiinimpi kunto hieman hämäs.. Käyttövesi oli ilmeisesti sadevettä jota kerättiin katolla oleviin säilöihin. Tääkin varmasti toi oman pikku hankaluutensa vesilaitteiden toimivuuteen.

Jussin saapues mestoille ilta menikin paikalliseen ravintola- ja juomatarjontaan tutustues. Reilu puol litraa paikallista Bintang mallasta irtos kaupasta noin 2 euron hintaan, mikä pisti tietenkin hieman sylettämään Vietnamin hintojen jälkeen.

Torstaina olikin aika ottaa hieman selvää seuraavien päivien matkakuvioista. Oltiin päätetty suunnata seuraavaks Länsi-Indonesiaan suurella Sumatran saarelle. Sen kummempaa suunnitelmaa meillä ei ollu. Lähettiin dallailee jo tutuksi tulleella Gambirin dösäasemalle. Steissille saavuttuamme päädyttiin hetken pyörimisen jälkeen paikallisen junayhtiön toimistoon, josta pienen setvimisen jälkeen saatiin mukaamme jonkinlaista bussiaikataulua. Busseja näytti lähtevän sen mukaan pitkin päivää. Tyytyväisenä saaliiseen palattiin takasin hostlalle.

Päätettiin lähteä kohti Sumatraa seuraavan päivänä puoliltä päivin. Napattiin taksi Jalan Jaksalta kohti steissiä. Sinne saavuttuamme etittiin pienonen hetki itse "bussiasemaa". Se löytykin aseman toisesta päästä. Se koostu kokonaisesta yhdestä myyntikopista sekä muutamasta pitkästä penkistä. Koitettiin tiedustella lippuja puolen päivän bussiin. Kielimuuri tuntui olevan taas hyvin paksu ja korkea. Tiskin mamma sanoi seuraavan bussin Sumatralle lähtevän illalla kello kahdeksan maissa. Oltiin hyvin ihmeissämme. Edellisenä päivänä saamamme listan mukaan busseja piti lähteä parin tunnin välein. Päätettiin jäädä väijyyn steissin kulmille, tiedustella asiaa ja seurata tuleeko paikalle busseja. Jokunen vartti asemalla norkoiltuamme ja useammasta lähteestä varmistettuamme, että bussi lähtee vasta myöhemmin, käytiin hakemassa liput illan bussiin. Hintaa sille tuli lauttoineen päivineen noin 11 euroa. Tän jälkeen nakattiin rinkat seiffiin ja suunnattiin takas tutuille kulmille Jalan Jaksalle.

Päivä meni lepposasti tutussa kuppilassa istuskellessa. Suunnattiin illasta hyvissä ajoin takas steissille. Busseja oli ilmestyny aimo liuta myyntikopin liepeille. Meitin bussin numero oli raapustettu lippuihin. Matka kohti mystistä Sumatraa sai alkaa!