Hiljaisuus on hyva. Eilen matkajalka nostatteli tienvarren hiekkapolya - Madikeri kavi kotoisaksi, mutta toisaalta missa ikina se koti onkin, paatettiin ainakin sellaisen valiaikaisen etsimistyota ja mutkiteltiin Kushalnagariin, josta 10 kilometrin matka riksalla syvaan hiljaisuuteen ja autuaaseen rauhaan. Missaan ei oikeasti nakynyt tai kuulunut mitaan tai ketaan. Jostain alkoi hiekkateiden laitamilta loytya sitten kylan ainoa guesthouse, jonka suojiin matkalaiset laskivat rinkkansa.

Seran viehatys on kieltamatta juuri tassa kaiken rauhallisuudessa, mutta myos vakaassa tiibetilaisasutuksessa, jota nailta kylilta on mahdollista loytaa. Olemme siis omalla hammentavalla tavalla pienimuotoisella lomalla Intiasta Intiassa ja hyvalta tuntuukin. Korvat eivat yhtakkia tinnitakkaan jatkuvasta liikenteen ja molinan melusta, tiibetilaiset ihmiset hymyilevat, mutta antavat silti olla pitkalti omissa oloissaan. Meista valokuvia ottavia ei enaa olekkaan jokapuolella, vaan munkit pelaavat footbageillaan kaduilla, hengailevat pihoilla ja oppivat elamasta luostareiden varjossa. Meno on erittain miellyttavaa.

Aamulla viileys herattelee kulkijat, kuten tarinamme tassa paivassa. Noustaan ja noustiin - lahdettiin tutkimaan kylan saloja - kaveltiin pari kilometria aamupaivan tuulahduksiltaan raikkaassa ilmassa oppaanamme munkkien yllapitaman guesthousen oman mustan turren - tanaan Ashokaksi nimeamme - koitan kanssa. Ashoka on uskollinen - seuraa perassa ja kulkee edelta - puolen valin krouvissa raksuttelee kylan lehmille, jotka selvastikin ovat Ashokan mielesta tulleet tiellemme. Siina sitten yrittaessamme Ashokaa hieman rauhoitella, kaveri lahtee hampaat irvessa kohti lehmilaumaa ja pian olemme koko kolmikko aivan pusikossa juoksujalkaa lehmain alta poistumassa. Kaislikossa suhisee ja lopulta tilanne rauhoittuu. Mutta Ashoka paran puolesta koettelemukset jatkuvat - tullaan nahtavasti kylan rajalle ja reviiri vaihtuu Ashokaltamme jollekkin muulle - ikina en ole sellaista vauhtia sitten koirilta nahnytkaan kun lauma alkaa ajamaan Ashokaa takaa.

Pari kilometria lahdon jalkeen saavutaan Namdrolingin kylaan ... ja tarina saa jatkoa huomenna jahka yhteytemme olisivat silloin netin osalta suopeammat. Nyt ei uskalla onneaan enempaa koetellakkaan kolmannen sahkokatkon ja kylan rauhaisuutta mukailevan nettiyhteyden takia.

Soi: Roger Waters - Late Home Tonight pt.1

-K

"Just as the highest and the lowest notes are equally inaudible, so perhaps, is the greatest sense and the greatest nonsense equally unintelligible."

- Alan Watts