SOTAHULLUT AMERIKKALAISET

Edellinen blogikirjoitus paattyi hiukan surullisesti. Mui Ne:ssa kirjoitettiin noin tunnin verran ja juuri kun lahetettiin valmis teksti blogiin yhteys katkesi ja koko teksti katosi jonnekin bittiavaruuteen. Katkeroituminen on toistaiseksi pitanyt meidat poissa koneen aaresta. On aika paljon kerrottavaa eli 3 paivan Mui Ne:n keikka voidaan purkaa lyhykaisyydessaan seuraavassa. Mopoilua, pulkkalaskua hiekkadyyneilla ja rannalla rentoutumista. Paikasta jai positiivinen kuva ja kitesurfing, jota siella paljon harrastettiin heratti kiinnostuksen. Sita voisi joskus kokeilla.

Nyt ollaan Ho Chi Minh Cityssa, tai Saigonissa niinkuin paikalliset kaupunkia edelleen kutsuvat. Taalla on kivaa ja lamminta :) Eron pohjoisen ja etelan valilla huomaa taalla selkeasti. Pohjoisessa ollaan paljon vakavampia ja konservatiivisempia kun taalla etelassa taas ihmiset ovat iloisia ja ystavallisia. Turistiopas epaili taman johtuvan siita, etta taalla on mukavan lamminta lapi vuoden toisin kuin esim. Hanoissa.

Lapsetkin ovat taalla mukavia. Pohjoisemmassa erityisesti turistialueilla lapset ottivat meihin kontaktia lahinna lyomalla ja kivittamalla. Todistusaineistoa loytyy videot -osiosta. Vesipullon varkaus saatiin kuvattua, mutta 4v pikkupojan Heikkiin kohdistama pahoinpitely jai kuvaamatta. Lopulta huomasimme valttelevamme lasten kanssa asiointia. Lasten kasvatus tuntuu poikkeavan aika paljon siita, mihin me suomessa olemme tottuneet.

Saigon on 5 milj. ihmisen suurkaupunki ja 4 paivaa on mennyt taalla todella nopeasti ja olemme tehneet paljon asioita. Osittain teholomailu johtuu siita, etta viisumi on kohta umpeutumassa ja Phu Quocille pitaisi viela ehtia. Ohjelmistossa on ollut perusturistinahtavyydet, jotka kaikki ovat kavelymatkan paassa hotelliltamme. Jatkuvasta ruuhkasta huolimatta kaupungissa on ollut helppo liikkua kavellen ja etenkin keskusta on helpommin hahmotettavissa, kuin esim. Bangkokissa.

Vietnamin (sota)historiaan on ollut helppoa ja mielenkiintoista tutustua War remnants -museossa ja Cu Chi -tunneleissa, vaikkakaan museoiden anti ei ole ollut kevyimmasta paasta. Amerikkalaisten tanne jattamat jaljet nakyvat katukuvassa edelleen esim. Agent Orangen (myrkkykaasu) aiheuttamina epamuodostumina viela talla vuosituhannella syntyneissa ihmisissa. Vietnamin sota on ollut taalla muodostuneen kasityksen mukaan yhta hyvin perusteltu, kuin tamanhetkinen Irakin sota. Esimerkiksi pommeja paikallisille riisipelloille on tiputettu 3 kertaa enemman, kuin 2. maailmansodassa. Paikallisten sissien ase-arsenaali sen sijaan taas koostui varastetuista amerikkalaisaseista, teroitetuista bambutikuista tehdyista ansoista ja suutariksi jaaneista amerikkalaispommeista kyhatyista miinoista. Bambutikut tosin sodan myohemmassa vaiheessa vaihtuivat metalliksi, jota saatiin pommeista jaaneesta metalliromusta. Myoskin sissien Cu Chiin rakentamat tunneliverkostot ovat kasittamattomia. Verkoston kokonaispituus on yli 200km ja yleisimmat mitat 60X80cm. Turisteja varten tehty betoninen 100X120cm tunneli oli jo riittavan ahdistava.

Museoista saadun tietotulvan lisaksi myos rentoutuminen on taalla helppoa. Kaupungissa on monia puistoja ja mita erilaisempia ravintoloita. Tama paiva vietettiin Dam Sen -vesipuistossa, joka oli varsin miellyttava paikka. 3 euron sisaanpaasymaksu tarjosi loistavan vastineen rahoille. Tarjolla olisi myos huvipuistoa, elaintarhaa, sirkusta, teatteria jne, mutta aikataulu ei anna periksi talla vierailulla. Saigon taitaa olla talla hetkella sijalla 1. listallamme paikat jonne pitaa paasta uudestaan.

Nyt syomaan ja valmistautumaan miellyttavaan 7 (luultavasti 9 tai 10) tunnin yobussimatkaan paikallisbussissa. Ja ettei liian helpoksi menisi niin peraan parin tunnin lauttamatka Phu Quocille. Bussimatkasta varmastikin tulee mielenkiintoinen jo pelkastaan siita syysta, etta takalisto on aika hellana molemmilla Kamikaze-liukumaen ansiosta. Odotukset sen sijaan saaren suhteen on korkealla, katsotaan kuin kay!