Paivan virsi: -Adam Strange- "Traveller"

http://www.youtube.com/watch?v=liw4OlU_r8o

Haloo Suomi! Taalla Sumatra! Med borjaret, basta tittaret ja muut kikkareet...

Ma oon aina hiljaa mielessani ihmetelly, kuinka ongelmitta on tahan asti kaikki lennot reissuillani sujunu. Takana kuitenkin jokusenkymmenta lentoa ilman hamminkia. Nyt Manilasta lahtiessa Murphyn laki astu voimaan ja lahes kaikki mika voi menna pieleen myos meni. Ensin lahtokentalla tivattiin, et miks mulla on luoteja rinkassa. Orankien metsastysreissu Sumatralle ei kelvannu selitykseksi, joten ruvettii porukalla tonkimaan rinkkaa. Lopulta kyseiset "luodit" paljastu riippumaton metallirenkaiksi, joten boheemi lentokenttavirkailija joutu nielemaan hammentyneena ylpeytensa, ku tama boheemi jatko hiki otsalla matkaa.

Mulla oli ensin Air Asian lento Kuala Lumpuriin, josta jatko samalla firmalla Sumatran suurimpaan kaupunkiin Medaniin. Vaihtoaikaa Lumpurissa ainoastaan 1 h 15 min, mutta koska ma oon mies, joka on ollu elamassaan ainoastaan kerran vaarassa ja sillonki erehtyny, ni olin varma et se riittaa. Noh, eipa lopulta riittany... Lento Manilasta oli tietysti 20 min myohassa ja KL:n kentta aivan taynna jengia. Torkean etuilun ja paheksuvien katseiden jalkee odotti uus hammennys. Rinkkaa ei nay missaan, eika kukaan tieda mistaan yhtaan mitaan. Lopulta kamat loyty jostain nurkasta ja taytta juoksua kohti check in -tiskia. Air Asia sulkee tiskit 45 min ennen lahtoa ja lentoon oli enaa 20 min aikaa. Syotavan hyvannakonen malesialaisneito anto kuitenki toivoa koneeseen paasysta ja juoksutti mua neljan eri tiskin kautta, ennen ku viimisen tiskin ylinortti finninaamavirkailija kopautti mua valomiekallaan ja sano, ettei mitaan saumaa koneeseen. Edes pikkuvieno koirailme ei pelastanu talla kertaa. Ei siis auttanu ku ostaa uus lippu ja venata 6 h kentalla illan viimista Medanin konetta.

Yhden Medanin yon jalkee matka jatku 170 km etelaan lake Toballe, joka on Aasian suurin tulivuoriperainen jarvi. Jarvella pituutta 100 km ja leveytta 30 km. Keskella jarvea on hervottoman kokonen Samosir-saari, jonka itasiivesta loytyy leppoisien Batak-ihmisten asuttama Tuk Tukin kyla. Mestoille paasee siirtymalla Medanista Parapatin kaupunkiin, josta veneella perille. Samosir on jo vuosia ollut kaikkien Sumatran travellerien ehdoton pyhiinvaelluskohde. Taman johdosta oliki pakko menna tsekkaamaa, et mika oikein on boogie. Yllari pyllari koko paikka oli taysin kuollut eika ketaan nakyny missaa. Low-seasonin johdosta oliki hyvaa aikaa relaxoitua ja nauttia reissaamisen parhaasta puolesta eli olla tekematta yhtaan mitaan. Toballa tuli myos vietettya kunnon sniiduilureissaajan budjettiviikko, kun rahaa kulu paata huimaavat 5-6 euroa paivaa kohden. Hintaan kuulu majoitus jarven rannalla, lounaaksi itseduunaamia instant nuudeleita ja avocadoleipia, illalliseksi kasviscurry riisilla ja fillarivuokra. Bissea ei koyhan elamanopiskelijan kannata Indoissa paljoa lipitella, koska hinta oli sama kuin, ironista kylla, yhden yon jarvenrantamajoitus :)

Toballa tutuistuin myos hauskaan brittikundiin Herveen, josta tuli mun avopuoliso seuraavan viikon ajaksi. Jatkettiin kimpassa matkaa kohti Bukittinggin kaupunkia. Matka kesti 15 pitkaa ja pomppuista tuntia keskella hevon vitun skutsia Sumatran viidakoissa. Perilla odotti rauhallinen kaupunki, jossa oli hyva jatkaa Juliet Jonesin helppoa elamaa. Paivisin kaytiin vahan laheisella kanjonilla kappailemassa ja illat jumiteltiin keskustan street marketilla ja omalla kattoterdella. Kertaalleen myos mopoiltiin laheisella Maninjau-jarvelle rapsimaan pakollisia maisemakuvia. Bukittinggin ainoa huono puoli oli oikeastaan kaupungin keskustassa sijaitseva moskeija. Joka-aamuinen itkuvirsi alko aamuneljalta ja kuulosti lahinna kansakoulun rehtorilta, joka on nielassu kayratorven ja yrittaa laulaa Suvivirtta arabiaksi. Siina saa jo olla uskossaan vahva, jos kyseisen fiaskon takia heraa rukoilemaan. No, muslimi on aina muslimi joten nyt suu tukkoon ja takasin asiaan...

Seuraavassa hyvia uutisia kaikille, ketka syo ruokaa. Sumatralta loyty taas pari massypaamatkailijan ultimate destinationia. Nyt siis korva tarkkana!

-Sate=banaanin lehden sisalla kypsytettya sticky ricea, jonka kanssa grillattuja lihavartaita. Paalle viela allistyttava kookos-maapahkina -kastike ja aamen.

-Gado Gado=Hoyrytettyja vihanneksia ja tulista maapahkinakastiketta. Yksinkertasta, mutta parhautta.

Jalkkariks viela pari voissa paistettua banaania, ni ei voi muuta ku hiljaa mielessaan polvistua Mekkaa kohti ja sanoa bismillah. :)

Nyt on kuitenki aika jattaa Sumatra ja siirtya Javan saarelle ja paakaupunki Jakartaan. Sanomattakin on selvaa, etta 1,5 viikkoa Ranskan kokosella Sumatralla on naurettava aika, mutta koska ma haluan viela kereta loppureissusta Balille ja Gili-saarille chillailemaan, on matkan jatkuttava. Pikku hiljaa on myos laitettava oljyt lantioon ja surffitukka porrolle, silla tiedossa piakkoin vihdoin ja viimein isoja aaltoja. Palaillaan taas jos ja kun on jotain sanottavaa...

Nimimerkilla: "Elama taalla tropiikissa voi olla yhta helvettia!"