Niagara Falls (Toronto city, Niagara on the Lake), Ontario, Canada 3. - 6.2. + 7.2 (Let's try to be a woman, buy a VERY large suitcase)

Paljon on vettä virrannut Niagaralla sitten viime päivityksen... Jos virtaama, ainakin googletuksen mukaan Wikipediassa, on 1833 kuutiota/s niin kyllähän sitä tavaraa on mennyt eli normi päivä ;D

Niagaralle mentiin käymään tosiaan 4.2 ja saatiin kyyti paikalliselta suomalaiselta eli Jyrki boylta, vuosimallia 59 v, (tosin nimi oli Jyrki, mutta loppu oli meitin lisäämää). Koska maailma on tosiaan aika pieni, siltä välillä tuntuu, niin tuttujen tuttuja löytyy sieltä ja täältä ja jos vain fbookki on, niin yhteisiäkin menoja saattaa saada sovituksi. Kilttiähän tuo oli, ilmainen kyyti ja jonkinasteinen selonteko matkalla, ikävä kyllä tupakankäryssä sisällä autossa voiden erittäin pahoin (ARGH!) ja ihmetellen, miksi koko ajan lapsilukot menee päälle, mutta päästiinpä katsomaan ainakin yhtä maailman nähtävyyksistä (taisi olla listattunakin oikein wikipediassa, että kuinka suosittu, mutta tällä hetkellä ei muisti toimi).

Saatiin oikein haku omalta hotlalta, ja kivahan siinä oli katsella, että minkänäköinen on harmaa Mazda. Auton näköinen?! Löytyi se oikea autokin ja kyytiin kavuttiin pienimuotoisen lumikinoksen yli ja matka kohti Kanadan ja USAn rajaa alkoi. Moottoritie kulkee lähes suoraan Torontosta Niagaralle, joten ei tuossa kauaa nokka tuhissut. Nähtiin matkalla pilkahdus Hamiltonista, joka kuulema on Kanadan p.....nreikä (?) ja teräksen tuotannon keskus. "Hienot" savut ja liekit tosiaan näkyi tielle asti tehtailta. Putouksille saavuttiin varmaan siinä 12 pintaan ja ei kyllä kauheasti turisteja ollut. Tosin hyytävän kylmä tuuli piti ne vähäisetkin ihmiset aika tiukasti sisällä ja meikäläisen ulkona tuulettamassa elahtunutta tupakanhajua kaulahuivista/takista jne. pois, joskin pakolliset ulkokuvat täytyi tietenkin ottaa. Katselutasoa kiestävä kaide oli parinkymmenen sentin jääkerroksen peittämä ja varmasti joka päivä lisää vesihöyryä tiivistyy kaiteisiin - tosin hauskoja kuvia tuli. Paikallisesta ravintola, turistikrääsä kauppakeskuksesta löytyi vitriinistä jopa Royal Canadian Mounted Police univormu - suurin kysymys kuului: missä sen kantaja?! Tosiaan Ontariohan ei kuulu tähän districtiin vaan heillä on omat poliisivoimat - harmi, olisi halunnut kyllä saada jotain todella hyvää kuvattavaa ;)

Kuvien ja kahvittelun jälkeen jatkettiin Kasinolle. Niagara on, ainakin meikäläisen näkökulmasta, kuin pieni Las Vegas. Vilkkuvaloja ja kaikenmaailman turisti hömpötys/huvipuisto jne. jne. paikkoja löytyi. Elämäni ensimmäinen kerta isolla kasinolla ja kerkesin napata kuvan, ennen kuin yksi tarjoilijoista tuli kertomaan, että se on kiellettyä. Ocean eleven on hyvä leffa, en kyllä usko, että meikäläisten porukalla tuollainen ramboilu olisi onnistunut... ei ainakaan sen "rommi aamiaisen" jälkeen ja 59 vuosimalli vahvistuksella ;D Ihmisiä ei ollut mitenkään kamalasti, mutta ihan tarpeeksi ja varmasti kesällä enemmän kuin riittävästi. Ei ihan meikäläisen hommia tuollainen, mutta ihan mielenkiintoinen, ehkä hieman rasittava käynti. Onneksi ei tarvinnut kovin kauaa olla... Seuraavaksi suunnattiin kohti Niagara on the Lake nimistä kylää. Ikävä kyllä talvella Niagaralla ei juurikaan ollut paljoa katseltavaa, ja koska ilma oli todella kylmä, oli melkein kaikki paikat kiinni (kausiluonteista hommaa selvästi tuokin!). Omissa kamoissa olisin ulkona viihtynyt kauemminkin, varsinkin jos olisi tullut vielä toppikset mukaan, mutta tuskin muuseura olisi tästä ilahtunut, varsinkin kun joutui hammastapurren seuraamaan kuskimme valokuvaamista, kun en ole ikinä nähnyt kameran niiiiin paljon heiluvan sinne ja tänne. Yllättävän hyvä stabilizer Annan kamerassa oli, kun ei oltu pahemmin tärähtäneitä. Tosin yritettiin Annan kanssa saada toisessa paikassa yhteistä kuvaa ja kuvasta voisi kertoa sen verran, että näytti tältä: Jättipää ja mini me!! Nauratti niin hirveesti...

Tämä pieni kylä oli kyllä aivan kuin nukkekodista. Hauskoja värikkäistä vanhoja taloja, isoine kyltteineen ja jopa hevosrattaineen. Käytiin nauttimassa paikalliset fish and chips annokset, eikä tosiaan ollut kallista. Matkalla kohti Torontoa poikettiin paikallisella viinikasvattamolla ja Anna noukkikin mukaan yhden pullon. Kaupunkiin paluu osui tosiaan ruuhka-aikaan ja hypättiin kyydistä jo Kiplingissä ja matkattiin metrolla kohti Youngea, jolle oikein tyytyväisinä päädyimme, tosin aivan toiseen päähän kaupunkia kuin luulimme! Hetken pyörittyämme ja viimein löydettyämme itsemme kartalta oli yllätys aikamoinen. Olihan pysäkki tosiaan Yongella, mutta ei lähelläkään keskustaa. Tähän väliin news flash, Yonge on luokiteltu joskus maailman pisimmäksi kaduksi, ilmeisesti tänä päivänä ei enään. Näiden vanhojen tietojen perusteella katu oli 1896 km pitkä, Highway 11 josta Yongen osuus on 61,6 km. Emme tosin ihan noin paljon kävelleet, mutta aika paljon kuitenkin. Joten ei auttanut muuta kuin lähteä tallaamaan kohti oikeaa katua ja hotlaa, jonne löydettiin ihan mukavasti ja kohtahan tuosta olikin hyvä mennä nukkumaan.

Lauantai 5.2

Nukuttiin aika pitkään ja lopulta suunnattiin kohti Queen St. jolta löydettiin pari päivää aikaisemmin hauska antiikkikauppa ja Anna ihastui puisiin vanhoihin laatikoihin, joita eilen ostikin kaksi. Myyjä oli kovin innokas myymään vaikka koko kaupan ja lupasi itsensäkin siihen mukaan - kontilla kohti Suomea :) Nyt onkin huoneen nurkassa TNT ja Pepsi laatikot, eli ei kannata alkaa ryppyilemään tai ensin räjäytetään dynamiittia ja päälle tarjotaan vielä Pepsit :) Laatikot kannettiin Quuenilta Jarvikselle asti, kun paikallinen posti office ei osannut hommiaan eli eivät tienneet ensinkään, ovatko edes lauantaina auki - hetkinen, eilen oli lauantai!

Virkailijan vastauksia/väläytyksiä:

• Hommaa jostakin pahvilaatikko, tosin voit myös ostaa jostain kuplamuovia ja narua!
• Ihanko totta, onko lentokentällä posti office?
• Milloin ollaan auki? Katso tuosta lapusta (jota Anna pääsi tavaamaan toisen virkailijan kanssa)
• Kyllähän tuon voi lähettää, ei vaan mitään hajua miten

Ei hyvää päivää!!! Päädyttiin siihen, että joko etsitään toinen office tai kannetaan laatikot kentälle ja viimeistään siellä joku TOIVOTTAVASTI osaa kertoa mitä, missä ja milloin. Ei ressiä, onnistui tuo lähettäminen tuolla toisella puolella maailmaakin - tosin nyt ollaan kyllä aika lähellä jenkkilää, joten parasta varmaan toivoa parasta ja pelätä pahinta ;)

Päivän tärkein tietenkin oli Yukon Quest, joka itseasiassa alkoi tänään eli 5.2. Tiukkaakin tiukempi kisa, 1600 km rekiajo koiravaljakolla! Asiaa!!! =D Kävin jopa katselemassa Canada Goose takkeja ja ovat kyllä jotain ihan muuta kuin Eurooppalaiset talvitakit. No, ero tosiaan on siinä, että ne on tehty kestämään -40 astetta ja viimeksi Suomessa on ollut niin kylmä sitten...? Hinta ja laatu tosiaan kohtaa näissä tuotteissa, joten ehkä parempi vain tyytyä tähän omaan... ellei löydy jotain käsittämätöntä alennusmyyntiä (tosin niiiiiin innokas shoppaaja en ole, että lähtisi tuota hakemaan).

Iltapäivä meni hikisen laatikon kannon jäkeen ihan vain hotlalla. Jos et millään keksi, miten saisit juttu seuraa, niin parasta on kantaa kaupungilla jotain, mikä herättää huomiota :) Iltaa lähdettiin istumaan Hard Rock cafehen ja mikäs siinä oli ollessa, kun lunta alkoi tulla jälleen kerran oikein kunnolla. Anna innostui laulelemaan matkalla suomalaisia ja ruotsalaisia lastenlauluja. Jostain syystä jähmetyimme lauseeseen: Ja piipun päällä oli hattu! Voisiko joku kertoa, mistä ihmeen kappaleesta on kyse, kun kumpikaan ei muista, mutta olipa taas kiva vain hokea. Ruokailuun joutui jopa jonottamaan, mutta sekin aika vierähti mukavasti baarin puolella, odotellen miten kummallisen/hämärän värinähälyttimen kanssa käy! =D Oli sen verran iso, ettei farkun taskuun mahtunut, mutta tulipa sitäkin tuijoteltua pöydässä ja herätti taasen paljon puhetta ja naurua :) Viimein kun syömään päästiin niin oli pakko maistaa Alaskalaista lohta ja perunamuussia ja voi kuulkaa, oli niiiiiiiiin hyvää =) Tarjoilijaksi saatiin nuori Justin Timberlake kopio, joten tuli niin vatsa kuin mielikin täytettyä... Ruokailun jälkeen oli hyvä jälleen siirtyä baarin puolelle ja baarimikkokin vallan ilahtui, You'r back!! JA taasen tuli hyvät drinkit!! =DD Oli hyvät musat, ja Annan iloksi hieman silmäpeliäkin baaritiskin toisessa päässä istuvan kanukin kanssa, joka päätyikin jopa tarjoamaan drinkit ja hetken kuluttua juttuseuraa.

Tarkoitus oli käydä syömässä ja jossain välissä hommaamassa myös ne paidatkin, mutta taitaa jäädä viimeiseen päivään. Toivottavasti töissä on silloin tapaamamme nuori mies, joka vallan innostui, kun kuuli, että olemme Suomesta. Metalli musa, metalli musa.... ;)))

Sunnuntai 6.2

Tänään ollaankin nukuttu pitkään ja Anna tosiaan on keräilly kamojaan oikein urakalla... Itse on tullut yritettyä liikutella tuota selkää, kun on ihan jumissa ja kipeä kuin h..... Reipas kävely kaupungilla auttoi hieman asiaa, kun piti hakea pelastavaa kuolemaa tekevälle nälkäiselle ;) Jäi ikävä kyllä, nyt eilen sovitut treffit (Anna) ja antiikki markkinat väliin, kun ei herätty tarpeeksi aikaisin tai no herätty on, mutta ylösnousu oli täysin mahdotonta... Ehkä tässä voisi nyt yrittää siirtää jälleen sisäistä kelloa suomen aikaan.

Mielessä on ollut varmsti päivittäin erittäin hauskojakin juttuja, joita ajatteli tänne kirjoitella, mutta onpa päässeet unohtumaan ja eihän sitä nyt ihan kaikkea pidä kertoa ;D

Maanantai 7.2

Tänään ollaankin jälleen 10h yöunien jälkeen tepasteltu kaupungilla. Vikaa kokonaista päivää viedään ja päivän sananan onkin varman ollut shoppailu. Aika väsynyttä sellaista, kun ei oikein mitään meinaa tuosta tulla. Canada Goose takit oli jälleen tarkkailussa, mutta 500 dollarin hinnasta lähdettäessä alkoi hieman kauhistuttaa. Ehkä sitten sellainen, jos ikinä tuohon Yukonin kisaan aikoo osallistua - tuskin sitä päivää näkee!! Kenkiä on käyty myös katselemassa, koska täällä niitä vain osataan tehdä. Kerrankin järkeviä kenkiä, hieman muistutti aluksi meikäläisen vaelluskenkiä, nahkaiset ja muovikuoret kärjissä, mutta kyllä kokoluokka on ihan toinen. Kalossit on aika isot ja suorastaan kumisaapasmaiset ns. kenkäosasta. Sen kyllä ymmärtää, kun on talsinut viikon 5-7 mm raekoko suolakiteisillä kaduilla. Ihmisten kengät ovat aina kamalassa kunnossa, omista farkun lahkeista puhumattakaan. Valkoista rajaa niin kengissä kuin lahkeissa. Kadulle levitettävän suolan raekoko on aivan järkyttävä. Toronto ei varmaan sijaitse millään tavalla pohjaveden päällä?!? Tosin autoissakaan ei kuulema niitä nastarenkaita ole, joten lumeen juuttuminen on erittäin todennnäköistä, kun sitä tulee.

Koska posti ei osannut auttaa aikaisemmassa laatikko asiassa, niin hermoja rauhoittaaksemme, kävimme laatikkojen kanssa laukkukaupassa mittaamassa, onnistuisiko sellaista matkalaukkua löytymään, johon kummatkin laatikot mahtuisivat. Joten säädetty on =DD Löytyi, lähinnä tuollainen ruumisarkun kokoinen, elämää isompi kassi, joka menee jopa helposti kiinnikin. Luulenpa, että omat "elämääni" koskevat kamat eivät edes tähän mahtuisi!! Tämä idea tuli ihan ex tempore, kun Anna repi melkein pelihousuja, kun ei ole mitenkään varmaa, saako laatikoita ollenkaan mukaansa, kun tämä homma täällä on mitä on. Ennakko sisäänbuukkauksen jälkeen jouduttiin vain 1.32 maksamaan ekstra laukusta, joten ainakin laatikot jossain kuosissa suomeen päätyvät.

Näinhän tuo on, reissussa sattuu ja tapahtuu, mutta turha ressata! Homma hoituu AINA tavalla tai toisella =)

Joten näkemisiin taasen ja perus tyypitellen,

Marika ja hengessä mukana Anna