MILJONAARINA MILJOONIEN MOPOJEN HANOISSA

Tanaan lennettiin Bangkokista Hanoihin. Melkein myohastyttiin koneesta, koska ei otettu maanantaiaamun ruuhkaa huomioon. Kentalla ylimaaraista paanvaivaa tuotti viela tavaroiden uudelleenjarjestely. Heikin rinkka oli 4kg liian painava, koska Air Asian painoraja on 15 kiloa normaalin 20 kilon sijaan. Sullottiin kaikki mahdollinen ylimaarainen kasimatkatavaroihin ja selvittiin lennolle. Sinansa kummallista, koska aika samanverran ne tavarat kokonaisuudessaan painaa riippumatta siita, ovatko ruumassa vai matkustamossa. No virkailijatati ainakin oli tyytyvainen jarjestelyyn, muussa tapauksessa olisi pitanyt tehda pienta inventaariota, joka olisi ehka muutenkin paikallaan.

Lennon ja pienien viisumiselkkausten jalkeen selvittiin ulos Hanoin kentalta, joka muuten oli todella rauhallinen. Vaihdettiin aluksi 50 euroa Dongeiksi ja saatiin reilu miljoona paikallista rahaa. Vie varmaan jonkun aikaa tottua taas uuteen valuuttaan. Ulkona huomattiin, etta lampimat vaatteet tulivat kylla tarpeeseen, vaikka ensimmaiset viikot niita on tuntunut vahan turhalta raahata. Hanoissa lampotila on paivisin noin 22 ja illalla noin 14, mutta tuuli on jaatava koko ajan. Paikalliset kulkee toppatakeissa ja pipot paassa. Aluksi se tuntui naurettavalta, mutta nyt ulkona illalla liikkuneena ajatus toppatakista ei tunnu enaa ollenkaan niin hassulta. Toisaalta viilea ilma taalla tuntuu Bangkokin ahdistavan kuumuuden jalkeen ihan virkistavalta, ehka jopa hiukan jouluiselta?

Sitten mopoihin. Niita on kaikkialla ja aivan jarjettomia maaria. Ja toototys on paikoitellen korvia huumaavaa ja siina vaiheessa kun rekat yhtyvat sumutorvillaan kuoroon niin peltorit olisivat todella tarpeen. Kadunylitys on ollut tanaan suurin haasteemme. Normaalisti se onnistuu parhaiten jonkun paikallisen peesissa. Jalkakaytavia, siina merkityksessa kun me ne tunnemme, ei ole juurikaan. No kukapa niita tarvitsisi kun kaikilla on mopo. Liikkuminen on paikoitellen melko vaikeaa, koska "jalkakaytavilla" hirvea maara epamaaraisia rojuja/ojia/kynnyksia. Samalla taytyy varoa ettei iske paataan liian alhaalla oleviin sahkojohtoihin tai muuhun vastaavaan. Huomaa, etta kaupunki on suunniteltu alle 165 senttisille mopoilijoille. Kokeiltiin kylla riksakyytiakin tanaan, mutta huomenna ehka otetaan molemmille omat kuskit, koska tamanpaivaisella kuskilla meinasi vastatuulessa paukut loppua reisista kun kyydissa oli 2 hiukan keskikokoista vietnamalaista kookkaampaa matkustajaa.

Tanaan kaupunkiin tutustuminen on jaanyt melko pintapuoliseksi ja seuraavina paivina olisi tarkoitus kayda tutustumassa paikallisiin turistinahtavyyksiin, mm. kayda moikkaamassa Ho Chi Minh-setaa, jos han on jokasyksyiselta venajan kuntoutuslomaltaan jo palannut.

Hanoi tuntuu Thaimaan jalkeen todella erilaiselta ja mielenkiintoiselta paikalta. Jotakin hyvaa ranskalaiset ovat jalkeensa jattaneet, silla taalta saa loistavia patonkeja ja ihania leivonnaisia. Ranskalaisuus myos paistaa arkkitehtuurissa, mutta talot ovat aika pitkalti siina kunnossa mihin ne silloin jaivat, kun ranskalaiset lahtivat.

Ensivaikutelma kaupungista on mopoista huolimatta ihastuttava.