10.3.2009 Quito, La Camisa de Mario guest housen hieman happikatoa kärsivä huone

Jep, mutta vielä täytyy heittää tähän huomio noista paikallisista viiksistä ja hatuista, koskien kyllä myös Intiaa ja vähän koko Aasian alueita, jossa ollaan oltu. Pääasiassa nyt kuitenkin Nepal-huomio. Äijät on täällä niin tärkeitä, että niitten nenätkin on alleviivattu. Ihokarvoitus nenän alla on vakiovarusteena kaikissa perusmalleissa ja lisävarusteena on monella myös siihen mukavasti sopivat nenäkarvat Joku selitti, että kun on lapsia, niin sitten on viikset varmasti. Se on vähän niinkuin joku statussymboli. No, nuoret pojat eivät saa iskältä Philipshave Traceria joululahjaksi, sillä aikamoista amaria näkyi myös näille tulevaisuuden toivoilla.

Mekin siitä innostuneena sitten päätettiin vuoristoparrasta muokata pelkät viikset. Onhan viikset muodikkaat ja suurta huutoa mm. kreikkalaisilla naisilla. Mulla toi partaponnari nyt sai jäädä, kun siihen menee pian neljäs ponnarilenkki jo, mutta viikset kävin vetäisemässä paikallisessa partaveitsiliikkeessä. Sitä koitin jo Pokharassa, jossa ajatutin hiukset pois partaveitsellä, kun en sellaista ole ennen kokeillut. Aika jännää puuhaa, mutta yhteinen kielimuuri esti viiksien jäämisen, sillä parta jäi kanssa ja se vaan muotoiltiin. Siellä parturointi kääntyi myös yllättäen hieronnan puolella, joka kuuluu intian henkisissä kulttuureissa tuohon parturointiin. Tosin tässä ruvettiin vetämään tuonne vesirajan (onko toi vain naisilla?) alle ja pakaroihin, niin sitten otin asiakseni kysyä minua leikanneelta kaverilta, että ollaankohan tässä nyt vielä ihan siinä sovitussa satasessa (yksi euro!). No ei sitten oltu ja ilmoitin, että voidaankin vaikka sitten lopettaa. Tai sitten maksan vaan puolet siitä, mikä oli pyynti ja homma viedään loppuun. No näin tehtiin. Oli aika rentouttavaa rinkan tappamille olkapäille.

Tuolla Chitwanissa sitten päästiin viiksien makuun minun osaltani. Ja siellä kuului myös jonkinlainen hieronta tai jäsenien repiminen hintaan. Siinä oli olo kuin sätkyukolla, kun parru väänteli mua aivan käsittämättömiin asentoihin ja en kyllä yleensä tajunnut että mihin se käsi kuuluu laittaa. Se näytti ainakin Villestä aika hauskalta, kun minä sätkin siinä ja äijä veteli mua eri suuntiin ja tönäisi aina välillä käden takaisin alas, kun se oli niin totaalisen eksyksissä. Sitten suolakiveä päähän ja leukaperiin, vähän jotain liukkari iholle ja voilá. Aika jännittäväksi tuon operaation teki se, että siinä kun oli veitse kurkulla ja voileipä oli valmis, niin kolme norsua meni kadulla ohitse siinä viiden metrin päässä. Samalla joku teurasti ja kyni kanaansa vieressä ja yksi kana pyöri jaloissa hetken myös siinä parturituolin vieressä. Aika kokonaisvaltainen paketti. Ja paikalliset lapset kävivät myös naureskelemassa parralleni. Miten tämä parta voikaan aiheuttaa ihmisissä niin paljon reaktioita; kummastusta, iloa, hämmästystä, naurua ja ihailua. Ja varmaan partaan naureskelua. Alkuun se oli ihan kivaa, sitten Afrikassa todella raskasta välillä ja nyt taas otan sen rennosti ja heitän välillä läppää takaisinkin. Yleensä vaan tyydyn hymyilemään ja sanon kohteliaat kiitokset, että kiitti vaan kehuista. Yleisin kehusana on nice ja samalla paikalliset hierovat leukaansa. Ainoastaan Koreassa ei kehdattu tuijottaa. Mutta kaikkialla muualla porukka ottaa ihan tuolin allensa ja antaa katseen polttaa. Onhan se välillä häiritsevää. Mutta onhan toi nyt aika pitkäkin kyllä. Välillä ihan siistikin. Lettiä ei ole jaksanut vääntää kovin monta kertaa, mutta se on kyllä sitten saanut vielä moninkertaisen huomion… On jäänyt jo vetskarin väliin.

Nepalilaiset varsinkin vanhemmat herrasmiehet tykkäävät käyttää Topi-lakkia. Ja jotenkin tuo sopii ihan sukarimaiseen Maskun kuosimaailmaan. Nimittäin kuosi on niin suoraan 80-luvun lopun salihousujen kulta-ajalta. Ehkä Euroopasta on tuotu ylijäämäsalihousut Nepaliin ja siitä on sitten tullut sellainen perus hiiri kissan räätälinä ilmiö eli ei tullut housuja, vaan tuli lakki. Ja jos sinulla nyt on vielä kaapissasi tai jopa jalassasi (hui kauhistus) virittävät oksennuskuosiset salihousut, jotka on niin tosi mukavat päällä, että niistä ei ole päässty eroon, niin joko rituaalipolta ne tai lähetä Nepaliin lakkiaineiksi. Jos lakki on musta, niin sen nimi on Kalo. Siitäkin taidettiin vääntää jotain hauskaa; Kalo päässä tai otsalla. Niinpä. Pitäisikö nukkua öisin. Kyllä kai.

Tuomas, jolla ei koskaan ole ollut salihousuja.