LAISKIAISET

Viime blogipaivityksesta on vierahtanyt tovi. Voisimme yrittaa keksia asialle hyvia selityksia, mutta todellisuudessa rannalla lekottelu on voittanut nettikahvilassa istuskelun.

Saigonista lahdettiin 2,5 viikkoa sitten miellyttavalle bussimatkalle Rah Giaan lopullisena maaranpaana Phu Quocin saari. Matka minibussissa kaahaavan kuskin kanssa oli mielenkiintoinen. Edes Sonjan taydelliset unenlahjat eivat riittaneet nukkumiseen niissa toyssyissa. Bussimatkan arvioitu kesto oli 7 tuntia ja olimme perilla neljassa tunnissa. Loysimme itsemme 03.00 Rah Gian keskustasta yli-innokkaiden mopokuskien piirittamana. Mielenkiintoista oli, miten torimyyjat jo pystyttelivat kojujaan pilkkopimeassa. Aamutuimaan oli ehditty lahdata siat ja kaksi ruhoa pystyy hyvin kuljettamaan mopon tarakalla. Syotiin patonkia kadunkulmassa ja ihmeteltiin menoa. Sisukasta sakkia nama vietnamilaiset ja kayvat varmaan tupakan ja kahvin voimalla, ei ainakaan unen. Lopulta otettiin mopokyyti satamaan ja nukuttiin muutama tunti penkeilla odotellen aamun sarastusta. Kahdeksalta paastiin matkaan hydrofoilililla kohti saarta.

Parin tunnin laivamatkan jalkeen saavuttiin Phu Quocille. Paadyttiin yopymaan ihanaan, joskin kalliiseen (20 taalaa) pieneen hotelliin saaren keskustassa. Illalla ihailtiin auringonlaskua "shamppanjaa" nauttien. Alkutunnelmat saarella olivat vahan sekavat. Odotukset oli todella korkealla ja aluksi ei loydetty itselle sopivia mestoja ja kaikki tuntui kalliilta. Ensimmaisen paivan jalkeen oltiin kuitenkin paasty sisaan saaren meininkiin ja molemmat huomattiin pitavamme paikasta. Toisena paivana muutettiin naapuriin puolet halvempaan huoneeseen. Haaveena kuitenkin oli loytaa halpa ja mukava rantabunga. Paivat Quocilla kuluivat mopoillen polyisilla punaisilla hiekkateilla, rannalla maaten ja snorklaten. Veneretkellakin kaytiin ja nakyvyydet olivat yllattavan hyvia ja korallit varikkaita. Illtat istuskeltiin keskustan viihtyisalla iltatorilla, jossa oli tarjolla todella halpaa ja hyvaa ruokaa, seka reissun toiseksi parhaat suklaaleivokset. Torilla tavattiin Matias ja Tiia, joiden kanssa viimeiset 2 viikkoa on tultu samaa matkaa.

Lopulta loysimme 16 taalan bungalowin lahes rannasta vain 15 min kavelymatkan paassa keskustasta. Aika kului mukavasti omalla rannalla lohoillen ja kirjoja lueskellen. Moporetki saaren pohjoisosaan on jaanyt mukavana paivana mieleen. Rannat olivat ihan uskomattomat ja taysin autiot. Loysimme hyvan snorklauspaikan, jossa jossa paasi uimaan kallion ja korallien muodostamassa labyrintissa. Heikki bongasi kivenkolosta ison pallokalan, joka sielta sitten tuijotteli meita valtavilla silmillaan. Retkella nahtiin pari apinaa ja kuningaskalastaja (lintu).

Paallimmaisena saaresta jai mieleen silmankantamattomiin jatkuvat autiot hiekkarannat, hyvat snorklausvedet, polyiset punaiset tiet ja tunnelmallinen iltatori. Saarella ei ole varsinaisia nahtavyyksia joten voi kunnolla panostaa rentoutumiseen. Suomalaisia nahtiin paljon, silla Tjareborg tekee "omatoimimatkoja" (3pv Saigonissa ja 10pv Phu Quocilla) Ei lainkaan hassumpi vaihtoehto muutaman viikon lomailijoille. Meilla oli Vietnamin viisumi umpeutumassa, joten lahdimme 24. paiva Tiian ja Matiaksen kanssa matkalle kohti Kambodzaa.

Matka Phu Quocilta Kambodzaan sujui vaivattomasti. Ha Tieniin, jonne sukellusveneen nakoinen laiva meidat vei on askettain avattu rajanylityspaikka Kambodzaan. Ha Tienista on rajalle 15 km. Hypattiin mopon selkaan ja samat kuskit veivat meidat lopulta rajalta yli maaranpaahamme Keppiin (45 km). Tie Kambodzan puolella oli aika kuoppainen, mutta maisemat aivan upeat auringon pikkuhiljaa laskiessa vuorten taakse. Heti ymmarsi hyvin miksi 2 vuotta sitten ihastuimme tahan maahan niin paljon.

Kepissa kohdattiin reissun ensimmainen "kuumottava" tilanne. Emme nostaneet Vietnamin puolelta rahaa ja sovimme Tiian ja Matiaksen kanssa, etta lainaamme heilta viisumeihin tarvittavat dollari ja nostamme rahaa sitten viimeistaan Kepista heille takaisin. Yllariyllari Kepistahan ei automaattia loydy. Myos hotellista joka mainostaa Cashadvancea, eli rahannostopalvelua ei rahaa saatu. Syy oli se, etta Kiinalaisen uudenvuoden takia oli sielta nostettu kassa tyhjaksi. Lopulta onneksi loysimme Sailing Clubin ja sen hyvasydamisen ranskalaissiirtomaaherran joka suostui kirjoittamaan meille kateista. Kaupungista jai vahan hamara kuva. Paljon jykevia aitoja reunustamassa tontteja, joilla ei ollut juurikaan mitaan. Tosin visiittimmekin kesti vajaan vuorokauden, jonka jalkeen jatkoimme tuktukilla Kampottiin.

Saatiin Kampotista pienen etsinnan jalkeen taydellinen majoitus. 2 hotellihuoneen ylakerta 7 taalaa/yo/huone kattoterassilla ja pelipoydalla varustettuna. Kaupunki oli selkeasti isompi kuin Kep ja paikallisten uudenvuodenviettoa oli mukava seurata. Seuraavana paivana paatimme ottaa taksin Sihaunoukvilleen, jotta ehtisimme hieman asettua ennen Jennin ja Jojon tuloa (nykyaan Taiwanissa asuva tuttavapariskuntamme).

Jennia oli varoiteltu Taivwanissa Kiinalaisen uudenvuoden aiheuttamista ruuhkista Kambodzassa. Ainaisista varoitteluista huolimatta olemme aina loytaneet majoituksen helposti. Talla kertaa varoitukset olisi kannattanut ottaa tosissaan. Kambodzassa kiinalaista uuttavuotta juhlistetaan 3 paivaa, tana vuonna 25-27.1. Talloin paikallisilla on lomaa ja he suuntaavaat koko suvun kanssa lomakohteisiin, kuten Sihaunoukvilleen. Hotellihuoneiden hinnat kirjaimellisesti kolminkertaistuvat naiden kolmen paivan ajaksi. Kaikki paikat olivat taynna ja lopulta jaoimme Tiian ja Matiaksen kanssa huoneen keskustassa, jonka hinta normaalisti oli 6 taalaa, mutta uudenvuoden kunniaksi 18 taalaa ja respan mies hymyillen lisasi "tomorrow maybe 20". Tolkuton rahankaytto on tarkea osa paikallisten uudenvuoden juhlintaa, mutta ei oikein sovi omiin suunnitelmiimme. Emme jaaneet odottamaan kahtakymppia, vaan seuraavana paivana loysimme huoneen kympilla lahempaa rantaa.

Saapuminen ihmisvilinan ja ruuhkan keskelle, mielissamme niin rauhalliseen sihaunoukvilleen, oli jarkytys. Meininki on kuitenkin rauhoittunut uudenvuoden juhlinnan loputtua. Jenni ja Jojo viettivat taalla nelja paivaa. Iltaisin on rannalla ihailtu auringonlaskua ja nautittu halpoja drinksuja. Yhtena paivana mopoilimme Reamin luonnonpuistoon rantsulle. Heikki tuli kipeaksi (kurkkukipua, johon maarattiin antibiootit) ja joutui skippaan snorklaus/sukellusreissun, mutta onneksi on matkavakuutus ja laakari lahella. Viime paivat on kuitenkin menneet lepailyn merkeissa.

Tavoitteena on, etta seuraava paivitys tulee alle 2,5 viikossa :)