Paivat ennen liikkeellelahtoa

Aikamme BKK:ssa on tiimalasin santaa. Vahiin kayvaa. Karkaa kasista, mutta luvalla annan menna. Intia siintaa jo mielissa. Pian jopa silmissa. Pitkasta aikaa jotain uutta.

Viimeiset paivat BKK:ssa ovat olleet armotonta itsemme kokoon parsimista. Anskun osalta etenkin, silla kuumeilut ovat olleet seuralaisena jo kiitettavan tovin. Poikkeamat sairaalassa ovat kertoneet, ettei tulehduksia ole ollut havaittavissa. Tutkittiin siina sitten kaikki muutkin mahdolliset matkatoverit ja tulokseksi tuli pelkkaa negatiivista. Ei dengueta, ei loisia (siispa vastaus kysymykseen 'Saako taalla loisia' on tanaan jyrkka ei), ei edes hepatiittia. Kiva, eipa olla kaivattukaan. Silti elamme epatietoisuudessa. Tosin Anskun olo viimeisten galluppien mukaan on jo aika hyva. Pidetaan siita kiinni.

Itse en tietenkaan ole voinut jaada sairasteluyrityksissani huonommaksi. Minka myota paastin itseni alttiiksi kasalle hyokkaystaan odottavia viruksia jne. Miten on Bangkokin 30 asteessa mahdollista altistaa itsensa kylmyydelle ja vilulle? Tassapa katsaus siihen, silla meilla kaikki onnistuu: Paatimme aamulla, etta jotain tanaan nahdaan, joten suuntasimme vierailumme siis Kansallismuseon leveille ja valtaville saleilla. Leveytta oli riittavasti. Sen sijaan keskityimme hukkaamaan reppuni narikan hyytavaan syleilyyn, mista seurasi valitonta hyytavaa syleilya tarinan kertojalle itselleen. Eli havahduttuamme seuraavan kerran bussissa BKK:ssa niin harvinaisissa ruuhkissa tunteeseen, etta jotain puuttuu. Laskimme seurueemme jasenet ja huomasimme kolmannen osallistujamme rakkaan reppuni poissaolevaksi. Kurkistus taskuuni osoitti, etta yksi ylimaarainen avainhan se siella naureskeli meille - ja koska emme voineet jattaa rakasta reppuani mistaan hinnasta viettamaan elakepaivia BKK:n lampoon, hyokkasimme ulos bussista. Vetta oli tietysti tassa vaiheessa alkanut vihmoa suut ja silmat tayteen ja kadut lainehtivat kuin vanhan testamentin vedenpaisumuksessa. Aikaa oli varttitunti ja matkaa riittavasti, joten lahdin syoksyilemaan kuin mielipuoli tai -kokonainen ruuhkan pysayttaman liikenteen ollessa puolellani. Sieltahan se reppuni minut loysi vai meniko se toisinpain. Kansallismuseossa kohtasimme kuitenkin. Kosteissa merkeissa. Ja sitten takaisin - liikenne vahintaan yhta ruuhkautunutta ja jumissa kuin republikaanien vaalikampanja. Luonnollisesti vetta heitteli jo ampareittain ja hetkittain luulin uivani ei-niin-Tyynessa valtameressa. Loppu hyvin - kaikki melko huonosti - paadyin tutulle paikalle, loysin Anskun ja kiittelimme toisiamme onnistuneesta reppuni pelastuskampanjasta. Missa vaiheessa olin tietysti uinut kilometreja Bangkokin vettyneita katuja. Viimeinen epatoivoinen ryntays edelleen paikallaan seisovaan bussiin ja olimme Moolokin kidassa.

Bussi oli tottakai ilmastoitu, ja mina uitettu koira sen onnellisessa puristuksessa. Missaan en muista BKK:ssa kaivanneeni ilmastoimattomia tiloja kuin tuolla hetkella. Puolessa valissa matkaa oli pakko poistua kyydista. Tunnelma oli kuin olisi noussut syvajaadytetysta pakastearkusta takaisin elavien kirjoihin. Sulattelimme tovin kalapuikkoista ulkomuotoamme, silla myos Ansku oli saanut osansa BKK:n aalloista. Puristeltuamme taskuistamme pari litraa vetta, kuivateltuamme vettyneet passit ja pestyamme rahamme huolella etenimme lopulta kotipesaan. Ja nain vettynyt tarinamme paattyy. Ainakaan en mieti, mita helvettia kun kuume alkaa nousta. Nain voi jaatavaksi heittaa 30 asteen helteessa - ja tama varoitukseksi niille jotka aikovat hukata reppunsa lahiaikoina.

Ja sitten pari sanaa jenkista, josta lupasin kuitata viela muutaman rivin: Sinansa harmittaa, ettei paassyt jattamaan kaverille laksiaisterveisia. Kaverihan olisi ollut ilolla myymassa meille suomalaisille Barack Obamaa ja mina olin jo tekemassa kauppoja. Toisaalta ukko oli sita mielta, etteihan Suomella edes ole presidenttia. Mitapa siihen nyt voi muuta sanoa, kuin etta on viela jonkinlainen, muttei nyt sentaan diktaattoria kuin toisilla. Sotahan se tuntui kaverilla olevan aina mielessa, kun keskustelu edes etaisesti kavaisi USA:n asioissa. Eli voiko tasta nyt paatella, etta USA = WAR taman kaverin mielesta. USA:n taloudesta puhuttuamme mies uskoi, etta 'tuleva-mahdollinen-mutta-taman-hassuttelijan-mukaan-ehdoton-sota-Iranissa' ei toki jenkkien taloutta haittaa. Paivastoin hepun mukaan heidan talous on rakennettu jatkuvaan sotaan ... ja onhan siina vinha pera, jos katsoo vaikka Vietnamia. Huolestuttavaa se on kuitenkin - helvetin huolestuttavaa. Sotateollisuudella pyoritetty valtio on onneksi armottomassa syoksykierteessa. Toisaalta eiko tama tarkoita, etta kohta on jonnekkin hyokattava ja pian. Onhan tassa lohtuna, ettei kaveri tiennyt monistakaan asioista. Eli mikaan oraakkeli ei sentaan ollut. Suomikin kuului kaskylaisten talutushihnaan NATO:n. Ilolla saatoin kaverin tiedot epamaaraiseen valoon, ja totesin ettei ole Samulin seta nyt lukenut aivan kaikkea. Tai ilmeisesti oli, mutta vaarista lahteista. FOX News nyt suoltaa jo sellaista paskaa, mutta tama tietysti vannoi sen nimeen. Ja kirosi samalla kaikki muslimit ja Obaman siina samassa muslimina. Itse ihmettelin, mita valia silla nyt sitten olisi ollut. Ilmeisesti olisi. Lopuksi annoin vietnamilaisten tappajalle vinkiksi tutkia William Blumin kirjoituksia. Harmi, etten saanut vastausta, mita mielta seta on entisesta CIA:n hahmosta, joka alkoi kyseenalaistamaan asioita. Tai Chomskysta tai Chossudovskysta. Yhden hyvan vinkin han antoi, ajattele itse, mutta senkin Timothy Leary puki sanoiksi jo 60-luvulla niin paljon paremmin. Ja niin teen. Tee sina myos!

-K

"Think for yourself and question authority"

-Timothy Leary