Tarinoita tamilien ja Gallen

Gallen pikkukyla ja kaupungin puolikas on napannut minut painiotteella tatamille ja tykastyttyani paikkaan ehdottomalla vilpittomyydella - olen jatkanut eloa hollantilaisten rakentamien muurien sisustoissa. Muuan Marco Polo muinoin mainitsi, etta ei ole toista saarta kuin Galle ja eipa ole ei. Nyttemmin saari on kasvanut umpeen, mutta muurien peittama uloke on viela kasassa ja suhteellisen hyvassa kunnossa. Paalimmainen syy Gallessa paistatteluun on ollut paikan mieleton tunnelma. Fiilis on uskomaton mukulakivisilla pikkukujilla, joissa hiljaisuus on ylin ystavani. Paikka on hamaryydessaan pysayttava, ei tunnu lainkaan silta kuin olisi Sri Lankassa - viela vahemman jos mahdollista - etelaisessa Aasiassa. Tunnelma on kuin Skotlannin unisilla kylilla ja vaihtelun nimissa tamahan vain minulle passaa. Intian vakipaljous on kaikki kadonneet, mika noin yleensakin sopii kuvaan Sri Lankasta puhuttaessa.

Etenkin illat ovat hamyisilla kujilla taytta jalometallia. Missaan ei nay mitaan eika ketaan ja fiiliksensa puolesta katuja voisi tallata loputtomiin. Toista on meno muurin ulkopuolella, missa perinteinen tuktuk/riksaralli raastaa jarjenhiventa ja repii mielta perinteisin menoin. Vanhan osan kaupunkia, joka siis muurein on paallystetty, rakensivat muinoin 1600-luvulla hollantilaiset, mutta kolonialistien listassa eivat olleet hekaan ensimmaisia. Portugalilaiset tulivat jo aiemmin ja hollantilaisten livahdettua paikalta ottivat riistajan roolin britit. Tuulista on siis ollut tuollakin paikalla.

Kummempia kerrottavia ei sitten olekaan. Sormi parantelee itse itseaan ja mina huilaan Gallen muureilla viela yhden paivan ennen hurjaa muutaman kilometrin hyppaysta Unawatunaan. Rantaahan siella on taas ohjelmanumerossa, joten otetaan taas kaikki irti kun sita on tarjottimella.

Loppuun viela katsaus paivan polttaviin poliittisiin tilanteisiin Sri Lankan osalta. Nimittain tamilitilanteeseen. Pohjoisen Sri Lankan pitkaksi venahtanyt sisallissota ja itsenaisyyden hakumatka on kuten osaamme arvata edelleen kaynnissa. Itsenaisyyshan sinansa pitaisi tamileille saada ainakin jossain muodossa, mutta tilannetta on hankaloittaneet keinot, joilla paamaaraan on pyritty. Itsemurhapommittajina on jo vuosia ellei kymmenia kaytetty naisia ja kaduilta on vakipakolla varvatty lapsia sotilaiksi Kalashnikovit kourassa. Intia itse antoi aikanaan vahvastikin tukea tamilitiikereille lahinna Tamil Nadun tamilit tietysti (ja tamilithan ovat siis kielellinen vahemmisto Intiassa ja Sri Lankassa noin perusasioita unohtamatta). Suurin tuki lopahti sitten nopsasti kun tiikerit murhasivat Intian paaministerin joka Gandhin sukunimea hankin kantoi. Sittemmin ovat enaa Tamil Nadun aariaineistot olleet halukkaita tiikereita tukemaan, mutta ilmeisesti tamakin on riittanyt pitamaan jarjeston liikkeessa ja voimissaan. Intia itse lahetti Lankaan joukon 'rauhanturvaajia' tilannetta selvittamaan, jotka sitten omalta osaltaan vain pahensi asioita. Raiskauksia ja turhaa vakivaltaahan siita seurasi, joten eivatpa ole Intiankaan kadet puhtaat saati verettomat tassa sopassa. Taman hetkiset tilanteet ovat sitten mita ovat. Useat uskovat, etta jatkuva edistyminen tamilitiikereiden tilanteessa armeijan hyvaksi olisi vain vaalien aluspropagandaa ja ilman tarkempaa tietoa vaikea menna sanomaan. Olipa totuus mika tahansa (ja yleensahan silla on tapana olla yhta monet kasvot kuin kertojatkin) tuntuu, ettei tilanne ole ratkaisevasti muuttunut enaa pitkaan aikaan. Toisaalta elamme odottavia aikoja, joten katsellaan ja kuunnellaan.

-K

'If you can find a path with no obstacles, it probably doesn't lead anywhere.'

- Frank A. Clark