MONSUUNISATEITA PAKOON MALESIAAN?

Trangista siirryttiin 17.4 bussilla ja pikaveneella pienelle Koh Lipen saarelle Tarutaon kansallispuistoon. Saari sijaitsee Thaimaan ja Malesian merirajan tuntumassa noin 50 km paassa mantereesta Andamaanien merella ja on kansallispuiston ainoa vakituiseen asuttu saari. Lipella asuu kahdeksansadan merimustalaisen yhteiso, joka elattaa itsensa varmaankin turismilla ja kalastuksella. Matka Lipelle sujui hyvin ja perilta loydettiin perusbambumaja aika helposti hintaan 6 euroa/yo. Bungalowimme oli Sunrise -rannan puolella, joka oli hyva valinta, silla toisella puolella saarta aallokko oli huomattavasti kovempaa ja snorklausmahdollisuudet huonommat. Sahkoja ei meidan bungalowissa ollut kuin yoaikaan, mutta siita ei suurempaa haittaa ollut. Vajaa viikko saarella kului lahinna snorklatessa, silla nakyvyydet ja nakymat olivat parhaat tahan mennessa. Kahtena paivana vuokrattiin Tiian ja Matiaksen kanssa oma siimahantavene (35e/pv), jolla kaytiin tutustumassa lahisaarten parhaimpiin snorklauspaikkoihin. Omasta rannastamme myos loytyi todella hienot paikat, joissa rapikoitiin niina paivina kun ei oltu snorklausretkilla ;) Uusia bongauksia tuli todella reilusti, mm. lionfish, yellow trumpetfish, erilaisia triggereita ja viimeisella reissulla sonja naki ison merikilpikonnan. Pehmeat korallit olivat myos todella varikkaita. Heikki ja Matias innostuivat myos tekemaan oman lankaviritelman sukellussyvyyksien mittaamiseen ja molemmat kavivat 12 metrissa. Pikku harjoittelulla menee 20 metriin kevyesti ;)

Elamanmeno saarella oli aika rentoa. Esimerkiksi huoneen maksaminen osoittautui valilla todella tyolaaksi, kun kukaan henkilokunnasta ei jaksanut vaivautua etsimaan vaihtorahoja mistaan, tai edes ottamaan tasarahaa vastaan. Yleensa homma delegoitiin jollekulle muulle, jota ei nakynyt mailla halmeilla. Turhan hoppuilun voi siis jattaa satamaan. Liikennetta saarella ei ole kuin nimeksi, silla saari on niin pieni, etta kaikki on kavelymatkan paassa. Autoja saarella ei nahty ainoatakaan. Siimahantaveneet sen sijaan porraavat saaren ymparilla jatkuvasti. Varsinkin snorklatessa on oltava tarkkana, mutta onneksi kuskit eivat ole yhta kaistapaisia kuin muualla Thaimaassa. Rannat saarella olivat todella upeat, vaikka niilla ei juuri aikaa maltettu viettaakaan. Paivan vedessa pulikoinnin jalkeen illat vietettiin rauhallisissa merkeissa omalla terassilla pelaillen ja uni tuli yleensa aikaisin.

Viisumi oli jalleen vaihteeksi kaymassa vahiin, joten jouduimme jatkamaan matkaa 23.4. Saimme Venematkan jalkeen satamasta oman minibussin 10 eurolla, joka sitten heitti meidat 100 kilometrin paahan Hat Yaihin. Vierailu jai yhden yon mittaiseksi, silla seuraavana paivana meidan piti jo olla Malesian rajalla. Lyhyesta tutustumisesta huolimatta paikka vaikutti ihan mukavalta. Kaupunki palvelee malesialaisturisteja ja kauppakeskuksista ei ainakaan tuntunut olevan puutetta.

Hat Yaista siirryttiin junalla Sungai Kolokiin, josta sitten mentiin rajan yli Malesiaan ja paadyttiin Kota Bharun kaupunkiin, jossa nyt olemme. Junamatka sujui pienen odottelun jalkeen mukavasti. Oppaissa varoitellaan joidenkin muslimien aariliikkeiden aiheuttamista levottomuuksista kyseisella reitilla, mutta itse emme moisiin tormanneet. Turvatoimet olivat asemalla ja junassa melko mittavat. Esimerkiksi konduktoori tuli 3 rynnakkokivaarein ja pistoolein aseistautuneen sotilaan seurassa tarkastamaan lippuja ja muutenkin asemat ja radanvarret olivat melko hyvin miehitettyja. Junamatkailu oli tervetullutta vaihtelua ja Malesiassa voisi yrittaa sita hiukan lisata, silla ainainen bussissa istuminen alkaa jo kyllastyttaa.

Ensivaikutelma malesialaisista on positiivinen. Muslimikulttuuriin sopeutuminen vaatii meilta varmastikin jonkun verran totuttelua, mutta toistaiseksi on ainakin sujunut hyvin. Pukeutuminen tuottaa jonkun verran ongelmia, kun ei oikein tieda mika on soveliasta pukeutumista ja mika ei. Yleisesti ottaen hartiat ja polvet pitaisi olla piilossa, mutta paikallisten ei-muslimien pukeutumisessa tata saantoa eivat kaikki noudata. Ruoka on todella hyvaa ja hintataso ainakin taalla Kota Bharussa on todella edullinen. Turisteja taalla ei juurikaan ole ja paikalliset ovat selvastikin kiinnostuneita oudoista kulkijoista. Mukavaa olla pitkasta aikaa ihan uudenlaisessa kulttuurissa!