Vaikka en saanutkaan lippuja etukäteen varattua, niin junamatka meni odotettua paremmin. Lähdin Donostiasta 10 minuuttia suunniteltua myöhemmin ja saavuin paikalle Carcassonnen kolme tuntia aikataulua edellä. Minulla oli Carcassonnessa noin neljä tuntia aikaa tutkia kaupunkia ennen kuin bussi kohti hostellia lähtisi. Hostelli minulla oli tällä kertaa varattuna maaseudulta Preixanin kylästä noin 10 kilometrin päästä Carcassonnesta. Eka tunti menikin joutuisasti kun yritin etsiä paikkaa mihin voisin rinkkani heittää pois tieltä, asemalla kun ei mitään säilytyslokeroita ollut. Rauhallisen ruokailun ja pikaisen katsauksen kaupunkiin kerkesin tehdä ennen bussin lähtöä.

Hostelli sattuikin olemaan aivan loistava paikka, ehkä jopa paras hostelli mikä on tähän mennessä tullut vastaan. Sängyt olivat pienissä mökeissä. Tällaisen mökin saattoi varata kokonaan itselleen tai vain yhden sängyn kuuden sängyn hökkelistä. Vessat ja suihkut olivat omassa rakennuksessaan ja samoin keittiö. Ehkä juuri syrjäisestä sijainnista ja loistavasta henkilökunnasta johtuen tunnelma hostellilla oli hyvin rento ja ystävällinen. Lisää hyviä puolia tulee ripoteltuna tekstin sisään, mutta jos olette milloinkaan Carcassonneen päin menossa niin Sidmums' Travellers Retreat on varma valinta hostelliksi.

Ensimmäisen illan vietin hostellilla laittaen ruokaa ja jutellen muiden hostellilla olleiden matkaajien kanssa. Sain nyt jopa ensimmäisen kerran kokeiltua lautapelipakettia, jonka latasin ilmaiseksi iPadiini. Ihan hyvin näytti toimivan ja mukava oli pelailla.

Toisen päivän vietin tutkien Carcassonnea ympäröivaa maaseutua. Vuokrattiin yhden irlantilaisen tyypin kanssa pyörät hostellilta, ostettin paikallisesta leipomosta croissantit reppuun (pain du chocolat oli loppu) ja lähdettiin ajamaan kohti Saint Hilairen kylää, jota meille oli suositeltu hostellilta. Tässä(kin) osassa Ranskaa on todella paljon viinitiloja ja suurin osa matkasta kulkikin pikkuteitä viiniköynnösten keskellä. St Hilaire oli ihan viehettävä pikkukylä, vaikkakaan siinä ei ollut mitään sen erikoisempaa muihin kyliin verrattuna. Tosin sieltä löytyi luostari, jossa aloitettiin maailman vanhimman kuohuviinin valmistus vuonna 1521. Ihan kiva luostari, vaikkakin tosi pieni. Pääsylippuun sisältyi myös viinimaistiainen tuosta kyseisestä kuoharista. Munkit ovat kyllä aika mainion viinin osanneet kehittää.

St Hilairesta jatkoimme kohti Limouxin kylää, joka oli jo jonkin verran isompi. Matkalla vastaan tuli taas monia viinitiloja ja yhden tilan edessä oli kyltti, jossa luvattiin sieltä löytyvän viininmaistelua. Mehän innostuttiin tästä heti ja tehtiin pysähdys Domaine de Fournilla. Täällä saimme maistiaiset parista eri punaviinistä, yhdestä kuohuviinistä ja yhdestä valkoviinistä. Varsinkin toinen punaviineistä oli tosi hyvää ja ostettiin sitä pullot mukaan. Alle kolme euroa 75 senttilitran pullosta tosi hyvää viiniä suoraan tilalta hommattuna ei ole hinta eikä mikään.

Limouxissa kävimme lähinnä nostamassa rahaa automaatista, koska molemmilta oli käteinen loppu. Täältä palasimme hostellille hieman eri reittiä kuin mitä olimme saapuneet. Kokonaisuudessaan reissuun meni aikaa kuutisen tuntia ja poljettuja kilometrejä kertyi noin 40.

Illasta tuli taas ruokaitua ja lätkittyä korttia hostellilla, tällä kertaa samalla maistellen tilalta hommattua viiniä. Pidin myös muutemalle henkilölle demonstraation iPadista, koska he harkitsivat sen hankkimasta. Mikäli hankkivat kyseisen rakkineen niin lupasivat pistää Applelle viestiä että olen toiminut mainosmiehenä. Saas nähdä jos napsahtaa tässä joku päivä Steve Jobsilta kiitoskirje postissa.

Viimeisenä päivänä ennen siirtymistä Marseilleen menin tutustumaan Carcassonnesta löytyvään keskiaikaiseen linnoitukseen. Tämä on se paikka joka on toiminut innoitteena eräälle tietylle lautapelille. Kyllähän nämä muurit samaa tyyliä ovat kuin pelistä löytyvissä laatoissa. Paikka oli ihan mielenkiintoinen. Linnoitus itsessään on jo näkemisen arvoinen ja lisäksi sieltä löytyi erilaisia museoita ja näyttelyitä. Sisällä oli myös paljon kauppoja ja ravintoloita, jotka on rakennettu keskiaikaisen tyylisiin rakennuksiin. Löytyipä sieltä hotelli ja jopa hostellikin. Ja paljon turisteja. Iltapäivästä olisi järjestetty jonkinlaiset turnajaiset, mutta en näitä jäänyt katsomaan päivän tukahduttavan kuumuuden ja juna-aikataulujen takia.

Huomioita ranskan puhumisesta. Olen nyt ottanut sen periaatteen, että kun olen Ranskassa niin yritän aina puhua ranskaa kaikille. Nyt sitä tulikin täällä parissa päivässä puhuttua ehkä enemmän kuin koko kesänä aikaisemmin. Perustilanne on sellainen, että menen kysymään jotain tietoa. Ensimmäinen lause menee aina loistavasti, sillä mietin sen etukäteen valmiiksi, joskus jopa sanakirjan avulla. Siitä eteenpäin menee vaikeammaksi, koska pitää ymmärtää vastaus ja keksiä tähän jotain sanottavaa. Aina asia on kuitenkin lopulta selvinnyt onnellisesti, vaikka huomattavaa kangertelua minun puoleltani olisikin huomattavissa. Esimerkkejä (hauskoista) tilanteista voitte kysyä minulta kun palaan Suomeen. Nämä on helpompi kertoa kuin kirjoittaa ja lentoni takaisin on jo kuuden päivän päästä.