Joen toisella puolen

Eilinen oli paiva, jolloin vaihdoimme kipit bahteiksi, sosialismin monarkiaan ja oikeanpuoleisen liikenteen vaaranpuoleiseksi. Nyt katselemme maailmaa taas toiseltapuolelta jokea. Tama koska emme lopulta jaksaneet vaantaytya Mekongin rannalta tarvittavia sentteja ja metreja pitemmalle. Vaihdoimme puolta ja elama nayttaa jatkuvan taallakin. Nongkhai on siis pitaja Mekongin varrella, jota Thaimaan puolen veljet ja siskot asuttavat. Vientianen valot voi hyvalla mielikuvituksella tai tarkoilla silmilla havaita vaikkyvan toisella puolen. Sen puolen hyvastelimme viimeisilla paivilla Laosissa. Ja nain nuo paivat menivat, tarina kertoo:

Vientiane oli siis viikon kestavien soutujuhlallisuuksien tapahtumapaikka ja bileet olivat isommat kuin olimme villeimmissa painajaisissa toivoneetkaan. Vientiane naytti jopa paikoin hurjalta suurkaupungilta, tosin ainoastaan kaduille vyoryneiden ihmisten osalta. Ja vaaran tiedon tulvassa vedin lukijoita taas lankaan puhuessani viimeksi miljoonasta vientianelaisesta - puolitetaan arvioni ja olemme puolet lahempana totuutta. Paaosin kevyen kepea meininki oli edelleen synonyymi paikalle, jota Laosin paakaupunkilaiset asuttavat. Tuktuk kuskit olivat astetta paallekayvempia ja myyminen aiemmasta vierailusta tehokkaampaa, mutta laosilaista rauhallisuutta ja rentoutta eivat olleet namakaan pienet takaiskut onnistuneet heikentamaan. Viimeisen illan kohokohdaksi muotoutui eraanlaisten rukouspaattien (ja talle on varmasti jokin oikeakin nimi, jota aivosoluni eivat kykene hahmottamaan kirjainten muotoon) vesillelaskeminen. Ansku huuhtoi menneet ja tulevat erheemme ja pahat tekomme Mekongin vietavaksi ja mina komppasin rinnalla. Saatuamme varmuutta tulevan reissun hyvasta menestyksesta jatkoimme puhdistautuneen olon mukana muiden seurailua. Useat lisailivat Mekongin virtaan seteleita kelluvien kukkalaitteiden paalle. Jos jostain taas on pakko natista, niin ehka sita pyhyytta varjostamaan taas paasi tuo rahan ainainen vaikutusvalta ja lasnaolo. Kun kukka-asetelmansa vesille laskemisestakin on maksettava, heraa kummallinen samankaltaisuuden tunne almuista jossain muussa uskonnossa ja jossain aivan muussa maassa ja yhteydessa. Ja mina en pyhasta maksa, joten en sitten maksa. Mutta viela tama pahuus on vahaista tassa uskonnossa ja Theravada vaikuttaa edelleen hienolta muodolta.

Thaimaan ja Laosin eroja ja samankaltaisuuksia ei voi olla myoskaan miettimatta taalla vaeltelevana. Vaikka Laos onkin eraanlainen pikkuveli ja Thaimaa se taustalla heiluva, mutta aina lasnaoleva isoveli, on myonnettava etta monet asiat ovat viela kovasti erottamassa tata veljeskuntaa. Ja aloitetaanpa pienesta oppitunnista siirtomaahistoriaan, joka kertoo meille siita kuinka Thaimaa ei ole koskaan ollut lansimaan vallan alla. Toisin kuin siis muut Kaakkois Aasian maat, Thaimaa on saanut rakennella rauhassa 'hyvinvointiaan'/'pahoinvointiaan' ja siita toden totta on tullut, ironista kylla, kuin yksi mista tahansa lansimaasta. Taallakin on aarimmaisen rikkaita ja aarimmaisen koyhia ja nakyva ja suuri keskiluokka. Aivan kuin lannessa. Toisin sanoen se, ettei lansimaat ole koskaan ruvennut sekoittamaan taman maan asioita nakyy maan lansimaalaistumisena. Tama siis kulutuksen jne. puitteissa, uskonto ja kulttuuri on edelleen omaleimaista ja omintakeista kaikkine karaoketelevisiokanavineen. Ja tama siis muistutuksena siita, kuinka monet asiat ovat yha edelleen monissa Aasian maissa sekaisin halveksittavimman syntimme, kolonialismin myota. Silti luonto on ottavana osapuolena Thaimaassa Laosia ja Kambodzaa enemman. Yha ikavampaa on huomata, etta niin on samankaltainen maailma, etta samoja virheita tehdaan taalla kovalla vauhdilla kuin lannessa. Elamme toivossa, etta Laos ja Kambodza eivat astuisi samaan paskaan, vaan pyrkisivat kehittamaan '7-eleven-kulutuskulttuurin' tilalle kestavempia keinoja rakentaa tulevaisuutta. Silla loppujen lopuksi, kuinka moni tarvitsee 30 erivarista ja mallista muovipussia, kun yksikin on liikaa. Tama siis niita pahoja vaikutteita, joita esim. Thaimaasta tuntuu myos Laosiin levinneen. Tervetuloa muovipussista kieltaytyjan painajaiseen.

Tama paiva meni sitten sairaalassa, jossa tutkittiin loytaisimmeko Anskulta malariaa tai jotain muuta tropiikin tuholaista - edes dengueta. Emme loytaneet. Tulehdus- ja veriarvot rajojen puitteissa, vaikka pienta kuumeilua on viime paivaina havaittu. Antibioottejahan siella taas oltiin kassillisen verran syottamassa noin niinkuin arpajaistuntumalta, mutta jatimme nama nyt odottamaan jos tilanne viela pahenee. Ihmeen terveina tassa ollaan oltukin, joten samantien itseamme asiasta muistutettua alkoi Ansku oirehtia. Mahatauti paalla mita ilmeisemmin, mutta yritamme Bangkokiin huomisillaksi ja sielta jo sitten loytyy terveydenhuollon asiantuntijoita selvittamaan Anskun tilan, mikali oireet ei siihen mennessa parane.

Nongkhaihin saavuimme eilen Mekongin ylittavan sillan kautta. Asettauduimme hataisesti johonkin etaisesti guesthousea/hotellia muistuttavaan. Meidat vastaanotti huoneessamme tuttu ja turvallinen homeen tuoksu. Eipa siina mitaan, en edes muista milloin olisimme asuneet viimeksi paikassa, joka ei tuolta tropiikin deodorantilta olisi tuoksunut. Laos ja puoli Kiinaa on ainakin mennyt naissa hoyryissa, joten vahintaan luvallista olikin jatkaa samoilla linjoilla. Sen verran luksusta kamppaamme vahingossa saimme, etta olemme paasseet nautiskelemaan ensi kerran reissulla ilmastoinnin hyytavasta maailmasta. Ettei nyt ihan 'lankkareiksi' heittaydyttaisi paatimme rangaista itseamme ostamalla eilen kolmannen luokan junaliput Bangkokiin. Ja ettei nyt taas menisi liioittelun puolelle, niin sanonpa etta 3.luokka on Thaimaassakin ainoa ja oikea valinta. Edullisuutensa lisaksi (matkailemme n. 11 tuntia 5 euron setelilla huomenna alkaen aamu kuudesta) on matkustelu puupenkeilla aivan oivallista ja jouhevaa. Taas kerran paasevat thaimaalaiset osoittelemaan sormella ja naureskelemaan 'falangeille', kun putoilemme penkeilta ja peitymme avointen ikkunoitten tuuletuksen myota nokeen ja polyyn. Hyvantahtoista naureskelua paaosin, joten saatammepa nauraa itsekin itsellemme siina samalla.

-K

"A little inaccuracy saves a world of explanation."

-C.E. Ayres