Huh, paljon taas tapahtunut lyhyessa ajassa!

Sunnuntai-iltana kavin syomassa illallista sen opiskelijaporukan kanssa, jotka olivat myos telttailemassa. Oli kiva syoda pitkasta aikaa kunnon ruokaa. Saastosyista oon risteilyn jalkeen lahinna kaynyt vaan ostamassa kaupasta ruokaa ja syonyt pelkkia itsetehtyja tonnikalavoileipia. :D Kun oltiin kavelemassa ravintolasta hostellille, koin ehka yhden iloisimmista yllatyksista! Maja ja John, jotka olivat samalla risteilylla mun kanssa, olivat paattaneet pidentaa viela aikaansa Galapagoksella ja tulleet myos San Cristobaliin! Uskomatonta oli myos se, etta pian selvisi, etta ollaan lentamassa samalla koneella Quitoon. Istuin vahan aikaa juttelemassa, mutta sitten piti menna nukkumaan lyhyiden younien takia.

Maanantaiaamuna herasin aikasin, etta kerkeaisin viela nauttia viimeisesta aamustani Galapagoksella. Kavelin muutaman kilometrin paassa olevaan Centro de interprecacioniin, missa oli paljon mielenkiintoisia nayttelyita Galapagoksen historiasta ja luonnosta. Matkalla nakyi paljon liskoja, iguaaneja, pelikaaneja ja merileijonia.

San Cristobalin kaupunki (tai oikeastaan kyla), Puerto Baqerizo Moreno, on ehka ollut yksi mun lempikaupungeista tahan asti. Ma en viettanyt siella kuin 3 paivaa, mutta maanantaina kun kavelin kaduilla, koko ajan tuli tuttuja ihmisia vastaan, ketka tulivat halaamaan ja toivottamaan hyvaa matkaa. Se oli aika kivaa.

Kerkesin viela sanomaan hyvastit ja suuret kiitokset Andrekselle ja Andreksen perheelle, ennen kuin piti lahtea lentokentalle. Suurella tuskalla ja vaivalla raahasin rinkkani sinne haikein mielin. Galapagos on ollut uskomaton, eika sielta ollut kiva lahtea pois. Vahan kuitenkin helpotti, etta Maja ja John olivat samalla lennolla ja istuttiin viela samalla rivilla. Sovittiin, etta pidetaan Galapagos reunion tiistaina Quitossa.

En halunnut viettaa koko loppuaikaani Ecuadorissa Quitossa, joten kiertelin vahan eri matkanjarjestajia ja vertailin mun vaihtoehtoja. Lopulta loysin kivalta kuulostavan 3-paivaisen ratsastusretken ja pakkohan se oli varata! Huono juttu siina oli, etta nyt en paasisi meidan suunnittelemaan Galapagos reunioniin. Jollain ihme maihalla kuitenkin loysin Majan ja Johnin istumassa kuppilassa lahella mun hostellia ja olin niin iloinen, etta nain viela niita ja pystyin sanomaan kunnon hyvastit. Mentiin syomaan kivaan ecuadorilaiseen ravintolaan ja ruoka oli tosi hyvaa! Lopulta kymmenen aikaan piti sanoa hyvastit ja lahtea nukkumaan, koska lahto ratsastusretkelle oli 6.45. Olin kuitenkin unohtanut, etta oli maanantai, eli ilmainen rommikola-ilta hostellissa. Nukkuminen oli siis aika vaikeaa... Nukuin samassa dormissa yhden irlantilaisen ja kahden ranskalaisen pojan kanssa ja kaikki tulivat nukkumaan eri aikoihin ja herattivat mut vuorotellen. Olin iloinen kun viimeinen ranskalainen oli mennyt nukkumaan, luulin vihdoin saavani kunnolla unen paasta kiinni. Mutta ei, talla ranskalaisella oli ilmeisesti aika vilkkaat ja eloisat unet, tai sitten se oli vaan tosi sekaisin, koska se selitti jotain ranskaksi kovaan aaneen noin tunnin ajan ennen kuin hiljeni.

Aamulla olin siis aika vasynyt, mutta kans tosi innoissani lahtemaan maaseudulle! Taa paikka on tosi kaunis, keskella isoja vuoria, n. 3200 metrin korkeudella. Kymmenen aikaan lahdettiin ratsastamaan vuorille ja se oli ihanaa! Hevoset taalla on tosi mahtavia, herkkia ja reippaita. Tunsin itteni aika cowgirliksi, kun istuin hienossa lannensatulassa ja laukattiin pitkin rinteita upeissa maisemissa. Kuvia tulossa myohemmin! Meita ei ollut kuin kolme, mina, yksi mies Virginiasta Usasta ja meidan loistava paikallinen opas, joka on cowboyista cowboyin. :D Hauskaa oli, kun opas selitti pitkat tarinat Andien perinteisesta marjasta ja miten tarkea se on ecuadorilaisille tiettyjen juhlien aikaan. Lounasaikaan paastiin sitten maistamaan tata ihmemarjaa ja se oli niinkin eksoottinen, kuin perusmustikka! :D Puskat olivat vahan isompia ja erinakoisia kuin Suomessa, mutta marja naytti ja maistui tasmalleen samalle.

Ratsastettiin reilut nelja tuntia (huomenna on lihakset kipeana...) ja sen jalkeen pestiin ja hoidettiin hevoset tarhoihin. Linda the heppatytto oli aika innoissaan! Olin aika puhki sen retken jalkeen ja vitsilla valitin yhdelle tyontekijalle, ettei ole mitaan tekemista, joten se pyysi mua lahtemaan mukaansa ostoksille laheiseen kylaan. Machachi oli kylla todella kaunis kyla ja oli kiva kappailla sen pienilla kujilla etsimassa juustoa ja vihanneksia hostellille. Olin taas aika nahtavyys, vaikka liikuinkin paikallisen kanssa. Keli oli tanaan tosi hieno, parempaa ei olisi voinut toivoa.

Nyt illalliselle!

Love, Linda