Paivan virsi: -Nightwatchman- "One Man Revolution"
http://www.youtube.com/watch?v=vZnuGbCxN0o

Just joo ja hulipatsuippaa! Nyt antaa ukko ylijumala raippaa kannikoille ja kovaa. Jatkettiin Legazpista matkaa paikallisbussin ramalla Tagaytayhin, jossa suunnitelmat oli taas elamaa suuremmat. Kaupunki sijaitsee 640 m korkeudella merenpinnasta ja vieresta loytyy eras mielenkiintonen mesta. Tagaytayn edustalla on jarvi, jossa on saari, jolla on tulivuori, jonka sisalla on jarvi! Taal-vuori on maailman pienin tulivuori, jolla korkeutta ainoastaan 400 m. Planina oli menna veneella saarelle ja kiiveta vuoren huipulle. Meilla oli jopa kananmunat ostettuna valmiiksi, jotka oli tarkotus keittaa aamupalaksi Taalin sisalla kiehuvassa kraaterijarvessa. Mutta kuinkas sitten kavikaan... Huono ilma seurasi meita Legazpista eika kummaltakaan loytynyt pienintakaan mielenkiintoa lahtea tarpomaan enaa metriakaan vesisateessa. Siispa tyydyttiin laittamaan kananmunat kainaloihin ja tsuumailemaan makeita nakymia Tagaytaysta kasin.

Kyseinen jarvi-saari-tulivuori-jarvi -hassakka loytyy muuten Patricia Schultzin kirjasta, jossa esitellaan 1000 paikkaa maailmassa, joissa ihmisen tulis kayda ennen kuolemaansa. Lueskelin kirjaa Coronissa ja Suomesta listalle selvisi hammastyttavat kuusi kohdetta: Ainola, Perameren jaanmurtajaristeily, jouluskuben koti, Savonlinnan oopperajuhlat(siis mita helvettia?), hotelli Kamppi ja viimeisena, mutta rautaisimpana ravintola Savoy. Joten terveisia vaan Savoyn poppoolle, hyvin te vedatte!

Tulivuoret ei selvastikaan halunnu meidan kaverilistalle talla reissulla, joten aika jattaa ne rauhaan ja siirtya vanhoille kotikulmille General Triasin kylaan Caviteen. Niille, ketka ei oo asiasta kuullut sanottakoon, etta allekirjoittanut asusteli ja tyoskenteli kyseisessa paikassa 6 kk vuonna 2006. Nyt oliki siis korkea aika menna morjestamaan tuttuja. Paikka oli muuttunu melkosesti ja naytti nykyisin ihan oikelta ravintolalta. Ja mika tarkeinta tarjoilu suju hienosti ku jalattoman apinan kamppaaminen. Koko 7 h aikana, mita me paikan paalla tissuteltiin, meille tarjottiin ruokaa kolme kertaa ja olutta amparitolkulla. Illan odotettuna kohokohtana ilmoille parahti karaokessa meikalaisen veret seisauttava syvakurkkutulkinta 7 minuuttia kestavasta tagaloginkielisesta biisista, joka sai viereisen poydan lady boylla sukkahousut pyorimaan jalassa! :) Go Manolo Go..!!

Taman kertanen Filippiinien matka rupes kuitenki vaajaamatta paattymaan, joten oli aika siirtya viettamaan viimista viikonloppua Manilaan kiehuvaan sekamelskaan. Kaytiin muun muassa Lord of the Ringsin hengessa rakennetussa Hobbit House -ravintolassa, jossa sisustus on suoraan hobittilasta ja tarjoilijat tietysti kaapioita. Samalla kuultiin Filippiinien paikallisuutisista, etta Mt. Mayonilla oli tapahtunut pienimuotoinen purkaus aiemmin paivalla. Eli ainoastaan viikkoa myohemmin, kun me oltii telttailtu vuoren rinteilla. Olikin taas hyva syy laikytella muutama malja lisaa ja herata aamulla takaraivo turvoksissa ja tyynynkuva poskessa. Aamulla odotti lahto kohti Clarkin lentokenttaa ja uusia kuvioita.

Filippiinit on matkailukohteena sellanen kulttuurien sekamelska, josta ei oikein voi olla pitamatta. Maassa on historian saatossa paallikoineet niin amerikkalaiset, espanjalaiset, japanilaiset kuin englantilaisetkin. Naista erityisesti jenkki- ja spanskavaikutteet nakyy viela nykyaankin maassa selvasti. Kyseessa on myos aarimmaisen kontrastinen maa, jossa toisilla on kaikki ja monilla ei mitaan. Metro-Manilan paivakierroksen voi vaikka alottaa Pasaysta kodittomien katulasten ja prostituoitujen kanssa ja menna taman jalkeen Malaten sykkeeseen nauttimaan filippiinilaisen keittion tuotoksia. Ja jotta tama vastakohtien maailma saavuttaisi absoluuttisen lakipisteensa, kannattaa paivan paatteeksi karrata itsensa Makatin kiillotetuille kaduille pilvenpiirtajien ja ostoskeskusten sekaan ihmettelemaan, kuinka paskantarkeat businessihmiset horppii Starbucks Coffeen terdella otsatukka takaraivolla cappuccinoa. Kaikesta eriarvoisuudesta huolimatta filippiinot on todella ystavallista porukkaa, josta jokainen reissaaja paasee varmasti nauttimaan.

Viimeisen 5 vuoden aikana turismi maassa on kasvanu selvasti ja tata myota hinnat myos jonkin verran noussut. Filippiinit ei missaan nimessa olekaan Aasian halvimpia maita ja erityisesti asumiseen palaa dollareita yllattavan paljon. Kasvaneesta matkailusta huolimatta Filippiineja viela tanakin paivana pidetaan Suomessa jostain ihmeen syysta vaarallisena matkailukohteena. Jos ulkoministerion matkustustiedotteita on uskominen, ei maailmassa kohta uskalla matkustaa ku Korvatunturille ja Pieksamaen maalaiskuntaan. Valilla voiskin Stubb ja koko muu Ankkalinna tulla ite paikan paalle kattomaan tilannetta. Toisaalta on asialla hyvatkin puolet. Pelon sekaisin fiiliksin odottelen sita paivaa, jolloin ihmiset ympari Eurooppaa tajuaa, ettei tama niin kovin vaarallinen maa olekaan...

Nyt vuodatus sikseen ja takasin ladulle. Kimmo jatkanee Malesian kautta takasin suomalaiseen hyvinvointivaltioon kaiken sen pahoinvoinnin keskelle. Mulla sen sijaan suunnitelmat on taas levallaan, kun ne kuuluisat tallinnalaisen "lihakauppiaan" adidakset. Matka joka tapauksessa jatkunee taas yksin ja lennetaan nyt alkuun vaikka Sumatralle ja lahdetaan sielta sohimaan... Indonesiaaaaaa, I'm comiiing!!!!