Loysimme paratiisin Phu Quocin saarelta. Herasimme Chau Docissa kukonlaulun aikaan, siis kirjaimellisesti ja urbaanina cityihmisena en todellakaan arvosta tallaisia maaseudun iloja. Olimme maksaneet 4 $ minibussikyydista Rach Gian rannikkokaupunkiin. Olisi ehka pitanyt maksaa enemman... Hyppasimme kolhuiseen pakuun, johon oli isketty epamaaraisen nakoiset penkkirivit. Matkan varrelta kerattiin ihmisia kyytiin ja lopulta meita oli kuskin lisaksi kyydissa 17 aikuista ja yksi lapsi. Tiedan nyt milta silleilta tuntuu purkissa. Siina me sitten oltiin sylikkain ja lomikkain kolmen tunnin matka kuskin kaahatessa ihan mielipuolen tavoin. Rach Gian bussiasemalla meita oli taas vastassa tuttu lauma innokkaita kuskeja, talla kertaa motokuskeja. Aluksi oltiin vahan puhuttu, etta moton kyytiin ei sitten hypata kun on niin vaarallista, mutta jalleen vaihtoehtojen ollessa vahaiset tinkasimme ensin hinnasta ja sitten pian istuttiinkin kyydissa rinkan ollessa kuskin jaloissa. Eihan ne meita tietenkaan vieneet sen laivatoimiston luo minne olimme pyytaneet, vaan johonkin ihan muualle mutta saimme ne liput sieltakin, jopa halvemmalla. Matka Phu Quociin sujui varsin nopeasti kantosiipialuksella. Emme olleet varannet mitaan majoitusta ennakkoon, joten jouduimme tyytymaan varsin alkeelliseen bungalowiin. Huoneeseen ei kuulunut lamminta vetta tai ilmastointia, mutta sen sijaan siihen sisaltyi muurahaisyhteiskunta ja kukonlauluheratys. Kiva... No kavelimme biitsilla jonkun aikaa ja kyselimme parempaa majoitusta ja pian tarppasi. Saimme seuraavasta paivasta lahtien bungalowin biitsilta (30$). Sen kunniaksi nautimme oluet lohoten rantatuoleilla ja ihaillen auringonlaskua merelle. Toisena paivana Phu Quocilla emme tehneetkaan sitten juuri mitaan. Tai no; aamupala, auringossa lohoilya, varjon alla lohoilya, hedelmashake, kevytta kavelya biitsilla, drinksu, markkinat ja arvatenkin lisaa kevytta kavelya biitsilla ja muutama drinksu. Valilla elama on rankkaa! Phu Quocin saarta ei ole viela isot tuiristimassat loytaneet, ja taalta useita koskemattomia rantoja seka kaikkea muuta paratiisisaarimaista. Mutta arvatenkin tilanne tulee pian muuttumaan, ja eikohan tamakin saari rakenneta ihan tayteen isoja hotelleja ja jokaisen eteen isketaan rantakraasakaupat ja vastapaata nousee yokerhot. Mutta meidan onneksemme tilanne on viela toinen...