Maui, Hana Highway

21.10.2010

Startattiin hostelliltamme kohti Hana Highwaytä aamulla yhdeksän aikoihin. Edellisenä päivänä oltiin tehty vähän selvittelyjä siitä mitä reitin varrelta löytyy ja mihin paikkoihin kannattaisi pysähtyä katselemaan nähtävyyksiä. Ei muuta kun navigaattori ja radio päälle ja hanaa kohti Hana Highwayta! Lahainasta ajoi joku 40 minuuttia Hana highwayn alkupisteeseen, Kahuluihin. Sieltä matka jatkui Paian kylään, joka oli eka nopea pysäkki. Kyseisestä kylästä löytyi kaikennäköisiä kauppoja, ruokapaikkoja ja piknik-eväitä, joista olisi voinut tankata energiaa tulevaa road trippiä varten. Päädyimme täyttämään vain vesivarastot ja jatkoimme eteenpäin Ho`okipan surffirannalle katsomaan ammattilaisia jättiaalloilla. Kyseisellä rannalla pidetään myös virallisia surffikisoja. Hassun näköistä kun horisontti oli täynnä pieniä hahmoja odottamassa aaltojen valloitusta. Muutama hieno suoritus nähtiin ja epätoivoisesti yritettiin ottaa aaltoratsastajista kuvia mut ainakun linssi löysi oikean kohteen surffari oli jo vedessä...

Twin Falls nimiset vesiputoukset löytyivät Ho`okipan jälkeen seuraavana kartalta, parkkeerasimme Focuksemme tienposkeen ja lähdimme etsimään putouksia. Putousten eka osa löytyi melko pian kävelymatkan alusta, mutta talsimme putousten toiselle osalle koska olimme lukeneet että toinen putous on hienompi ja korkeampi. Kävelymatka pidemmille putouksille kesti ehkä noin 20 minuuttia ja perille päästyämme urakka ei suinkaan ollut vielä ohi. Putousten ja meidän välissä oli pitkähkö "joki", mikä piti kahlaten ylittää jos halusi putousten viereen. Kuulostaa helpolta, mutta jorpakossa kahlaaminen ilman kenkiä ei ollut kovin nopeaa puuhaa kaikkien pohjalla olevien kivien ansiosta. Apuväline, jorpakosta poimittu puukepakko, onneksi auttoi matkassa kun siitä sai tukea jos sattui astumaan erityisen terävän kiven päälle. "Kovasta työstä" saatu palkinto ei lopulta ollut kovin kummoinen, koska Twin Falls-putoukset kaikenkaikkiaan olivat melko olemattomat ja vesikin näytti sen verran ruskeelta ettei siinä juurikaan tehnyt mieli uida. Kävelykepin jäädessä perinnöksi seuraavalle kahlaajalle, me jatkoimme matkaa takaisin autolle.

Waikamoi Ridge Trail oli seuraava pysähdyspaikka. Parin kilsan patikkapolku metsikön keskellä, missä meitä ympäröi vain monet erilaiset puut ja kasvit, sekä jäätävä ylämäki. Talsittiin polku ympäriinsä, korkeimmalta kohdalta oli ihan kivat näköalat alas metsään ja laaksoon, onneksi yhden kanssapatikoijan täysikuuta ei ihan sentään nähty vaikka jouduttiin kävelemään ihan vierestä kesken hänen "asioidensa"=) Tästä trailista vajaa kilsa eteenpäin olisi ollut joku pääsymaksullinen kasvitieteellinen puutarha, mutta jätimme sen väliin ja jatkoimme Kaumahina State Wayside Parkiin, joka tarjosi komeat rannikkonäkymät.

Kaumahinan jälkeen tullut Keanaen kylään vievä tie Hana Highwayn varrella oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka laavakivineen ja hurjine aaltoineen. Erittäin hienot maisemat ja kiva oli seurata aaltojen paiskautumista päin mustia, röpelöisiä ja teräviä laavakiviä. Siinä olis ollut ohjelmaa vaikka pidemmäksikin aikaa kun olisi vaan tuijotellut aaltoihin=) Matkan oli kuitenkin jatkuttava ja seuraava stoppi oli Wailua Valley lookout eli näköalapointti alas laaksoon. Tämä oli nopeasti selätetty ja muutaman kilsan päästä löytyi paikka nimeltä Pua`aka`a state Wayside park. Kyseisen paikan olisi helposti voinut jättää välistä, pari olematonta vesiputousta ja pari picnic-pöytää, siinä se oikeestaan oli. No, pääsipähän käymään tienposkessa olevissa vessoissa ainakin=)

Wainapanapa State Park, vähän ennen Hanan kylää oli varmaan paras paikka koko reitin varrella. Alue oli iso, hienot maisemat, laajoja laavakivialueita, uimarantaa, luolastoa, patikkapolkuja, sekä black sand beach eli nimensä mukaan musta hiekkaranta.Jos olisi ollut enemmän aikaa, täällä olisi helposti voinut viipyä pitempäänkin ihailemassa luonnon antimia. Hanan kylä oli kaikkien niiden 600:dan mutkan ja 54 yksikaistaisen sillan toisessa päässä, johon Hana Highway meidät johdatti. Pieni kylä, ripoteltuna ympäri ämpäri, ei oikeastaan mitään miksi välttämättä pysähtyä ellei tarvii ruokaa tai bensaa.

Yksi kohde Hanan kyläpahasen jällkeen olisi vielä ollut suunnitelmissa. Paikka ei oikeastaan enää kuulunut Hana Highwayhin, mutta olisi ollut näkemisen arvoinen ja reilu puolentunnin ajomatkan päässä siitä missä olimme. Lähdimmekin ajamaan kohti Kipahulua, mistä oli tarkoitus löytää vileä kaksi hienoa vesiputousta bambumetsän läpi patikoimisen päätteeksi. Hetken ajeltuamme tajusimme että kello näytti jo neljää ja pimeä tulisi parin tunnin päästä. Siinä siiten laskeskelimme että jos ajetaan Kipahuluun ja viivytään siellä tunnin verran tai enemmän, on jo säkkipimeä ennenkuin pääsemme lähellekään takaisin Lahainaa. Ei hyvä. Ei tosiaan ole järkevää ajaa pimeällä takaisin Hana highwaytä joka on täynnä sokeita kulmia, jäätäviä kurveja ja kapeita siltoja, varsinkaan kun tieltä ei löydy ainuttakaan katuvaloa ja bensatankin nuolikin alkoi uhkaavasti laskea. Pakko oli niellä pieni pettymys ja jättää viimeinen kohde väliin, tehdä U-käännös ja lähteä paluumatkalle. Ehdittiin takaisin reittimme alkupäähän Kahuluihin juuri pimeän laskeutuessa kuuden aikoihin. Ja nyt oli jotain kivaa oli tiedossa=) Haettiin Kmartin Little Caesars pitseriasta kaksi jättikokoista "hot-n-ready" pepperonipitsaa=) Hihih, mitäs luulitte?=) Pitsat takapenkille, ja autoa tankkaamaan. Siitäkin yksinkertaisesta asiasta saatiin taas päänvaivaa kun tankkaaminen ei mennyt ihan putkeen. Eka piti selvittää mitä bensaa meidön vuokrakärry kaipaa, sit ei luottokortti toiminut ilman että bensa-aseman myyjän piti tulla ulos näpyttelemään joku oma pin-koodinsa, ja sit kun kaikki oli valmista tankkaamista varten, sekään ei toiminut samoin kuin oltiin muualla totuttu. Tankkausaika meni siinä säheltäessä jo umpeen ja myyjä parka joutui tulemaan kopistaan uudemmman kerran pin-koodin laittoa varten. Lopulta saatiin tankki täyteen, bensa maksoi noin 3,86$/galloona ja yhteensä tankkaamamme 10,3 galloonaa kustansi tasan 40 dollaria. Lahainaan oli vielä se 40 minuutin ajomatka niinkuin lähtiessäkin jaa lopulta päästiin pitsojemme kimppuun. On kyllä käteviä ne lämmön säilyttävät pussit, oli vielä lätyt jopa läpimiä vaikka ne oli olleet yli tunnin auton takapenkillä odottamassa syöjiään=)

Kokemuksen arvoinen road trippi, suositeltavaa on etukäteen päättää muutama paikka missä pysähtyy matkan varrella sen sijaan että yrittää käydä kaikkialla. Tällä tavoin saa nauttia parhaimmista paikoista rauhassa ja kun lähtee ajoissa, ehtii vielähyvin ajaa valoisassa takaisinkin. Etukäteissuunnittelu voi tosin johtaa joskus harhaan, koska tiedot netissä tai muualla ei välttämättä aina vastaa todellisuutta, mutta parempi silti edes vähän ottaa selvää asiosta etukäteen. Me käytiin liian monessa paikassa, vaikkei läheskään kaikissa. Jos oltais startattu auto seitsemältä aamulla, oltaisiin ehditty ehkä vielä sinne viimoseenkin haluamaamme paikkaan. Ja muistaa pitää, että maisemat reitillä ovat paikotellen aikas upeita vaikkei jaksaisi pysähtyä missään.