Intia avasi ovensa odotetuilla elkeilla toissapaivana ja muistutti meita niin Intian ominaispiirteista kuin Sri Lankan erityisyydestakin. Chennai noin viiden miljoonan ihmisen asuttama 'kyla' on tamilien kotikaupunki ja yleisten nakemysten mukaan keskivertoista intialaista miljoonakaupunkia leppoisampi, parempi ja kaikin suhtein helpompi. Itsekin olin tahan mielipiteeseen yhtyvainen viela edellisen reissun tiimoilla. Nyt olemme joko autuaasti unohtaneet suurten intialaiskaupunkien kiroukset tai sitten kaupunki on todellakin ehtinyt muuttaa muotoaan ja suhteellisen leppeasta jattilaisesta sekavaksi olomuotoon muutavaksi kasaksi rakennuksia, temppeleita, roskaa ja paskaa. Ja taman sanottua tervehdinkin joukkoamme - olemme tulleet Intiaan.

Alku aina vaikeaa - ja niin myos talla kertaa. Sri Lankan jatimme taaksemme reippaan 10 tuntisen bussittelun jalkeen. Aloitimme aamupaivasta nousemalla Polhenasta ensimmaiseen bussiin, joka meidat tipautti vetiseen Galleen. Repaisemme nopsakkaan lounaan ja jatkamme kulkeutumista bussilla kohti Colomboa. Harkitsemme jopa palkitsevamme itsemme ilmastoidulla minibussikyydilla, joita myos Lankan teilla kyntaa. Puolet kalliimpia (edelleen silti halpoja noin 200 rupiaa eli 1,20 euroa Gallesta Colomboon) ovat mutta koska huomaamme ettemme saa rinkkojamme mahtumaan mihinkaan. Paatamme valikoitua sopivaan bussiin - valtion viralliseen punaiseen kulkupeliin. Colombossa olemme hieman ennen auringon nukkumaanmenoaikaa - vedamme hopper-iltapalan (josta myohemmin lisaa) ja jatkamme Katunayaken lentokentalle uskomattomuuksiin asti joka pysakilla pysahtelevalla bussilla. Ja kuten kaikki tietaa, lentokenttabussihan ei mene lentokentalle, vaan pysahtyy Katunayaken bussiasemalle, josta saamme ilmaisen shuttle-bussin lentokentalle. Ilta kulutellaan kentan ilmastoinnissa palelemalla ja arpomalla mita petipunkkisista vaatteistamme uskaltaa pistaa lampokerrostautumisessa paalle ja miettimalla kumpi mahtaa lopulta olla pahempaa: vilustuminen ilmastoinnin avustuksella vai tehokas punkkihyokkays. Sen verran rapsututtanut jo pari kuukautta, etta toisaalta eroa on vaikeahkoa edes sanoa. Odotamme innolla hiljalleen pakostakin kasvavaa immuniteettia raaputukselle - paikallisia ei nimittain paljoa punkit raavituta, vaikka epailematta joka paikka noita kuhiseekin.

Julma yolento kello 4 aamulla ja loydymme pikaisen parin tunnin paatteeksi Chennaista. Kenttamuodollisuudet hanskassa etsimaan junaa keskustaan ja Egmoren pysakilla pois ja hotellivyorytykseen. Egmoren alue on suhteellisen hyvin varustautunut hotellien, guesthuussien, lodgien ja muiden kuppaisuuksien saralla ja myos me elamme viela tassa vaiheessa kuvitelmassa, etta paasisimme jopa valitsemaan majapaikkaa. Onneksi Intia yllattaa aina vasten kasvoja ja joka mokki, huone, nelio ja kuutio tuntuu olevan 'full'. Kuin mahat taynna ilman syomista jatkamme hammastyksen sivupoluilla ja yritamme kaivaa intialaisista hotellin pitajien syvista sieluista selitysta kummalliseen ilmioon. Edellisen kerran en kohdannut mitaan ongelmaa, mutta seitsemannentoista vierailemamme guesthousen oltua taynna antaudumme riksakuskin vietaviksi ja paatamme hakeutua 'hanen' valitsemaansa (eli me maksamme majapaikan hinnassa hanen komissionsa ja halvan riksakyydin), mutta toisaalta vaihtoehdot alkoivat olla jo lahes joulukortilla. Royal guesthousen huone sinansa pari euroa meidan budjetin ylakanttiin, mutta kohtuullisen siisti ja hetkittain jopa toimiva. Guesthousen toimivuuden, kaytannolisyyden ja mahdollisuudet viihtyvyyteen sitten pilaa paikan respailija - virkailija joka on kaynyt huolella oppikoulut vittuiluun, muttei sitten mihinkaan muuhun. Loppupaiva ja seuraava aamu lennatellaan sitten loukkauksia toisille vierailla kielilla, me suomeksi, han tamiliksi, ja aina vahan paasta molemmat englanniksi. Tanaan aamulla ulos guesthousesta ja kirjautumaan myohemmin edellisena paivana etsimaamme Mallikkaa hotelliin, jossa toistaiseksi mennytkin sitten suhteellisen mallikkaasti. Mita nyt punkit piinaa ja torakoita ja luteita saa metsastaa aina tuon tuostakin patjojemme paalta. Intia se osaa ottaa tervetulleeksi! Toisaalta jannitys siita, ettei ikina tieda mita saa, miten kay ja kuinka hommat toimii jos sitten toimii - tuo osaltaan sen Intian kokemuksen, jota usein jaa muualla vaille. Chennain ehdoton hienous sen sijaan on kulinaariset rakkaustarinat, joita intialainen kulttuuri vain voi tuottaa. Saravan Bhavanan ruokapaikat ovat syysta levinneet pitkin maailmaa taalta Chennain kaupungista USA:n, Ranskaan ja Englantiin - Qatarista ja Omanista puhumattakaan. Ketjutuksessa on hyvatkin puolensa. Erinomaista intialaista kasvistelua saa nauttia siis muutkin muuallakin - joko Oulun sivukonttori on avattu?

Sri Lankan yhteenvetoon voisi epailematta kuluttaa tunteja ja romaanimitalla useammankin Moby Dickin, mutta jospa koitamme kuitenkin tiivistya muutaman kappaleen mittaan. Lanka on suhteellisen edullinen maa, joskin siellakin budjettia voi venytella helposti mikali yleton kuluttaminen kiinnostaa. Toisaalta bussimatka, joka muuten kannattaa suorittaa niilla kuppaisimman nakoisilla busseilla eli punaisilla valtionbusseilla (joilla ei ole rahallista pakkoa yksitysbussien tapaan napata tien poskesta jokaista viittoilijaa), maksaa alle rupian kilometrilta (150 rupiaa siis euro). Kaytannossa useita satoja kilometreja ei aivan helposti tule paivassa matkattua ellei aivan maratoniksi mene, joten tama kustannus ei nouse yleensa useampaan euroon. Junalla paasee sitten viela halvemmalla - kilometrin pyoriessa 0,5 rupian kohdilla.

Muutoinkin hinnat ovat matkaajalle kepeat - majoitus on monenkirjavaa, mutta yleensa aina budjettiimme (noin 8 euroa yolta) oli mahdollista paasta suhteellisen tasokkaissa perusluukuissa. Osaltaan kaupallisuuden ja jo Malesiassa taydella vyorylla irtipaasseen ostoskeskus-kulttuurin ihannointi nayttaa myos Lankalla kasvaneen. Askeleet ovat hitaat, mutta osaltaan tasta kertoo sekin, etta luottokortteja nakyi jo huomattavasti. Pari vuotta sitten luottokortilla ostarissa pyoriva lankalainen oli lahes yhta harvinainen naky kuin joulukorttilla pyoriva tamilipostimies etelanapamantereella, joten uskottavahan se on - rahaa on Lankallakin enemman, muttei valttamatta useammalla.

Kandyn kirjastossa kun aikaa oli ... tutustuttiin myos paikalliseen kirjaston setaan, joka innolla kertoili kuinka Sri Lanka on Aasian ihmemaa, jota kummastellaan ja hammastellaan tuon tuostakin. Noin paallisin puolin hammastelyyn voi yhtya. Virallisen nimensa mukaan demokraattinen sosialistinen Sri Lanka on myos hetkittain sosialismissaan onnistunut. Osoituksena ilmainen koulutus (ja opiskelija yliopistossa saa asumisen ja hulppean?! 1000 rupian kuukausimaksun palkakseen) ja terveydenhoito, josta lankalaiset nauttivat. Ei hassummin, mikali Lankaa lahtee vertailemaan muuhun Aasian maahan - Intiasta nyt puhumattakaan. Miten koulutus ja terveydenhuolto saadaan sitten pysymaan ilmaisena, onkin asia jota meilla siella Suomessakin voitaisiin alkaa hiljalleen miettimaan. Jos siihen pystyy Sri Lanka on hetkittain hapeallista, etta siihen emme nayta enaa pystyvan me.

Presidentti on Lankalla kuin kunkku Thaimaassa, jumaloitu. Rajapaksen viiksekas parsta vilkkuu joka puolella, nyt myos juhlallisessa 1000 rupian setelissa, joka sodan loppumista muistelee (ja ilmaantuu tannekkin piakkoin kuvapaivittelyn myota). Vasyneen nakoinen veijari tuntuu olevan vastuussa aika yksivaltaisesti monestakin asiasta ja viimeisimpana etelaisen Hambantotan kaupungin maailmankartalle (tai ainakin Lankan kartalle) nostamisessa. Kaupungin kehittely on edennyt niinkin pitkalle, etta lentokenttaa pukkaa kaavailtuna 2012 vuodelle. Hambantotan suosimista selittaa presidentin syntyminen siella ja Lankan kokoisen maan toinen kansainvalinen lentokentta tuntuu taydelta jarjettomyydelta mielestani - erityisesti maassa jossa rahaa ja valtaa pitaisi kayttaa johonkin sangen muuhun. Tamilit yhtynee tahan. Korruptio kukkii kuitenkin presidentinkin ymparilla, joten katsotaan millaisia uutisia saamme viela lueskella Wikileaksin innostuessa Sri Lankasta.

Lankalainen ruoka ei intialaiselle mielestani aivan parjaa hienovaraisuuksien ja nyanssien hienostuneess maailmassa. Riisit ja leipaset huuhdotaan alas usein Intiaa kuivemmilla curryilla, mutta tulisuuden puolesta lankalainen ape paasee omille sivuilleen jonne edes intialainen ei aivan ylla. Kasviksia vedetaan, mutta Intiaa enemman myos kalaa ja kanaa seka monenmoista lihallisuutta merimakkaroista lahtien. Lankan omia erityisyyksia lienee hopperit, joiden hyppyisyydessa on halvan iltapalan taikaa. Hopperit ovat pienen kuperan kattilan tai pannun mallisia ilmestyksia, joita saa pelkiltaan tai paistetun kananmunan kera. Riisijauhoista vaannetyt evaat ovat kepeaa ja suhteellisen vaaratonta (eli aavistuksen mitaansanomattomia maultaan) iltapalaa, joita lahes jokaisessa katukioskissa paistellaan ja haistellaan.

Gallessa tapaamani kenkien korjaajan sanoin Sri Lanka on 'no good'. Kysymykseen, millainen Sri Lanka on, tormaa vaistamatta joka puolella. Yleensahan omasta maasta nailla nurkilla ollaan erityisen ylpeita ja ylpeytta pyritaan ponkittamaan kysymalla ventovieraiden mielipiteita kadunkulmilla. Vastaukset meidan osalta vaihtelevat tilanteiden mukaan, ja on yleensa jotain 'good and bad'-osastoa. Mita enemman kysyjan haluaa riemastuvan, sita enemman maata lienee kehuminen. Gallessa taisin heittaa kenkaani parsivalle miekkoselle jonkin vastaavan 'hyva-huono'-vastauksen ja sain vastaukseksi pikaisen 'no good'-arvion asioiden tilasta. Syvallisemmankin keskustelun mahdollisuudesta lumoutuneena ajattelin kysella hieman tarkennusta nakemykseen, mutta ainoa vastaus oli olkiakohautteleva 'Olen tamili'-vastaus. Ainakin yhden tamili-nakemyksen asioista siis saimme varmuudella, vaikka tasta emme liene oleva tarkempia kvantitatiivisia sosiologian tutkimuksia tekeva. Nakemys kuitenkin osuvasti kuvaa muutamaa asiaa. Tamileilla on syynsa jos ei erityisen hienovaraiset tai oikeutetut keinot asemansa parantamiseen ja toisaalta hallitus ei mita ilmeisemmin ole erityisen menestykas tai toimissaan edes innokas muutoksille, jotka singaleesi enemmisto voisi nahda myonnytyksina tamileja kohtaan. Vihanpidon ja syytelyn juuret ovat syvalla ja Kandyn kirjastoissa tulin oppineeksi, etta sisallissota on sinansa pitanyt pahimmillaan 1980-90 kaanteessa sisallaan nelja verissapain taistelevaa joukkiota. Hallitus, tamilit, Intian 'rauhanturvaajat' ja itselle aivan uutena JVP, joista viimeisin nousi ennen muuta vastustamaan Intian lasnaoloa saarella ja aiheetonta sotkeutumista Sri Lankan loputtomaan keskinaiseen vaantoon. JVP:n ja hallituksen valinen vaanto sen sijaan kulminoitui siihen, etta JVP:n johtaman suurlakon alla hallitus uhkasi kansalaisia potkuilla mikali tyopaikalle ei tultaisi ja JVP uhkasi hengenlahdolla jos toihin uskallettiin tulla. Suhteellisen kovien sanktioiden edessa rikkureita ei sitten paljoa ilmennyt. JVP myos tapatti ihmisia jotka uskalsivat tulla aanestamaan heidan kielloista huolimatta. Surullisen historian jatkumoina ei tarvinne luetella, mita kaikkea muut osapuolet ovat tehneet. Hallituksen terrorista ja intialaisten 'rauhanturvaajien' raiskauksista tamilien itsemurhapommittajalapsiin ja -naisiin. Kasittamattoman verisesta historiasta on aikaa vain muutama vuosikymmen, eika rauha saarella sinansa erityisen uusi juttu ole vielakaan.

Usko lankalaisella enemmistolla (joka on tietysti selittavasti singaleesi, ei tamilienemmisto) tuntuu olevan vankka rauhaan ja menneiden tapahtumien valossa odottava ja ilomielinen. Ja riemuun on osaltaan syyta, silla kadun mies muisti muistuttaa tuon tuostakin kuinka sota on ohi ja pohjoiseenkin voi palata. Vielakaan ei pohjoinen ollut erityisen vapaata seutua ainakaan meille ja tamilileireja on tiettavasti yha lukuisia, eika tamilikysymys katoa mikali olot pysyvat kurjina ja ihmiset toisarvoisina. Toivomme Lankalle pikaista paranemista ja maan kykenemista ymmarrykseen toinen toisia kohtaan.

Kuukaudenkin mittainen kokonaiskuva jattaa paljon arvailunvaraan - Lankalle pitaa tulla yha uudestaan. Paljon oppi, vaikka paljon jai nakematta ja kokematta. Epailematta ihmisten ystavallisyys ja elaman suhteellinen leppoisuus loistaa saarivaltakunnassa vaikka sodasta on vain vahan aikaa ja koyhyyttakin jonkin verran. Taas jai paljon nakematta - pohjoinen suurilta osin ja etelaankin taytyy viela tulla, silla rantoja ja sen mukaista elamisen menoa ei kylliksi ehtinyt silti kokea. Moni asia oli kasvanut ja luonnollisia tai luonnottomia teita kallistunutkin. Turisteja parveili enemman kuin ennen, mutta edelleen mukaan tuntui mahtuvan. Toivottavasti myos seuraavan kerran. Pida varasi Lanka - me tulemme taas.

Soiden: Tortoise - A Simple Way to Go Faster Than Light That Does Not Work

-K

"The important thing is not the finding, it is the seeking, it is the devotion with which one spins the wheel of prayer and scripture, discovering the truth little by little. If this machine gave you the truth immediately, you would not recognize it."

- Ursula K. LeGuin