Muutama erittain mielenkiintoinen ja tapahtumarikas paiva takana. Matka Puerto Viejoon alkoi aamulla bussilippujen ostamiselella ja saimme huomata, etta taalla myydaan myos pitkille matkoille seisomapaikkoja ja paadyimmekin lopulta matkustamaan bussin lattialla istuen. Perunapelloilla on luultavasti tasaisempaa ajaa kuin nailla teilla ja kun pomppivaan kyytiin lisaa erittain kostean ilman ja korkeat vuoristotiet, voi sanoa matkustamisen olleen vahemman miellyttavaa! maisemat tosin olivat erittain hienot; metsan peittamat vuoret, joista usva nousi hitaasti kohti taivasta ja taivaalla yksinaisena kiertelevat linnut. Erittain kaunista!

Perilla odotti aurinkoinen, rastafarien ja polttelevien travellerien tayttama Puerto viejo. Marleyn kuvat, reggae ja monenlaiset ravintolat hallitsivat katukuvaa ja ilmapiirii oli rento. Rockin J`s hostelli sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella ja sielta vasta veikeaa porukkaa loytyikin. Harmaahiuksisia hippeja, surffareita ja travellereita oli joka puolelta maailmaa. Paikka oli valtava ja nukkumapaikoista loytyi valinnanvaraa. Kaupunki itsessaan koostui parista kuoppaisesta hiekkatiesta ja niiden varsille rakennetuista kaupoista/ravintoloista. Vietettiin iltaa hostellilla ja aamulla saikin herata kaatosateeseen. Sade lopulta hellitti, mutta aurinkoa ei nakynyt koko paivana. Kaveltiin rannalla ja loysimme vaikka minkalaisia otuksia sielta, nahtavasti jos aurinko ei paista voi hyvin leikkia avaraa luontoa:P

Nain ensimmaisen hain talla reissulla ja olisin voinut sen kylla skipata, en todellakaan tarvitse vahtistusta niiden olemassaolosta naissa vesissa.. jos siis aion sukletaa/surffata. Tama hai tosin oli pieni ja kaiken lisaksi kuollut, joten ei paniikkia talla kertaa! Loysin myos kuolleen ravun ja pakkohan sita oli menna katsomaan(luonnollisesti, ei vain voi antaa olla..) sainkin pienen kohtauksen kun se lahtikin yhtakkia sakset heiluen kipittamaan pois. En tosin tieda kumpi saikahti enemman, mina vai rapu.. :D

Aurinko naytti havinnen taistelun sadepilville, joten loppupeleissa paatimme lahtea ja suunnata aurinkoisemalle Tyynenmeren rannikolle. Bussi saapui aamulla myohassa ja tunnin matkustettuamme se vain pysahtyi. Lopulta selvisi, etta sateiden takia osa sillasta oli romahtanut ja autot eivat paasseet yli. Jouduimme odottamaan pari tuntia ja koko ajan satoi kaatamalla, olimme jo muutenkin markia aamuisen pysakille kavelyn jaljilta. Toinen bussi saapui ja jouduimme kaivamaan rinkat bussista ja ylittamaan sillan kavellen. Nama on juuri niita asioita, joita ei kotona ikina tapahdu! Yksi bussi oli ajanut tien keskelle syntyneeseen kuoppaan ja tie oli alkanut valua molemmilta puolilta jokeen; taytyy vain kiittaa onnea, ettei se ollut oma bussi puoliksi joessa.

Rusketusoperaatio ei siis ole ihan aikataulussa sateisten paivien takia, mutta kaikki vaittavat tyynenmeren puolen olevan aurinkoinen koko vuoden, joten toivottavasti paasemme nauttimaan hieman auringosta! Suuntana Montezuma ja kuljetus lahtee ah niin ihanaan aikaan puoli kuudelta aamulla..can`t wait! Vaikka yleensa heraankin siihen aikaan taalla, ei ihan ole viela toi paivarytmi ajallaan. yritan ladata kuvia kunhan jostain loytyy kone, milla sen pystyy tekemaan. Taalla on kaikki turvattu piikkilangoin/aidoin ja tietokoneiden laatikko-osat ovat myos lukkojen takana.. Oikeasti pari metrisia aitoja ja piikkilangat niiden ylla on enemmin saanto kuin poikkeus.

Adios!