Päivän virsi: -K'naan- "In the Beginning"

http://www.youtube.com/watch?v=z6ssvXyKpPk

Take me down to the Paradise City, where the grass is green and the girls are pretty. Pliis peipe take me home...!!!!

Itelle edessä kolmas vierailu kyseiseen valtioon ja joka askeleella rakkaus maahan syvenee. Maailman toiseksi suurimmasta saaristovaltiosta löytyy yli 7000 saarta ja nyt vuorossa neitsytmatka lounaaseen ja Palawanin viidakkosaarelle. Ennen saarelle siirtymistä piti kuitenki selvitä muutamasta, aina rankasta, Manilan yöstä. Saavuttii Ninoy Aquino International Airportille yöllä neljältä ja suunnattii Manilan sydämeen, Malaten kaupunginosaan. Filippiineillä saa ilman viisumia oleilla ainoastaan 21 päivää. Jo lähtömaan lentokentällä byrokraattien perkeleet vaatii näyttämään lentolipun pois maasta kolmen viikon sisällä. Homma oli tuttu, joten meillä oli halpa 25 euron hämylento Malesiaan ostettuna ja ekan päivän ohjelma olikin viisumien hankkiminen. Sen verran on vuosien mittaan Filippiinienki homma muuttunu, että enää ei, viimekertaseen tapaan, tarvinu edes lahjoa virkailijaa saadakseen viisumin tunnin sisällä. Kaupan päällä käteen lyötiin ihan virallinen kuitti, jonka saaminen on jo aikamoinen kehitysaskel yhdessä maailman korruptoituneimmista maista. Homma solju muutenki yllättävän kivuttomasti ja nyt passissa 60 päivää aika temmeltää.

Yhden hyvin levätyn yön jälkee oliki aika integroitua Manilan baarikaduille ja palauttaa mieleen kauan kaipaamani, kiduksia hellästi hyväilevän, Tanduay-rommin tuottama euforia. Ja ihan vaan tipsuna, jos joku selviää Manilan yöstä selvinpäin, ansaitsee meikäläiseltä puisen ansioristin. Nopsajalan sanoin: " Meno on sen verran hurjaa, et kuskiki tarvii kuskin!" Seuraavan päivän darraburgerin jälkee silmät punasena ja posket rantapalloina takasin lentokentälle ja Cebu Pacificin siivin kohti Palawanin pääkaupunkia Puerto Princesaa. Turun kokoinen muurahaispesä on hyvä paikka tehdä viimiset hankinnat ennen, ku suuntaa syvemmälle pusikkoon, jossa sähköä ja julkisia palveluita on tarjolla hyvin rajotetusti. Palawanilla unelmien biitsejä ja pieniä saaria riittää vuosiksi, joten edessä taas valintojen maailma. Ensimmäinen arpa osu Sabangille, josta löyty pitkästä aikaa pään päälle kiva pikku rantabungalowi. Rannan ympärillä kohosi tiheän mangrovemetsän peittämät kilometrin korkuiset kukkulat, joten olosuhteet oli kunnossa.

Parin päivän relaamisen jälkee hypättii paikalliseen banca-veneeseen ja lähettii kattomaan mielenkiintosta luonnonoikkua. Puolen tunnin botskiajelun päässä löytyy maailman pisin maanalainen joki, pituutta 8 km. Perillä vaihto vielä pienempään veneeseen ja luolan suuaukosta sisään lepakoiden valtakuntaan. Veneessä yksi asia oli kielletty: ylöspäin katsominen suu auki. Syy tähän selvis hyvin nopeesti luolan kattoon vilkastua. Kolme metriä päiden yläpuolella möllötti tuhansien lepakoiden muodostama loputon rivistö, joten jos olis luukku unohtunu auki, voipi olla, että koko hommasta ois jääny paskan maku suuhun!

Veneily syvällä luolan uumenissa 5-8 metriä leveää jokea pitkin kesti n. 45 minuuttia ja oli täysin viiden euron arvonen setti. Käsittämätöntä, minkälaisia kivimuodostelmia vesi on tuhansien vuosien aikana muokannu. Uumenista löyty kaikkea leijonan päistä ja naisten ulkosynnyttimistä, valtavaan maissintähkään ja hyvän ystäväni Jeesuksen kasvoihin. Paikka on muuten ehdolla yhdeksi maailman uudesta seitsemästä ihmeestä! Sinänsä koomista, että moisia äänestyksiä edes on, mut joka tapauksessa. Luolan suuaukolta oli takasin Sabangiin matkaa viitisen kilsaa, joten ajateltii hieman polttaa rasvaa ja ottaa pienimuotonen viidakkotrekki takasin kävellen. Monkey trailin mäkinen maasto yhdistettynä kosteaan ja kuumaan ilmastoon oli sen verran rankkaa, et oli hyvä aika palata levyttelyn jaloon maailmaan.

Seuraavassa esimerkkipäivä Sabangilta:

klo 9 Silmät auki ja aamupalaksi banana sandwich ja mango shake

klo 10-14 Täydellisen hiekanjyvän etsintää, uimista ja itsensä grillaamista rannalla

klo 14 Lounaaksi kookosmaidossa paistettua keihäsrauskua, kookosriisiä ja kylmä San Miguel

klo 15-20 Riippumattoa, lueskelua, meren tuijottelua ja itsensä räpläämistä

klo 20 Illalliseksi täydellisyyttä hipova filippiiniläinen Sizzling Sisig: tirisevällä pannulla tarjoiltavaa, pieneksi hakattua siannaamaa ja -maksaa, joka maustettu tulisilla chileillä. Päälle vielä kananmuna paistumaan ni oijoi! Que approveche!

Klo 21-24 Huonoja juttuja, kortin ja toistemme hakkaamista ja yksi Tanduay-kola (okei, ehkä kaks!)

Ei siis Palawanilla ainakaa toistaseks paljoa stressi paina. Toi meren tuijottelu menee muuten samaan sarjaan palavan tulen, tähtitaivaan ja lätkämatsin erätauolla kaukaloa kiertävän jääkoneen kanssa. Niitä vois tuijottaa loputtomiin. Nyt aika jatkaa matkaa kohti pohjoiskärkeä ja mahan pohjaa kutkuttavaa El Nidoa. Tiedossa paluu meren pohjaan... Vuosien tauon jälkee...

...nii ja vielä loppukevennyksenä päivän iskurepliikki kaikille teille jarruparroille sinne baaritiskeille: "Haluutsä peipe tulla kivittää mun sokkelia?"

Nii eli kivittää mun sokkelia=sovittaa mun... joo joo, kaikki tajus! Haha, kyl mäki oon urpo... :)