Kaimaa katsomassa

Rakkaat radion katselijat ja television kuuntelijat. Kalle on siirtynyt laheltaliippaavan kaimansa laheisyyteen Galleen. Galle on jakomielinen tapaus, joka jakautuu vanhaan rannalle rakennettuun muureilla suojattuun osaan ja toiseen kylan puolikkaaseen, jossa meno on sitten hengastyttavampaa. Muurin sisuksissa majailevana voin sanoa etta siella meno ei todellakaan paata huimaa - uskomattoman verkkaista elo ja porukkaa juuri ja juuri kourallinen siella taalla. Oikein passelia omalla sielulle juuri nyt.

Hikkaduwa on siis hylatty - saalilla jatin paikan taakse jalleen kerran, mutta kun on mentava niin on mentava. Jossain vaiheessa Lankalle tulon yhteydessa sain sormeni tulehdutettua ja kivun kaytya etenkin oiseen aikaan sangen turhauttavaksi - laksin laakarin morjestettavaksi. Yhdessa puhkoimme keskarini mahnasta, jota sinne ihastuttavasti oli kertynyt ja puhdistelimme paikat. Loppuun viela antibiootti kuuri, joka nyt taas tuntuu hieman hatavarjelun liioiitelulta, mutta taman kerran. Pahin tietysti se, etta sain ajettua itseni siina surffikieltoon... Eilisen viettelin sitten tylsistyttamalla itseni taydellisesti ja kiusaamalla viela itseani surffreiden ja aaltojen katselulla. No - tanaan oli sitten jo eri aani kellossa - kaarot pois ja vaikka ihan terveelta ei meno sormessa vielakaan nayttanyt niin aallot oli pakko viela aamun alkajaisiksi kayda alle ottamassa. Uudestisyntynyt tunnehan siina hommassa taas oli - ja kaatuilun lomassa on jokunen aaltokin saatu - valilla oltiin laudan paalla perseellaan ja valilla aallon alla, mutta kokonaisuutena homma edelleen hauskaa, joten jatkoa piisaa heti kun siihen vain mahdollisuus annetaan. Kolmen aamun surffailun jalkeen rinta on verisilla naarmuilla, polvet punaisena laudalle nousuilun myota, pohkeet palaneet, naama hilpean punasavyinen aamuauringosta ja puhti muutenkin pois, mutta silti meininki surffauksesta hulppean hilpea edelleen. Ihmeellinen laji - ihmeellinen maailma.

Sri Lankan kaupungeista Galle mahtaa olla siita isommasta paasta, vaikka ei todellakaan koollaan saikayta. Intian jalkeen kaikki kaupungit jattavat alkujaan ennakko-oletuksen jostain rupisesta kaaoksen taytteisesta pakokaasunhajuisesta elamasta, mutta Lankalla on taas erilaista. Hinnat taalla on jokseenkin erit - mutta toisaalta Intia nyt on se maailman halvin paikka, joten ei tamakaan budjettia rajayta. Halvalla paasee jos haluaa. Jos ei halua paasee myos kalliilla. Lankkareille suunnatut ravintolat olenkin jattanyt suosiolla vahemmalle - evastanyt riisi curry hassakkaa paistetuilla chileilla vatsalaukkuni riemuksi. Asuminen hoituu sekin halvalla, kunhan jaksaa kylilla pyoria, tingata hinnoista ja kysella porukalta halvan majatalon peraan. Monesti ovat nuo guesthouset sen verran hyvin piilotettuja, etta aarrekartalla saa sita X:lla merkittya kohtaa etsia. Tietystikaan mitaan opaskirjaa en ole seurakseni hyvaksynyt, joten pitkalti summanmutikassa ja hyvalla maihalla mennaan. Ovatpa asumukset viela ilman guesthouse (tai muita mainoskyltteja) joten jos ei jokaista ovea kay kolkuttelemaan saattaa jaada parhaat kolot loytymatta. Tassa nama - paljon jaa sanomatta, kuten aina - mutta seuraavassa jaksossa sitakin vahemman tai enemman.

-K

'Happy Trails To You - Until We Meet Again'

-joku jossain