Ensimmäinen aamu, jona ruumiinlämpö lähestulkoon normaalilla tasolla herätessä. Tänään sisäinen sudenpoika teki comebackin ja auttoi suunnistamaan merelle. Sieltä se löytyi, juurikin kartan osoittamasta paikasta ja noin puolen tunnin kävelymatkan päästä kotoa. Rannalla ei ollut juurikaan ketään. Kenties fakta, että meneillään on talvikausi, vaikutti paikan hiljaisuuteen. Saipahan rauhassa tallustella, nauttia satunnaisesti pilvien takaa tunke...

Perjantai, kuten muutkin päivät tähän asti, piti sisällään tallustelua kaupungin kaduilla ja tuskaisen kotimatkan. Kuka hullu päättikään muuttaa hostellista järjettömän kukkulan päälle?? En tunnusta. Ja juuri kun oli eilen alkanut tuntua siltä, että kielikään ei ole enää ihan niin solmussa, tuli taas jonkinasteinen palautus maan pinnalle; ei sitä chileläistä PrePaid-liittymää ihan tuosta vain mennä ostamaan.. tai siis mennään tietty ...

Voipi olla, että minusta tulee vanhana melkoisen kyttyräselkäinen mummero, jos tätä tahtia jatketaan! Yö tuli nukuttua jälleen kerran tiiviissä sikiöasennossa, tosin tällä kertaa neljän peiton alla. On hämäävää, kun aamulla noustessaan palelee ja sitten lähtee hyvin pukeutuneena kävelemään kaupunkiin. Siellä ollessaan aurinko alkaa paistaa, ja meinaa paahtua. Sitä sitten kotiin palatessaan vaihtaa hieman kevyemmät kamppeet ja lähtee taas ...

Keskiviikkoaamun herätys oli yhtä hyytävä kuin edellinenkin, ainoastaan ympäristö oli vaihtunut hostellista "omaan" huoneeseen. Claudia oli jo väsännyt aamupalaa (teetä ja kakkua), kun kömmin ulos kopistani. Matkasimme colectivolla kaupungin keskustaan, Plaza de Armaksen ympäristöön pyöriskelemään. Niille jotka eivät vielä tienneet, colectivo on kuin taksi, mutta menee vain tiettyihin suuntiin/paikkoihin ja ottavat muutkin samaan suunt...

Tiistai, toinen päivä aurinkoisessa La Serenassa. Herätys oli kuin syväjäädytetystä tilasta olisi kiskottu ylös. Pörrösukat eivät todellakaan ole liikaa öisin. Aamun ensimmäinen kohtaaminen kielimuurin kanssa tapahtui heti huoneeni oven avattuani. Aamiaista tyrkytettiin ja yritin kakistaa suustani ulos, että syön kyllä, malttakaa nyt hetki. Käteeni tungettiin myös kaksi paperinpalasta, jotka etäisesti muistuttivat käyntikortteja. Seuraava tör...