Hawai`i, Maui

15-22.10.2010

Maui, yksi Hawai`in kahdeksasta pääsaaresta sijaitsee keskellä tyyntävaltamerta. Saarelta löytyy kerrassaan upeata luontoa ja tekemistä sen puitteissa löytyykin aktiivilomaa kaipaaville paljon; Snorklaamista, trekkipolkuja, ratsastusta, surffausta, luau-juhlia, pyöräilyä alas tulivuoren rinnettä, helikopteri-ajeluja, valas- ja delfiinijahtia ja niin edelleen. Saarelta löytyy myös rantaviivaa pilvin pimein, josta jokainen voi valita mieleisensä halusipa sitten loikoilla pienessä poukamassa, snorklailla kalojen keskellä tai surffata aalloissa. Meidän hostelli "Lahaina Last Resort" sijaitsee nimensä mukaisesti Lahaina Townissa. Saarella on useampia "kyliä" ja Lahaina Town on yksi niistä. Kaikki nämä kyseiset kylät ovat sen verran pieniä että niissä pärjää jokaisessa jalkaisin, mutta kylät on ripoteltuna ympäri saarta. Välimatkojen selättämistä varten saarella on muutama bussilinja ja bussit kiertävät reittiään ympäri noin kerran tunnissa hintaan yksi dollari per etappi. Jos ei jaksa tuhlata aikaa bussin odotteluun, kätevämpi tapa kierrellä saarta ympäriinsä on vuokrata auto ja näin suurin osa ihmisistä tekeekin jo heti lentokentällä saarelle saavuttaessa.

Lahaina Town on saaren vanha pääkaupunki ja siksi täältä löytyy useampia historiallisia kohteita ja rakennuksia. Täällä on myös paljon erilaisia ruokaravintoloita, vaatekauppoja ja käsityöputiikkeja, mutta kyseisen kylän viehätys muodostuu jostain näkymättömästä. Täältä puuttuvat kokonaan muun muassa monikerroksiset hotellit mitkä piirittävät suurinta osaa muista Mauin kylistä. Jotakuinkin kaikki Lahainan rakennukset ovat matalia ja mieleen tulee ehkä jokin kalastajakylä tai muu vastaava. Meri on ihan vieressä ja ihmisistä huokuu iloisuus, ystävällisyys ja elämänmyönteisyys. Aloha spiritissä taitaa oikeasti olla jotain perää=) Lahainasta ei löydy isoa rantaa, mutta ranta kuitenkin. Sitä kutsutaan nimellä "Baby Beach", köllöttelimme siellä parina päivänä ja se on vallan hyvä myös. Jos tahtoo isommalle rannalle niin parinkymmenen minuutin bussimatkan päästä löytyy lähin hotelliresortti varustettuna pitemmällä rantaviivalla. Mauin kaikille rannoille on vapaa pääsy oli se sitten resortin edessä tai ei, joten minne tahansa voi halutessaan nenänsä pistää.

Meidän hostelli on kiva, meillä on oma huone minne on ulkoa oma sisäänkäynti. Yleistä keittiötä hostellista ei löydy niin se on korvattu mikrolla, kahvinkeittimellä, jääkaapilla, mini-uunilla, yksittäisellä sähköisellä keittolevyllä, sekä ruokailuvälineillä ja lautasilla, jotka kaikki siis löytyvät meidän omasta huoneesta. Keittolevyllä ja "uunilla" ei juurikaan oo mitään virkaa kun ei oo kattilaa ja paistipannua, mutta nuo muut vempaimet helpottavat elämää silti kummasti kun voi edes jotain sapuskaa säilöä/tehdä omassa huoneessa. Ulkopihan kautta pääsee suihku/wc-tiloihin ja hostellin respasta saa neuvoja kuuteen asti illalla jos jokin askarruttaa matkalaisten mieltä. Jotenkin huomaa että saarella vallitsee melko rento tunnelma, on sen verran "elämästä huumaantuneita" meidänkin huonenaapureina=) Häiriötä kukaan ei kuitenkaan oo aiheuttanut, mitä nyt yhteisistä wc-tiloista löytyy joskus enemmän tai vähemmän "mukavia yllätyksiä" . Tääl on myöskin lemmikkikisu mikä aina aamuisin on pihalla vastassa sanomassa huomenta kun herää=) Se on päivien kuluessa saanut jostain myös kaveriksi mustan pikkukisun mikä miukuu lakkaamatta, se on varmaan poltellu se kisu tai jotain..=) No ei vaan huono vitsi.

Ekat päivät täällä rentouduttiin oikeen urakalla, maattiin vaan lähirannalla, uitiin, snorklailtiin ja kierreltiin kylällä. Muutaman päivän päästä kun puhtia oli kerätty tarpeeksi, lähdettiin tsekkaamaan bussilla muita lähikyliä. Kaanapali löytyi parinkymmen minuutin bussiajon päästä. Hieno ranta, äkkisyvää joten uimaan pystyi hyvin ja snorklaajille oli nähtävää. Vieressä oli hotelliresortti, jonkunlainen ostoskeskus sekä golf-kenttä hienoissa maisemissa. Kaanapalista ehkä kymmenisen minuuttia eteenpäin löytyi kyläpahanen nimeltä Napili. Siellä pääpaino meni jättikilppareiden ihailuun mitkä aaltojen mukana poukkoilivat ihan rannan tuntumassa. Auringon otosta ei tullut ainakaan omalta osalta mitään kun seisoin tuijottamassa kilppareita ja yritin epätoivoisesti saada niistä kunnon valokuvaa. Noh, kilven sain ainakin ikuistettua=). Toiset rohkelikot snorklasivat kilpureiden vierellä, itse ei eka uskallettu mennä kun aallokko oli melko kova ja kohta missä kilpurit olivat oli täynnä kivikkoa. Lopulta oli pakko kerätä rohkeus ja lähteä itekin snorkkeloimaan kivikkoihin etten menettäisi näin mahtavaa tilaisuutta uiskennella ihanien luontokappaleiden kanssa. Se oli MAHTAVAA! Kilppari oli jättimäinen ja kelluin sen vierellä minuuttitolkulla senttien päässä! Yhdessä keinuttiin ees taas aallokossa ja kerran meinasin aaltojen mukana paiskautua sitä päin niin oli pakko ottaa varovasti pariksi sekunniksi sen kilvestä kiinni että se pysyi mun edellä. Heti kun maltoin lähteä takaisin rannalle fiilistelemään juuri kokemaani, niin iski kauheet omantunnon tuskat kun tiesin ettei siihen olis saanut koskea ettei se häiriinny. Sitten Turo sanoi vielä et rannalla joku täti oli tullut kysymään siltä että ei kai tuo tyttö koske tuohon kilppariin et se voi kuolla =( Siis kilppari en minä=) Ehkä täti "vähäsen" liioitteli mutta eipä niitä siltä paranisi mennä hipelöimään. Mutta mieletön kokemus jokatapauksessa!=) Ja mikä vielä plussaa niin ihan ilmainen=) Sukeltaessa ollaan kilpikonnia nähty ennenkin, mutta tää oli niin paljon hienompaa kun oikeesti pystyi olemaan sen vieressä niin kauan kuin halusi eikä tarvinnut pelätä että happi loppuu tai kaverit katoaa jos ei malta lähteä=) hahaha..

Saarelle saapumisesta lähtien olin kaivannut Hawai`i meininkiä, eli hulahula-tanssijoiden näkemistä ja sitä että joku antais lein kaulaan. Leitä ei kuitenkaan koskaan saatu, eikä hulahulaakaan näkynyt, ja koska olimme saarelle jo viidettä päivää tartuimme tilaisuuteen mennä katsomaan ilmaista hulahula-esitystä ostoskeskukseen. Tanssijat olivat ikähaarukaltaan ehkä jotain 4-14 vee ja tunti koostui erilaisista ja eri kulttuurien hulatansseista. Esitys oli aivan mainio, lähinnä koska ryhmän nuorin nelivuotias pienokainen veti aivan omaa showtaan muiden tyttöjen keskellä=D Muut tytöt yrittivät tuloksetta epätoivoisesti ohjata tätä suloista tulevaa hula-lahjakkuutta, mutta hän halusi vetää ihan omaa koreografiaa=) Pari kertaa lavalle tullessa hän kajautti vieruskavereilleen: "Are you ready?" enkä usko että sitä oltiin suunniteltu etukäteen muiden nolostuneista ilmeistä päätellen=D Niin loistavaa=) Oli tanssiesitys muutoinkin tietysti katsomisen arvoinen. Ainoa paikka missä Mauilla olisi nähnyt ihan oikeeta aikuisten vetämää hulaa ja saanut sen leinkin kaulaansa, olisi ollut osallistua Hawaijilaiseen Luau-juhlaan. Mieli olisi tehnyt mutta osallistuminen juhlaan olis maksanut 50-100 euroa ja vaikka hintaan olisi kuulunut kunnon Hawai`ilainen ruokabuffetti ja varmasti hyvä show, niin pakko oli jättää tämä tällä erää tekemättä.

Tästä päästäänkin hintatasoon. Mauilla on ihan järjettömän kallista. Kun tultiin tänne ajateltiin säästävämme muutama pennonen tekemällä ruuat itse. Simsalabim kun pääsimme Lahainan ainoaan suureen ruokamarkettiin, huomasimme että hinnat olivat varmaan tuplasti sen mitä Suomessa. Huhhuh. Siinä sai tosissaan miettiä mitä ostaa ja mitä ei, kun leipäpaketistakin sai pulittaa joku viisi euroa. Tuli se silti hitusen halvemmaksi kuin ulkona syöminen, mutta edelleen, huhhuh! Kyseisen marketin lähestulkoon kaikki tuotteet sai onneksi edes hieman halvemmalla, kun liityttiin sen kanta-asiakkaiksi, jonka sai sentään ilmaiseksi. Muutenkaan Mauilta ei välttämättä kannata hirveästi ostaa esimerkiksi mitään vaatteita, ainakaan jos on menossa mantereelle mistä saa kaikki kyseiset tuotteet puolet edullisemmin. Yhden vaatekaupan löysin Lahainan lähellä olevasta "Cannery Mall":ista missä oli oikeasti halpoja vaatteita, tosin vain naisille.

Toka vikana päivänä vuokrasimme auton, jonka jouduimme hakemaan Kahuluin lentokentältä kun lähempää ei löytynyt. Bussimatka sinne kaikkine pysähdyksineen vei joku puolitoista tuntia, mutta matka maksoi vaan kaksi dollaria ja yhden bussin vaihdon. Olimme vuokranneet ja maksaneet auton etukäteen netissä ja autovuokraamon vastaanottovirkailijan udeltua kaikki tarpeellsiet tiedot, saimme vihdoin auton avaimet käteemme. Auto oli eri mallia mitä piti, automaattivaihteinen Ford Focus ja väriltään musta, mutta ihan hyvä meille. Hinta oli päivää kohden joku 33,5 euroa ja siihen kuului verot, vakuutukset ja gps. Halvemmalla olis selvitty jos oltais varattu se esimerkiksi pari viikkoa etukäteen ennen saarelle saapumista kun vaihtoehtoja olisi ollut enemmän, mutta pienen etsimiseen jälkeen tuo oli kohtuuhintainen ja halvin verrattuna kaikkiin muihin saatavilla oleviin menopeleihin, joita oli jäljellä todella vähän. Polkupyöränkin vuokraus päiväksi olisi maksanut 50 dollaria..oi voi, eihän siihen tarvita edes bensaa!

Jokatapauksessa, auto allamme, lähdimme ajelemaan kohti Haleakala nimistä tulivuoren kraatteria. Kraatteri sijaitsi vähän reilu kolmen kilometrin korkeudella merenpinnasta saaren keskellä, mutta sinne pääsi hyvin ajamaan omalla autolla kun tiet monista mutkista ja kurveista huolimatta olivat oikein hyvässä kunnossa. Sää vuorella vaihtui nopeasti, ensin näkyvyys oli täydellinen ja yhtäkkiä sumu valtasi koko ajotien ja näki ehkä kymmenen metriä eteenpäin. Onneksi Turo selvisi kuskin virasta moitteettomasti. Kraatteri on tunnettu erityisen kauniista auringonnousuista ja -laskuista, mutta emme välittäneet ajaa vierasta vuoristotietä pitkin säkkipimeällä niin päätimme mennä päiväsaikaan. Kraatterille maksoi 10 dollaria per auto, eli ei kovinkaan paljoa. Lisäksi lippu oli voimassa seuraavat kolme päivää mikäli olisi halunnut vierailla spotissa uudemman kerran. Kraatteri ei ollut ihan sitä mitä odotti, sää oli sateinen ja sumuinen ja se peitti osaltaan kraatterin näköalapointtia. Kauaa ylhäällä ei viitsinytkään sitten seisoskella, mutta maisemat olivat silti matkan varrella melko hienot=) Näimme kraatterilla myös Silversword-kasveja, jota kasvaa ilmeisesti vain Haleakalla. Päästyämme alas vuorelta, ajoimme paikkaan nimeltä Iao Valley mistä löytyi komeat maisemat ja neulan muotoinen Iao Needle, vuorennyppylä. Paikan keskellä oli myös kovavirtainen koski, jossa rohkeimmat polskuttelivat. Päivän päätteeksi ajoimme vielä Kihei ja Wailea nimisten kylien ohi Makenan "Big Beachille", joka oli kiva ranta ja aallokko hurjahko. Rantaa peittävä taivas oli kuitenkin uhkaavan musta ja muutaman minuutin rannalle oleskelun jälkeen alkoikin sataa, joten oli lähdettävä takaisin kohti tuttua Lahainaa ja omaa kämppää. Kiva road trippi, mutta voimat se kyllä vei loppuillaksi ja oli mukava kaatua omaan sänkyyn päivän päätteeksi.

Viimeiselle Maui-päivälle oli vielä jäljellä runsaasti ohjelmaa. Suuntana oli Hana Highway, kuuluisa noin 52 mailin maisemareitti (pituus riippuu siitä kuka laskee ja mistäkin kohdasta=)), jonka varrella on noin 600 kurvia ja 54 yksikaistaista siltaa. Reitti käsittää matkan Kahuluista Hanan kaupunkiin, tai oikeastaan Kipahuluun mikä tulee vielä Hanan jälkeen. Oi, kello on jo vaikka mitä taidanpa jatkaa tästä eri blogissa et ehtii vielä pakata ja nukkua ennen perjantain lentoa Oahulle=) Palaamme asiaan! =)