Aamulla jätimme hetkeksi rekan ja neljä safariajoneuvoa tuli hakemaan meitä ajelulle Ngorongoron kraateriin. Ngorongoron alueen maa on punaista ja pölyistä, ja ajaessamme ikkunat auki (totta kai) myös vaatteet, kasvot ja hiukset olivat pian punaiset.

Ngorongoro oli aluksi pieni pettymys, sillä uskoin siellä olevan eläimiä aivan joka paikassa. Serengetissä meillä oli käynyt hyvä tuuri, sillä eläimet olivat liikkeellä suurina laumoina ja niitä oli paljon. Ngorongorossa kesti aika kauan ennen kuin näimme yhtään eläimiä.

Alueen keskellä sijaitsevalla järvellä eläimiä olikin yhtäkkiä tuhansia. Seeprat, gnut ja puhvelit vallitsivat maisemaa ja itse järvellä köllötti kymmeniä virtahepoja (joka on muuten ihmiselle vaarallisin eläin!). Uskomattomia valokuvia tuli otettua ja ei harmittanut enää yhtään Ngorongoron reissu. Olivathan ne eläimet siellä meitä odottamassa!

Iltapäivällä aloitimme paluumatkamme kohti Kenian rajaa. Matkalla pysähdyimme masai-heimon markkinoilla Mto wa Mbussa (olimme toki ehtineet matkamuistomyymälöihin pari kertaa matkalla jo tätä ennenkin, myös tehtaanmyymälään). Varoitan teitä: afrikkalaiset ovat erittäin hanakoita myymään vaikka mitä, minulta haluttiin viedä sukatkin jalasta (ne olisi vaihdettu ebenpuisiin figuureihin). Lisäksi vaalealle turistille hinnat sekä Keniassa että Tansaniassa ovat erittäin kalliit, jollei ymmärrä tinkiä. Huoltoaseman myymälässä sipsipussi maksoi 3,5 euroa ja coca cola-tölkki 6 euroa. Paikallinen olut maksoi euron luokkaa, mutta siiderit jo 3-4 euroa. Näistä "pienemmistä" summista sai harvoin tingittyä pois, joten olimme kiitollisia että ruoat ja ruokajuomat kuuluivat matkamme hintaan.

Illalla majoituimme lähellä Kilimanjaroa ja Arushan kaupunkia Etelä-Afrikkalaisen perheen omistamalla leirintäalueella, josta löytyi käärmepuisto, lintujen orpokoti sekä krokotiileja - aidattuina, toki. Leirintäalueelta löytyi toki mahtavat suihkut (kuuma vesi tilapäisesti loppu...) sekä koko matkan paras baari, jossa vietimme viimeistä iltaa. Kioko-kokki valmisti afrikkalaisen illallisen, johon oli koottu ruokalajeja eri puolilta Keniaa ja eri heimoilta. Paras ruokailu koko matkan aikana. Kyllä harmittaa, ettei Turusta löydy yhtään kenialaista ravintolaa, sen verran hyvää kaikki oli.

Surullinen olo tuli kun kokosi telttaa viimeistä kertaa. Pakkailimme myös kamojamme jo valmiiksi seuraavaa päivää varten.