Ja tarina jatkukoon. Namdrolingin kylan valttikortti lienee Kultainen temppeli (ja jokaisessa intialaisessa laanissahan on ainakin se yksi kultainen temppeli). Buddhalais-tiibetilaisarkkitehtuurin hammastelysta ja esteettisesta aistikokemuksesta huolimatta on sanottava, etta subjektiivisen nakemykseni valaisemana, en jarin temppeleiden pyhyydesta suuria viboja saa. Temppeli jotenkin kuvaa itselle sita henkisyyden eksoteerista puolta ja sen jalkisanoina voinenkin todeta, etta todellinen pyhan tunne on mielestani kaivettavissa helpommin jostain muualta. Siihen ei tarvi eika omassa nakemyksessani myos kuulu temppelipyhimystelyt, mutta toisaalta monelle se lienee henkisessa maailmassa jamakka ja pintansa pitava kulmakivi. Kukin tavallaan. Hieno oli silti ja onhan Aurovillen Matrimandir esimerkiksi hyvinkin toimiva henkisyyden herattelija, joskin siellakin suurin mielenkiinto liittyy kauneuden ihasteluun ja toisaalta erinomaisen meditointivyohykkeen hyvaksikayttoon.

Jahas ja takaisin paivan pirtaan. Eli eiliseen... Namdrolingista sitten kontattiin takaisin polttavan auringon mollukan alla kylaamme. Siellahan se Ashokakin jo meita odotteli - hanta heiluen heti iloisen jalleennakemisen myota. Puolen paivan aikaan muuten iskee sellainen lampotila-aallon suuntainen ilmestys, etta kaikki haviaa siestailemaan valittomasti ilman sen kummempaa seremoniallisuutta. Tama on lampoiseen Etela-Intiaan nahden hyvinkin tavallista, mutta Seran kylassa siesta tarkoittaa taydellista katoamistemppua kaikkien paikallisten suunnalta. Olemmekin jo muutaman paivan yrittaneet kuumeisella otteella etsia paikkaa jonne porukka piiloutuu puolen paivan paisteelta.

Seran guesthousemme piha tayttyy sitten siestan jalkeisesta elamasta iltaan tultaessa. Munkit availevat putiikkinsa ja pihalle ilmaantuu hengailemaan huomattava vaesto ihmisia ja elaimia - kaikki yhdessa koossa. Illan tuloa sitten ihmetellaan joukolla, saatetaan syoda ravintolassa tai kuten edellisina paivina kokkailla omat nuudeli-paneer-juusto-tomaatti-sekavuudet. Sitten ihmetellaan kylan menoa viela hetki - vetaydytaan kotikoloon, kuunnellaan riemukasta elamanmenoa, jota alkuilta tuntuu guesthousemme dormitoryssa majailevissa lapsukaisissa aiheuttavan marmoristen seinien ja lattioiden kaikuessa, lauletaan kaksissapain Leinon runoja ja nukutaan huolella. Seran erityisyys piilee kylana myos siina, etta oikeastaan kaikki toimet ovat tummanpuneisissa kaavuissa tallustelevien tiibetilaismunkkien yllapitamia. Kaupat, ainoa guesthouse, luostarit toki seka se nahtavasti lahes ainoa ravintola guesthousemme sisalla. Siina on sitten niin intialaisella kuin meilla muun maalaisilla vahemmistoinen olo ihmetellessa. Eihan tasta voi olla pitamatta - ihme sinansa miksei muita reissaajia juuri kylalta loydykkaan. Ne jotka tulevat tuntuvat lahtevan seuraavana paivana - lieko sitten pienten haasteiden ansiosta Sera saa olla suhteellisen rauhassa suuremmalta reissaaja/turisti-tsunamilta. Meidankin aika lienee koittava huomenna ja luistatamme aamusella muihin maisemiin. Saali, mutta mentava on jalleen - halu nahda ja kokea voittaa ainakin hetkiseksi paikallaan olemisen ja leppoisan ilmanalan. Paluuta voinee jo suunnitella. Ja muutama kuva Tamil Nadusta, Keralasta ja Karnatakasta heitetty ilmoihin.

Soi: Foo Fighters - Exhausted

-K

"The weak can never forgive. Forgiveness is the attribute of the strong."
- Mahatma Gandhi