Granadassa vierähti neljä yötä, josta voimme syyttää hostellimme (bearded monkey 16 USD kahdelta) kattavaa ruokalistaa. Välillä on vaan niin mukava saada muutakin kuin riisiä, papuja ja kanaa. Perjantaina saimme vihdoin itsemme jälleen tien päälle ja otimme suunnaksi Rivasin, joka palveli meitä lähinnä läpikulkureittinä kohti päämääräämme Isla Ometepeä. Tosin Rivasissa olisi voinut olla muutamankin yön, koska kaupunki oli hyvinkin miellyttävän oloinen. Lisäksi siellä olisi ollut teletappi-sirkus?!

Isla Ometepe on kahden tulivuoren muodostama saari (275 km2) keskellä valtavaa Lago de Nicaraguaa. Ometepe täällä majailleiden intiaanien kielellä valtavaa merta, joten urhoollista meiltä lähteä laivamatkalle edellisten kauhukokemuksiemme jälkeen. Lievästä tuulesta huolimatta lautta (3 USD) oli vakaa kuin kallio. Tunnin järvellä puskettuamme pääsimme kuivalle maalle, jossa meitä odotti puolentoista tunnin bussin odotus. Se tästä maasta mainittakoon, että on turha laskea bussimatkojen kestoa kartan perusteella - kymmenen kilometrin matkaan vierähti melkein kaksi tuntia. Tällä hetkellä majailemme Santa Domingon rannalla, keskellä näitä kahta tulivuorta yhdistävää kangasta. Ranta on täynnä erinäisiä majoitusvaihtoehtoja (emme ole ihan ainoat turistit, jotka ovat tämän saareen löytäneet) ja oma valintamme oli hotelli nimeltä Buena Vista (15 USD kahdelta) ja nimensä mukaisesti täältä on hyvät näkymät - tätä kirjoittaessamme tuijotamme järven horisonttiin.

Tänään oli pienoisen saareen tutustumisretken vuoro ja suureksi iloksemme huomasimme, että kymmenen yksilön mölyapinalauma valinneet hengailupaikakseen puut aivan hostellimme vieressä. Tunti vierähti kevyesti tarkkaillessamme näiden sukulais-sielujemme päivittäisiä puuhia. Kun vihdoin jatkoimme matkaa päiväntasaajan läheisyys iski jälleen kerran täydellä voimalla. Se on kumma kun ihmiset täällä päin matkustavat he eivät koskaan kerro kuinka helvetillisen lämmin keskipäivällä on - ei ihme, että paikalliset vaikuttavat hieman flegmaattisilta. Akuutista nestehukasta kärsivinä olimme enemmän kuin helppottuneita löytäessämme perille el Ojo del Aguaan, joka on miellyttävä kirkkaan veden uimapaikka keskellä viidakkoa (sisäänpääsy 2 USD). Uimisen riemu oli tosin lyhyt, koska takaisinkin oli käveltävä (onneksi apinat olivat vielä palatessamme paikoillaan). Saarella riittäisi varmasti seikkailuja moneen makuun, mutta meidän on aika poistua maasta. CA-4 (Honduras, El Salvador, Guatemala ja Nicaragua - mailla on sopimus, että yhdellä entry-leimalla voit vierailla kaikissa näissä yhteensä kolmen kuukauden ajan) on kohta vierähtänyt täydet 90 päivää ja Peruun on pitkä matka. Ja ehkä päälimmäisenä syynä, että huomasimme olevamme jo laittomasti maassa, koska CA-4 sopimuksesta huolimatta meille annettiin 30-päivän turistikortti Nicaraguaan ja sehän meni viikko sitten umpeen. Maastakarkoitusta odotellessa ynnätään Nicaragua yhteen:

- Maa on halpa (ravintola-ateria 3-6 USD, hostellit ja muut 2-8 USD per lärvi, olut 1 USD) ja siitähän saamme jälleen kerran kiittää imperialistista riistoa. Eli muista tipata ja käyttää paikallisia palveluita!

- Kulkuvälineet ovat halpoja ja niitä menee usein, mutta tiet ovat hirvittävässä kunnossa.

- Luonto on monipuolist, mutta nyt kuivanakautena se ei ole erityisen vehreää sisämaassa. Tulivuoria ja autiorantoja riittää.

- Turismi on saanut jalansijaa täällä etelässä, mutta pohjois-Nicaragua on melkoisen seikkailematonta.

- Naismatkustajille tiedoksi, että miehet ovat sikoja. Jos matkustat yksin varaudu tökkimään kepillä innokkaimpia kosijoita kauemmaksi.

- Jos vapaaehtoistyö kiinnostaa niin täältä sitä löytyy. Katso hostellien mainostaulut.

- Turvallisuustilanne on maassa hyvä vaikkakin poliittisia-erimiellisyyksiä voikin esiintyä. Tapetuksi täällä ei hevillä tule.

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen maa. Leon, Corn Islandit ja Isla Ometepe ehdottomat käymiskohteet, jos joskus tänne suomen arkkivihollismaahan eksyt.