Terveiset taalta polttavan auringan alta!

Ollaan talla hetkella Santa Teresassa, josta loytyy kuulema Costa Rican parhaat surffi-rannat.

Ennen tanne tuloa vietimme muutaman paivan Montezumassa, joka sijaitsee noin 20km etelaan taalta. Matkamme Montezumaan alkoi 5.30 kun kyytimme tuli hakemaan meita hostellilta. Edellisen paivan bussi katastrofin jalkeen paatimme kiltisti maksaa hieman enemman ja saada kyyti suoraan hostellilta hostellille. Matkalla tyynellemerelle maisemat vaihtuivat vihreista vuoristoista kuivemmaksi ja karummaksi.

Ylitimme lahden Puntarenasista ja saavuttuamme toiselle puolelle lahtea, totesimme sen olevan vielakin kuivempi ja karumpi. Aurinko tosin paistoi, joten ei voi valittaa! Tiet Montezumaan olivat kuoppaisia hiekkateita ja luulenpa, etta itse olisin saanut auton hajalle minuuteissa. Teista johtuen kolmenkymmenen kilometrin matkaan meni melkein tunti. Perille paastyamme meilla oli viela edessa yosijan etsiminen, johon ei onneksi mennyt viitta minuuttia enempaa, siina kuumuudessa en olisi edes jaksanut kannella rinkkaa pidempaan! Hostellimme tyontekijat olivat todella mukavia ja omistaja jokseenkin muissa maailmoissa. Luultavasti nahnyt viimeisen selvan paivansa vuonna -85. Hostellilta oli matkaa rannalle n. 5metria ja kaupunkiin(jonka kavelee lapi 2minuutissa) 30metria. Olimme siis loistavalla paikalla!

Teimme venereissun laheiselle Tortuqueron saarelle, jossa snorkalsimme ja soimme lounasta valkoisella hiekkarannalla. Onnistuin nakemaan pari meri-ankeriata, papukaijakaloja ja meritahtia. Kotimatkalla kaikilla muilla oli kirkuvanpunaiset selat paitsi meilla, koska Toven neuvosta pidimme t-paidat paalla=)

Paasimme ihastelemaan paikallista yoelamaa Apache-vodkan avustuksella ja paasin jopa paikallisten treeniin tanssilattialla. Omasta mielestani tanssin vain muutaman tanssin, mutta muut vaittivat jotain aivan muuta..Hauskaa kuitenkin oli ja valitettavasti apache ei halunnut jattaa meita rauhaan edes seuraavana paivana.

Teimme tunnin retken veisputoukselle, jonka lahteessa saimme uida ja se tosiaan oli tervettuleen viileaa ja helpotti oloa kummasti!

Parinkymmenen kilometrin paassa Montezumasta sijaitsee Santa Teresa, josta sanotaan loytyvan Costa Rican parhaat aallot ja taalta myos loytyy niiita saurffareita. Sterotyyppisella ulkonaolla varustettuja, ruskettuneita miehia ja naisia matkaa aamuisin rannalle ja jos jaksaa itsekin vaivautua siihen aikaan katsomaan, saa nahda erittain taitavia surffareita!

Paatinkin itse kokeilla ja osallistuin tunnille, jonka aikana opin nousemaan laudalle ja pysymaan aallon kyydissa rantaan saakka. Hauskaa se oli, mutta ei ihan niin vaivatonta kuin milta nayttaa taitavampien tekemana. Ja todella rankkaa liikuntaa jos ei muuta, kadet on kuin spagettia sen melomisen jalkeen!

Paivat ovat aivan alyttoman kuumia ja jos haluaa ottaa aurinkoa se on pakko tehda varjossa. Parhaita hetkia on katsoa auringon laskua ja nauttia hieman viilenevasta ilmasta. Ihastella kauniiksi varjaytyvasta maisemasta ja katsella kuinka viimeiset sinnikkaat surfaajat ratsastavat aaloilla auringonlaskun varjaamassa meressa. Kaunista!

Kaikelle hyvalle on kuitenkin aikansa ja nyt tarkoitus on jatkaa matkaa kohti Monteverdea ja viileampia ilmoja! Tove on tosin kuumeessa, joten saatamme viettaa taalla viela muutaman paivan.