Hola!

Juu ei tosiaa ihan putkeen oo taas menny uusien blogipäivitysten tekeminen, tässä ois siis kuulumisia kuluneelta kuukaudelta.Paikallisen uudenvuoden loman aikana lähdimme Karin ja Hannamarin kanssa tutustumaan Kambodzan ihmeisiin. Päivää ennen reissuun lähtemistä Kari sekoitti hieman pakkaa kertomalla haluavansa kokeilla siipiään yksin reissaamisessa ja jättävänsä meidät tytöt oman onnensa nojaan! Alkuun vähän jännitti mitäköhän reissusta oikein tulee, sillä kumpikaan meistä tytöistä ei ollut aijemmin reissaillut ilman kokeneempaa matkaseuraa. Kaikki epäilykset kuitenkin osottautuivat turhiksi ja reissu Kambodzan puolelle oli yksi mahtavimmista kokemuksista koko reissun aikana!Ihmeteltävää siellä riittikin aina Killing Fieldseiltä Anghor Watin temppeleilihn ja etelän rantakohteisiin saakka. Saigonista suuntasimme aluksi pääkaupunkiin Phnom Pheniin nauttimaan joenrannan kaupunki elämästä ja käymällä Killing Fieldseilllä ja 21vankilassa. Kari taisikin tuossa aikaisemmin kertoa kyseisitä kohteista, joten hyppään suoraan niiden yli toteamalla ainoastaan että molemmat todellakin ovat käymisen arvoisia paikkoja, vetävät melko hiljaiseksi!

Phnom Phenissä tiemme erosivat Karista ja jatkoimme Hannamarin kanssa pakollisten nähtävyyksien jälkeen matkaa suorinta tietä kohti Siem Reapia. Kaupunki osottautui todella viiihtyisäksi ja rennon letkäksi paikaksi chillailla. Suuret matkamuistoja myyvät marketit tulivat tutuiksi ja roinaa tarttui mukaan enemmän kuin liikaa!! Siinä sitten tuskailtiin mihin kaiken tavaran kanssa vielä joudutaan! Maltoimme shoppailujen ääreltä irtautua Anghor Watin temppeleille ihastelemaan paikkoja jo enne auringon nousua! Aivan uskomattomat rakennelmat, ei voi kuin kuvitella miten mahtava paikka on ollut aikoinaan! Saimmepa tuolla temppeleillä toteuttaa yhden haaveistamme ja pääsimme ratsastamaan norsulla!!Jejee! Ihasteltuamme historiallisia temppeleitä tarpeeksi suuntasimme takaisin Siem Reapiin ja huomasimme päivän olevan vielä nuori, niinpä käytimme tilaisuuden hyväksemme ja vuokrasimme polkupyörät loppupäiväksi! Siinä sitten kruisailtiin pitkin kaupunkia ja aina kaupungin ulkopuolellekin tutustumaan paikalliseen eloon! Siinä taas kerran nähtiinvarallisuus erot, parin kilometrin päässäluxus hotelleista törmää lautahökkeleihin, joissa ei edes uskoisi ihmisten voivan asua! Kambodzalainen elämänasenne on kuitenkin aivan omaa luokkaansa, köyhyydestä ja meidän silmissä "kurjuuden" keskellä näkyi joka puolella onnellisia ihmisiä, jotka todella osaavat nauttia elämästään ja siitä mitä on tarjolla! Seuraavana päivänä lähdimme veneretkelle maailman toiseksi suurimmalle järvelle, jonka nimeä en yllättäen muista/tiedä.. Järvellä kuitenkin asuu kelluvissa kylissä yli 3 miljoona ihmistä, miettikääpä sitten sitä kun Suomen väkiluku on reilut 5 miljoona asukkia!! Saimme oman privaattiveneen mahtavan kuskin kera, joka osasi kertoa järvestä ja kylistä todella paljon, olihan hän itsekin kotoisin yhdestä kelluvasta kylästä. Hannamari pääsi ohjaamaan venettämme minun nauttiessa auringon paisteesta veneen kannella. Taisi olla ihan siistiä hommaa riemunkiljahuksista päätellen! Kylissä oli kouluja, kirkkoja ja yhdessä oli jopa koripallokenttä, suurimpien veneiden "alakerrassa" oli jopa krokotiili farmeja! Hurjaa!Mutta se Siem Reapista, josta jatkoimme matkaa suosikkiimme eliSihanou Kvillen rantaelämän lämpöön!!

Vietettyämme yön bussissa, nappasimme ensimmäisen vastaan tulevan guesthousen huoneen heivaten kamat sisälle ja suunnistaen itse rannalle ottamaan aurinkoa! Päivät sujuivatkin kovin letkeästi rannalla löhöten, vaihdoimme pariin kertaan rantoja ja jouduimme ikäväksemme huomaamaan että paikallisen uudenvuoden takia joka ikinen hotelli/guesthouse oli täynnä tai hinnat ihan liian kalliita meidän shoppailusta kevenneille kukkaroillemme.Viimein löysimme tukikohdan Utopian dormatoorista, jossa punkkasi yhdessä huoneessa 25 ihmistä, lavereilla vieri vieressä nukkuen. Yöt menivätkin pitkälti vilkkaasta yöelämästä nauttien uusien tuttavuuksien kanssa. Pääsimme loman lopuksi nauttimaan luxuksesta löydettymme kaukaisimmalta rannalta pieni bungalowii ja rauhallinen ranta, jossa rauhoituimme hieman ennen paluuta Saigonin vilskeeseen. Reissu ylitti odotukset, täytti tavoitteemme eli kauniin rusketuksen saamisen ja oli aivan mahtava muutenkin!! Kiitos Hannamari kun uskalsit lähteä miun kanssa kahestaan reissuun, oli siistiä! <3 Nyt tietää pärjäävänsä ihan hyvin omillaan ja on paljon pienempi kynnys lähteä reissuun yksinkin.

MUI NE

Viimeiset viikot Saigonissa vierähtivät töiden parissa kuin siivillä! Perjantain haikeiden hyvästien jälkeen suuntasin yksin kohti Esan kehumaa Mui Ne beachia, poikien jäädessä viettämään kosteaakin kosteampaa viikonloppua Saigonin pölyihin! Reissu alkoikin aivan mahtavasti huomatessani bussilippuni olevan buukattu perjantai aamuksi, eikä illaksi niin kuin oli tarkoitus. Hienoa. Virkailija ilmoitti miun halunneen nimeomaan aamubussiin Mui Neen, ja lyön vaikka pääni pantiksi että sanoin moneen kertaan haluavani yöbussin, hetken asiasta asiallisesti keskustellen hän sai kuin saikin järjestettyä miulle paikan seuraavaan lähtevään bussiin. Pääsinkin mukavasti istumaan bussiin, kunnes virkailija tuli huutelemaan "Madam, this is wrong buss, follonw me", ei muuta kuin kamat mukaan ja juoksujalkaa kohti seuraavaa bussia, jossa sama tilanne toistui!. Kolmanteen bussiin päästyäni huomasin kaikkien paikkojen olevan täynnä, virkailija huomasi saman asian ja kaivoi taskustaan rahatukun, jolla lahjoi erään naisen ottamaan lapsensa syliin ja näin ollen antaen lapsen paikan miulle. Hieman häpeillen siinä kiittelin ja matka kohti Mui Nea pääsi vihdoin alkamaan.

Kahden aikaan yöllä olimme perillä ja suuntasin Esan suosittelemaan Saigon Cafe guesthouseen, joka osottautuikin hyväksi paikaksi. Ranta oli aivan mahtava ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta koko Mui Nella viettämäni ajan! Muuten vietin kaikki päivät rannalla auringosta nauttien, yhtenä päivänä otimme samassa paikassa majoittuvan ruotsalaisen jätkän kanssa retken vesiputouksille ja hiekkadyyneille. Vesiputouksille päästäksemme kuljimme hitaasti virtaavan matalan puron/ pienen joen pohjaa, katsellen ihmeissämme ympärillemme nähden suuria punaisia, keltaisia ja valkeita "vuoria" tai jotain, mitä lie, hienon näköisiä ne kuitenkin oli! Vesiputous ei ollut kovin kummoinen, sitä siistimpää kuitenkin oli päästä ratsastamaan strutsilla!! Kuvitelkaa, strustilla!! Miten sillä muka voisi ratsastaa?? Helposti se kävi, ei muuta kun selkään ja menoksi! Strutsihurjastelun jälkeen jatkoimme hiekkadyyneille jossa paikalliset lapset vuokrasivat turisteille liukureita, mutta huomatessaan meidän Saigon Cafesta saamamme pulkat he hylkäsivät päiväduuninsa ja lähtivät meidän matkaan mäenlakuun. Tietäähän sen että pulkka luistaa niiiiiiiiin paljon paremmin kuin liukuri!!

Parin chillailu päivän jälkeen lähdin Dalatiin, jossa tarkoituksena oli tavata pojat ja lähteä moottoripyörillä kruisailemaan ympäriinsä. Toisin kävi, tai no, pojatkyllä tapasin mutta he kärvistelivät flunssan kourissa, joten ajelut ympäriinsä jäi haaveiksi vain.. Itseänikin laiskotti enkä jaksanut lähteä mihinkään, Dalatista ei siis jäänyt mitään käteen, sainpahan kuitenkin tehtyä viimeiset kouluhommat hotellihuoneessa lusien.. Matka jatku pian Nha Trangiin ja siitä sitten lisää myöhemmin! Nyt mmoooro!

-Tanja Eerika-