Nyt on kylla ihan mielettomat fiilikset, Linda on nimittain Galapagoksella! Wuhuuu!

Meinasin kylla vahan mokata tana-aamuna, olin nimittain laittanut heratyskellon vahingossa soimaan melkein kaksi tuntia liian myohaan. Lento lahti 9.30, eli mun olisi pitanyt olla kentalla 7.30. Mun huonekaveri rupes tonimaan mua kymmenen yli kahdeksan ja kysyi, etta monelta se mun lento lahtikaan. Tuli vahan hoppu, nopeesti kamat rinkkaan ja taksiin. Uskomatonta oli, etta nain hostellin respassa Ninaa ja Erikaa (ruotsalaiset tytot, joiden kanssa ystavystyin Montañitassa), jotka olivat juuri saapuneet Quitoon. Olisi ollut niin ihanaa vaihtaa kuulumisia, mutta en kerennyt kuin nopeasti halaamaan ja sitten piti jo juosta. Lento oli onneksi vahan myohassa, joten paasin kuin paasinkin koneeseen ja kohti Puerto Ayoraa. Mieleton maiha!

Tippa meinas tulla linssiin, kun kone laskeutui tanne. Edelleen vaikea uskoa, etta ma oikeasti olen Galapagoksella, tasta oon haaveillut niin kauan kuin jaksan muistaa. Taalla on upea keli, aurinko paistaa pilvettomalta taivaalta. Sain huoneen kivasta hostellista, kavin syomassa lounaan ja varaamassa sukellusretken huomiselle, jei!

Galapagokselle menosta huolimatta, Quitosta lahteminen oli vahan haikeaa. Sain taas paljon uusia ihania kavereita, jotka piti hyvastella. "Yksin" matkustaminen on kylla ehka siisteinta mita on koskaan tehnyt. "Yksin" heittomerkeissa, koska en taalla oo kerennyt paljoa yksinaan olemaan. Oon tavannut niin paljon mielenkiintoisia ja upeita ihmisia joka puolelta maailmaa, etta sita on vaikea kasittaa. Life is amazing.

Love, Linda