Toronto (CN Tower), Ontario, Canada 1.2.2011

Huomenta!!

Eilinen päivä olikin sitten aika tapahtuma rikas. Aamulla herättiin jälleen viiden pintaan ja ylhäällä aamiaisella jo kuuden aikaan. Ulos klo 8 ja suunta kohti CN Toweria. Ilma oli järkyttävän kylmä ja suoranainen hämmennys oli keskellä katua nukkuva koditon, joka oli majoittunut ilmanvaihtoritilän päälle nukkumaan. Pakkasta oli -15 ja tuuli, joten matkalla käytiin lämmittelemässä useammassa paikassa, josta yksi oli jonkinlainen toimisto rakennus ja sisäänkäynti tapahtui pyöröovista. Pakko kyllä myöntää, että Kanadalaiset menee julmettua vauhtia tuosta ovesta ja kun viimein meikäläiset olisi menneet sisään, niin meno oli kuin hyppynarulla hyppimista eli menenkö sisään vai en... ja singahdanko tuollaisesta vauhdista takaisin ulos vai suoraan sisällä olevista rappusista alas?! Scary!! Päästiin kyllä viimein sisälle hillittömän naurun kanssa ja viimein alkoi jalatkin sulamaan - oli niin kylmä, että ihan jalkojen ihoa nipisteli ja alkoi olla suorastaan huono olla. Siinä seisoessa pohdimme jopa, että pitäisikö napata kuva ovista tulevista ihmisistä, koska vauhti oli aikamoinen!

Viimein päästiin CN Towerille asti ja sisäoville löytäminen oli jälleen työn takana. Missään ei ole mitään opasteita ja kerrankin ei ollut edes ihmisryntäystä. Sisälle selvittiin ja liputkin saatiin ostettua, mutta sitten se sekoilu alkoikin. EI MITÄÄN merkkejä siitä, mihin suuntaan olisi pitänyt mennä ja kukaan työntekijöistä ei vahingossakaan voinut opastaa oikeaan suuntaan. Noh, ainakin tuli kuvailtua hirveä, jolle oli maalattu Kanadalaisen ratsupoliisin kuteet päälle - muuten eli pohdintaan, missä näitä äijiä voi nähdä? - ja löytyi sitten lopulta se hissikin, mikä vei sinne 300 metrin korkeuteen.

Upeat näkymät!! Hissistä pystyi jo seuraamaan ylös noustessa pienenevää kaupunkia ja näkymä ns. järvelle oli loistava. Tänne on luvattu lumisadetta tästä päivästä lähtien, mutta mitään ei vieläkään näy, joten pilvivyöry järven päällä oli aika näky. Kuvia tuli napsittua ja Anna komensi pois istumasta ikkunalaudalta, jolta näki kyllä koko kaupungin yli. Tästä välikerroksesta mentiin vielä 100 metriä ylemmäs ja aivan mielettömät näkymät =D Lopuksi päästiin vielä katsastamaan maanpintaa lasilattian läpi ja piti kyllä hieman keräillä itseään, että käveli tämän lattian yli toiselle puolelle ja kuunteli sitä pientä kitinää mennessään, voi niitä vilunväreitä!! Selviytyminen alkoi vasta, kun yritettiin päästä koko hemmetin tornista ulos. Ensinnäkin kaikki hissit näyttivät, että ovat ns. epäkunnossa, käytä toista. Hämmennystä, kummastusta ja viimein joku naikkonen tuli yhdestä hissistä hakemaan meitä 3 (jostain ilmestynyttä äijää) alas. Alakertaan selvittiin hyvin ja turistikaupakin kierrettiin, mutta sitten sen ulko-oven löytäminen olikin jotain ihan käsittämätöntä. Kanadalaiset selvästi rakastavat EXIT kylttejä. Niitä oli joka paikassa, mutta sitä oikeaa ulko-ovea ei vain löytynyt. Käytiin kokeilemassa useampaa, mutta tosiaan missään ei ollut kylttejä, että uloskäynti tai jotain siihen edes viittaavaa. Lopulta mentiin jostain lasiovesta, joka tietenkin meni takana lukkoon ja rappusia ylös mennessä ylhäällä oli vedetty narut kulkutien eteen, ettei siitä olisi voinut mennä. Hetken hämmästelyn jälkeen päätimme vain ryömiä narun alitse, koska tilanne oli jo täysin absurdi!! Lopulta joku äijä tuli vielä kommentoimaan, ettemme olisi saaneet tehdä näin, johon Marika jo hieman kyllästyneenä koko touhuun kertoi, että miten olisi opasteet, ettei ihmispoloiset eksyisi koko hemmetin laitokseen. Uloskäynti oli kätketty sisääntulijoiden turvatarkastuksen joukkoon (erittäin fiksua!!) ja joka kulmassa sai olla kyselemässä, että mikä näistä viidestä EXIT kyltistä veisi oikealle ovelle. Olimme varmasti päivän hauskimmat vieraat sekoillessamme, toivottavasti työntekijät saivat kunnon naurut =D

Mutta tulipa tehtyä ja tuosta olikin hyvä suunnata kulman takana olevaan irkku pubiin vahvistavalle kahville, mutta ikävä kyllä paikka oli kiinni ja meitin täytyi tyytyä Secon Cupin eli Kanadalaisen kahvikerjun tee tarjontaan. Tästä on hyvä mainita se, että Amerikoissahan kaikki on isoa, joten täälläkin pikku kuppi on oikeasti medium size eli aika iso.

Ilmeisesti tuo torni käynti oli aika rasittava ja hieman voimia kuluttava, kun eksyttiin tai eksytimme itsemme tarkoituksella PATH käytävään. Tosin tästäkin päädyimme vain toiseen irkku pubiin lounastamaan ja kuluttamaan aikaa, kun ei muutakaan tekemistä ollut ja ulos ei huvittanut mennä palelemaan. -> Mukavinta koko paikassa oli se, että baarimikko ei laskuttanut kaikkea, vaan päästiin huomattavasti halvemmalla?! Kunnollisena suomalaisena Anna vielä huomautti asiasta, mutta ei kuulema haittaa et kaik ok :) Olimme ilmeisesti hyvää seuraa iloisine juttuinemme... tosin toivottavasti ihan kaikkea eivät ymmärtäneet ;D tässä vaiheessa "saattaisi" nolottaa!!

Tuosta olikin hyvä jatkaa ns.shoppaamista, vaikka mitään ei tarttunut mukaan kuin rento olo. Viini kauppaa etsittiin, mutta ei tullut vastaan, joten tänään varmaan uusinta yritys. Hotlalle selvittiin jo kuuden jälkeen ja nukkumaan siinä 20 aikaan. Olo aivan käsittämättömän rätti, ilmeisesti tämä aikaero vaatii vieläkin verojaan....

Nyt pitäisi varmaan taas lähteä ulkoilemaan, ja yksi asia vielä tästä hotellista. Parina ensimmäisenä päivänä täällä on mukavasti haissut ns. makea mieto tupakka. Että sillä tavalla täällä... :)

Terkuin,

Marika ja Anna