Villa de Leyvassa hurahti vielä yksi päivä, jonka omistimme fossiilien metsästykselle. Kaupungin liepeillä lepuuttaa 120 miljoona vuotta vanha kronosauruksen vauva museoituna löytöpaikalleen ja se siis sai itseoikeutetusti olla vaelluksemme lähtöpiste. Jos on nähnyt yhden, on nähnyt kaikki (anteeksi kaikki dinosaurus-fanit), joten museossa ei kauan nokka tuhissut vaan lähdimme kohti muinaista Muisca-kansan astronoomista observatoriota. Tunti ja useampi kilometri kävelyä, toteaaksemme paikan olevan kiinni seuraavat kaksi tuntia. Pitäkööt pyhät paikkansa! Jatkoimme siis kohti horisontissa näkyvää Villa de Leyvaa kävellen komeissa maisemissa. 5 tuntia, 15 kilometriä, kaksi palanutta naamaa ja yksi Milka löytämä fossiili. Aika hyvä reissu? Vai onko joku teistä löytänyt fossiilin?

Bogotaan siirsimme itsemme tiistaiaamuna kahdella eri bussilla. Ensimmäisen pikku-bussin kuljettajalle (jonka viereen meidät istutettiin) suuri kiitos sydämet pysäyttävistä ohituksista, radio räpläyksestä ja ajaessa tehdyistä ristinmerkeistä.

7,5 miljoonaa kolumbialaista ovat väkertäneet n.2600 metrin korkeuteen aika mukavan ja menevän pääkaupungin. Lattari mittapuulla (ja myös eurooppalaisella) Bogota on yhtä järjestäytynyt ja siisti kuin perus-suomalainen citymarket. Metroa leikkivä bussilinja Tranmillenio kuljettaa 900 000 kiireistä bogotalaista paikasta toiseen ja jakaa samalla kaupungin länsi-itä suunnassa. Suurpiirteisesti kuvailtuna läntinen puoli on paikka, josta et halua löytää itseäsi keskellä yötä, mutta jos etsit kiiltäviä bootleg lenkkareita niin suuntaa ehdottomasti tänne. Itäinen puoli on huomattavasti rauhallisempi ja siellä sijaitsi myös mukava La Candelerian kaupungin osa, jossa pidimme päämajaamme. Kaiken kaikkiaan Bogota oli sekoitus pohjoisen pilvenpiirtäjiä, etelän slummia sekä kaikkea siltä väliltä ja tämä kaikki jotenkin mystisesti pystyi muodostamaan miellyttävän kokonaisuuden, jossa hampaattomat kadunmiehetkin vaikuttivat romanttisilta.

Tiimimme pelisuunnitelma Bogotalle oli selvä: täydennämme vaatevarastot halvoilla knok off-merkeillä ja hiljennämme tämän jälkeen omatuntomme sivistämällä itseämme museoissa. Suunnitelma oli siis selvä, mutta toteutus ontui heti alusta alkaen. Bogotassahan on siis meneillään jonkin sortin sadekausi: vettä tuli joka päivä jossain vaiheessa saavista kaatamalla ja mukavan pikantin lisän toi maailmanlopun ukkonen. Saimme siis laahustaa nilkkoja myöten vedessä Tranmillenio-pysäkille vain huomattaksemme, että joko meidän tai Tranmillenionin suunnittelijoiden olevan idiootteja (ilmeisesti me, koska kaikki muut 900.000 näyttivät siirtyvät jouhevasti paikasta toiseen), sillä reiteistä tai aikatauluista ei saanut mitään tolkkua. Verisen pään raapimisen jälkeen pääsimme kuitenkin kaikkien wannabe-kotipoikien ja muiden pummien shoppailu-mekkaan. Keskellä hämäräheikkien ja katukoirien asuttamaa teollisuusaluetta silmiemme eteen avautui valtava määrä piraatti-cd-fubutakki-nikelenkkari-dvd-soitin-kojuja. Aikamme väisteltyämme hyvin intensiivisiä myyntimiehiä ja naisia, antoi Jussi vihdoi periksi ja valitsi laadukkaat 12 euron levikset. Milkan lenkkarien metsästys ei tuottanyt yhtä hyvää tulosta, huolimatta erittäin avuliaasta hämähäkinseitti-tatuoinnein ja kiinnostavin arvin (vaikuttivat puukkoperäisiltä) varustellusta myyjänuorukaisesta. Hurjan kulutus putkemme päätteksi lähdimme tutustumaan kahteen Kolumbian ylpeyteen: F. Boteroon ja P. Escobariin.

Ex-autovarkaan, myöhemmän huumelordi ja melkein maan presidentin Pablo Escobarin "tribuutti" museo sijaitsee sopivasti poliisilaitoksen kellarissa. Kierroksemme alkoi lupaavasti kun löysimme itsemme nauttimasta kahvia kymmenen keskenään hihittelevän noin 19-vuotiaan poliisin seurasta. Kolumbian poliisivoimien uskottavuus koki vakavan iskun kun näimme oppaamme: hän oli meitä melkein kymmenen vuotta nuorempi hammasrautainen poliisikokelas, joka vaikutti olevan kauhuissaan joutuessaan esittelemään museota kahdelle suomalaiselle. Tosin maine ja kunnia kaverille, jos hän oli oikeasti vain viikon opiskellut englantia, niin hyvin se meinaan sujui.

Fernando Botero puolestaan on Kolumbian tunnetuin maalari ja ilmeisen pulskiin muotoihin. Kaverin maalauksia ja veistoksia on nähtävillä useissa maan kaupungeissa. Ilmeisen arvoikkaitakin ovat kun Herra Botero on pysynyt nimissään lahjoittamaan museiden kokoelmiin mm. Picassoja ja Chagalleja. Museo de Oro (kultamuseo) ja kansallismuseo ovat myös erittäin suotavia tarkastuskohteita.

Bogota oli myös oikeastaan ensimmäinen paikka tähän astisella reissullamme, jossa maassa yli 40 vuotta kestänyt konflikti näkyi. Kaikkien pääkaupungeilla ei kai partioi sotilas joukkioita? Myös eilinen bussimatka tänne Medelliniin antaa myös aihetta hieman selvittää tätä lievästi sanottuna sekavaa sisällissotaa. Matkan varrelle oli nimittäin ripoteltu kaksi pataljoonaa sotilaita vartioimaan siltoja sekä risteyksiä ja tasasin väliajoin oli tienvarressa kylttejä sanoen: "¡Viaje tranquilo, el ejército es contigo!" (= Matkaa rauhassa, armeija on kanssasi.). Rauhoittavaa...

Eli lyhyesti: konfliktin merkittävimmät osaan ottajat ovat FARC-EP (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia - Ejército del Pueblo), ELN (Ejército de Liberación Nacional), AUC (Autodefensas Unidas de Colombia) ja Kolumbian armeija. Kaksi ensimmäistä ovat vasemmistolaisia sissi-järjestöjä, AUC ääri-oikeistolainen ja kaikki kolme yhdessä luetaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa terroristi-järjestöiksi. 2000-luvun vaihteessa sota oli kiivaimmillaan tehden kolumbiasta ehkä maailman vaarallisimman valtion. Autopommit, kidnappaukset, massamurhat ja sekaantuminen sekaantumien kokaiini-bisnekseen ovat kuuluneet kaikkien osapuolten taktiikkaan (mukaan lukien kansallinen armeija). Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin rauhallinen (eikä sota vaikuta suurimman osan kolumbialaisten elämään), kun osa AUC:stä on luopunut aseista (armahdusta vastaan) ja armeija on saanut voimakkailla toimilla työnnettyä sissit syvälle viidakkoihin. Mutta ei sota vielä ohi ole, vaikka se sitä ei huomaakkaan. Maailman kokaiinin kulutuksen jatkuvasti kasvaessa, maailman suurimmassa kokaiinin tuottajamaassa riittää kyllä ryhmittymiä joita kiinnostavat isot rahat.

Tulipas taas pitkä teksti...