Profile
Blog
Photos
Videos
päivä 4.
Tänään laitoin lenkkarit jalkaan ja lähdin kävelemään kohti Golden Gate Parkia. Tunnin kävelyn jälkeen olin puiston alkupäässä. Puolessa välissä puistoa kamerasta loppui akku, joten kuvasaldo tältä reissulta jäi aika köykäiseksi. Puistosta löytyi tosi monenlaisia puita ja istutuksia. Oli ruusutarha ja japanilainen teepuutarha, lasten juoksutapahtuma, pyöräilijöitä ja rullaluistelijoita, tai chin harrastajia ja frisbee-golfaajia. Näin vesiputouksen ja yhdellä lammella (kartassa kyllä luki että se oli järvi, mutta en allekirjoittas) oli isiä ja poikia ajeluttamassa niitä sellaisia kauko-ohjattavia veneitä. Niitä näkee aina leffoissa, Suomessa ei niinkään. Ja koiria koiria koiria, aww. Iso puisto kaiken kaikkiaan. Museonkin löysin, jonne menin kyllä lähinnä vessaan, mutta ihastelinpa eskimo- ja inuiitti-taidetta sitten hetken aikaa. Toisen tunnin kuluttua olin puiston toisessa päässä, josta avautui näkymä Tyynelle valtamerelle ja hyljekallioille. Rannalla tuuli, eikä mitenkään erityisen lämmin ollut, mutta ihastelin kuitenkin maisemia aikani. Meri on aina yhtä mahtava. Join lämpimän kaakaon ja lähdin kävelemään takaisin päin. Matkalla kävin ruokakaupassa, ja hirrrrmuisen nälkäisenä suuntasin hostellin keittiöön, joka suureksi pettymyksekseni oli juuri siivouksen alla eikä sinne päässyt laittamaan ruokaa. Masennuin tästä valtavasta vastoinkäymisestä sitten niin suuresti, että söin koko paketillisen suklaakeksejä yhdeltä istumalta, kuuntelin Damien Riceä ja menin peiton alle itkemään. Toivuttuani menin vessaan, ja repesin nauruun nähdessäni peilikuvani: suun ympärys oli kuin pienellä lapsella konsanaan suklaan syönnin jälkeen. Enää ei itkettänyt, mutta itkun syy (ikävä) on vielä läsnä. Haluan takaisin Savannahiin. Vielä minä joskus, sitten kun olen iso ja rikas, sinne palaan. Nyt pitää vaan taas kerran poistua sieltä mukavuusalueelta ja jatkaa lomailun jälkeen matkaa kotosuomeen. Illalla hengailin taas suomitytyjen kanssa, käytiin iltapalalla lähiravintolassa ja sen jälkeen tultiin völjyilemään tänne hostellin sohville, minkä jälkeen suunnattiin kaikki erittäin väsyneinä sänkyihimme.
päivä 5.
Aamulla aikaisin lähdin kävelemään kohti satamalaitureita, josta lähti lautta kohti Alcatrazin vankilasaarta. Kaikille San Franiin suuntaaville vinkkinä, että tämä kannattaa testata! Itteä kiehtoo aina vanhat rakennukset, joille on historian aikana kertynyt tarinoita kerrottavaksi. Alcatrazin vankilan tarinoita pääsi täällä kuuntelemaan vanhoista kunnon korvalappustereoista (no okei, mp3 se oli), joista kuului nauha, jolla puhuivat entiset vangit ja vanginvartijat. Kertoivat tarinoita vankilapaoista, ruokailusta, tappeluista ja arjesta noin yleensäkin Alcatrazin vankilassa. Samalla kierreltiin eri käytävillä, joille kullekin vangeilla oli ollut omia nimiä (en nyt muista muita kuin Broadwayn), selleissä, ruokalassa ja piha-alueella, jonne aina välillä vangit pääsi ulkoilemaan. Lautalta palattuani kiertelin taas Fisherman's Wharfissa. Sitten suuntasin Ripley's Believe it or not -museoon. Ihan innoissani tutkailin kaksipäisiä siiseleitä, strutsinmunaveistoksia ja kutistettuja pääkalloja. Illan vietin rauhallisesti hostellilla Netflixin kanssa. Käveleminen väsyttää.
päivä 6.
Aamulla herätys klo 5.14 ja lähtö Yosemiten kansallispuistoon. Varasin netistä itselleni paikan minibussista, tai pakettiautosta, en oikein tiedä miksi sitä pitäisi sanoa (van). Siellä meitä oli kahdeksan turistia Suomesta, Australiasta, Ranskasta, Hollannista ja Singaporesta innokkaina näkemään puita ja vesiputouksia. Reipas kolmen tunnin ajomatka vei meidät reippaan tunnin patikointireitille, jonka varrella oli Giant Sequoia -puita. Minua kiinnosti kylläkin enemmän siellä metsässä juoksentelevat ihan kummallisen näköset oravat. Täytyy varmaan yrittää googlettamalla ettiä mitä ne oikein oli... Semmosia oravan ja hiiren sekotuksia. Hupsuja. Sieltä sitten ajeltiin vähän matkaa, ja välillä pysähdyttiin upeille maisemille valokuvaamaan. Ei niistä kuvista kyllä sitä kaikkea suuruutta samalla tavalla käsitä kuin paikanpäällä. Yosemiten laakso on suurten vuorten ympäröimä, ja laaksossa virtaa joki johon laskee useampi vesiputous. Pääkohteena reissulla olikin Yosemiten vesiputoukset. On nyt todettava että jäi Pielaveden Korkeakoski kyllä kakkoseksi näille vesille. Nautiskelin lounaan veden pauhatessa vieressä ja nautin auringonsäteistä. Kotimatkalla tehtiin taas pienempiä stoppeja, ja ihan viimeiseksi pysähdyttiin vielä valokuvaamaan auringonlaskua San Franciscon yllä.
päivä 7.
Shoppailemaan! Viimeisen päivän kunniaksi päätin nauttia omasta seurastani kiertelemällä kaupoissa. Oon joka aamu heränny täällä ajoissa, ja päätin lähteä kaupungillekin heti aamusta. Tsekkasin netistä, että ensimmäinen kauppa aukeaa 9.30 ja olinkin heti ensimmäisenä asiakkaana ostoksilla. Jo kolmen tunnin kuluttua jouduin toteamaan, että jos vietän koko päivän kaupungilla, loppuu Visalta creditti. Erittäinkin tehokkaasti sain siis shoppailtua, ja koska olin etukäteen miettinyt, mitä haluan ostaa, ei turhia ostoksia juurikaan tullut. Mitä nyt Forever21 sai vähän hullaantumaan. Mutta oli kivaa. Logistisia ongelmia meinasi vain tuottaa nämä uudet hankinnat. Aikani aherrettuani sain kaiken kuitenkin mahtumaan matkalaukkuihin. Nyt vain täytyy toivoa, ettei painoraja matkalaukussa ylity... Loppupäivän olenkin sitten vain hengaillut hostellilla ja yrittänyt niin henkisesti kuin fyysisesti valmistautua lähtöön. Huomenna aamulla klo 5 tulee auto hakemaan lentokentälle. Vaihto NYCin kentällä, ja matka kotisuomeen alkakoon. Heipat heitän siis sekä Savannahille, USAlle, että tälle blogille. Katotaan jos vielä jossain vaiheessa päivitän lopputiivistelmän koko mahtavasta kokemuksesta, mutta reissaaminen sinällään päättyy nyt. Kiitos hei.
- comments