Hei vaan kaikille!

Yritetään vähän raapia juttua kasaan Nha Trangin tapahtumista, vielä kun ne on kohtuullisen tuoreessa muistissa. Tällä hetkellä matkataan yöbussissa Bangkokista kohti Koh Taoa, eli suunnitelmat ovat taas kerran muuttuneet aika radikaalisti.

Nha Trangista oli määrä suunnata Laosiin 4000:lle saarelle köllimään palmun (ei Esan) alle ja ottaa rennosti ennen paluuta Suomeen. Toisin kävi, sillä tavoitteeseen pääsemiseksi olisi vaadittu noinkolmen yön ja päivän reissaaminen bussissa ja etelä-Laosista Hanoihin vähintään samanmoinen . Olimme kaikki yhtä mieltä siitä ettemme halua viettää viimeisiä päiviä bussissa,niinpä hyppäsimme (mihinkäs muuhun kuin) bussiin ja suuntasimme takaisin Saigoniin, josta oli alunperin tarkoitus lentää Balille nauttimaan auringosta. Kustannus syistä ostimme lopulta lennot Bangkokiin ja päätimme raahata takamuksemme jollekkin Thaimaan turismin pilaamalle saarelle. Lukuisista vaihtoehdoista arvonnan voitti Koh Tao, jota reissun aikana kohtaamamme reppureissaajat ovat kehuneet maasta taivaaseen tai melkein ainakin.

Dalatista matkattiin bussilla neljän tunnin matka vuoriston läpi Nha Trangin rantakaupunkiin ja bussin ikkunoissa vilisevien maisemien ansiosta 5 dollarin matkalippu naurettavan halvalta. Korkeita vuoria, satoja metrejä korkeita jyrkänteitä, viidakkoa, vesiputouksia ja muuta jännittävää. Tuntui siltä kuin olisi reittimatkan sijaan jollain mahtavalla maisemakierroksella ja neljätuntinen kului todella nopeasti.

Nha Trangissa ensimmäinen tekomme oli tutustuminen Sailing Club Divers -sukellusfirman tarjontaan ja niinhän siinä kävi, että illalla hotellihuoneessamme kolme innokasta lueskeli "sukellusopasta". Seuraavana aamuna oltiin sitten uljaasti rivissä klo 8.00 sukellusfirman ovella valmiina aloittamaan kolme päivää kestävä Open Water sukelluskurssi. Kurssi alkoi videoiden katselemisella, mutta iltapäivällä saatiin jo kamppeet niskaan, tosin vain uima-altaassa. Kurssin aikana saimme hurjan määrän kotiläksyjä, joten illat sujuivat rauhallisesti sukellusteoriaa päntäten. Toisena päivänäpääsimme jo heti aamusta sukeltelemaan muiden limaisten otusten sekaan reilun kymmenen metrin syvyyteen. Kaikkien mielestä kokemus oli aivan mahtava ja pintaan päästyämme innostuneesta puheesta oli poimittavissa muutamia kommentteja:

"Siisteintä mitä oon ikinä tehny, voittaa jopa BB:n" -Esa,

"Ihan niinku sillon ku olin armeijassa.... (puhetta) ..se juttu ei meinannu pysyy min suussa ku minuu vaa hymyilytti ja nauratti kokoaja" - Tanja.

Kolmantena päivänä päästiin jälleen sukeltamaan ja käytiin jo 18 metriä syvällä. Pojille oli iloinen yllätys kun meren syvyyksistä löytyi yllättäen yksi heitäkin rumempi otus, mikä lie limanuljaska oli. Sukellusten jälkeen koitti totuuden hetki!!! Oli loppukokeen aika ja vaikka kaikille oli selvää, että läpi mennään heittämällä oli panokset kuitenkin kovia, sillä oli aika selvittää kuka on joukon HEIKOIN LENKKI. No loppujen lopuksi paineet kävivät liian koviksi ja opettajan poistuessa huoneesta päädyimme tekemään yhteistyötä, joten heikoimman lenkin selvittäminen jäi tällä erää. Selvennettäköön, että olimme saaneet opettajalta melkein luvan yhteistyöhön.

Loppukoe meni kaikkien osalta läpi ja sen lisäksi että sitä täytyi juhlia, oli myös Tanjan syntymäpäivä, joten juhlittavaa oli kaksiverroin. Kokeen jälkeen Tanja suuntasi nauttimaan syntymäpäivälahjastaan läheiseen kylpylään ja pojat valmistautuivat illan koitoksiin päiväunien muodossa. Illalla viini virtasi ja kaikilla oli kivaa. Yön tiimellyksessä sukellusopettajamme vei meidät sukelluskerhon omistamalle rantaklubille, jossa oli todella mahtava akrobatia show, joka sisälsi lohikäärme tanssia, tulishowta ja paikallisten naisten järjestämän tanssi esityksen. Tunnelma oli loistava ja väkeä oli kerääntynyt paikalle sadoittain.

Seuraava päivä meni jälleen kansioon "ei mitään kerrottavaa", mutta yhden välipäivän jälkeen suunnattiin taas merenpohjaan nauttimaan uuden maailman ihmeistä. Sukeltamista voidaan täysin vilpittömästi suositella kaikille. Liikkuminen painottomassa tilassa, jossa omaa korkeutta voi säädellä pelkällä hengityksellä on aivan uskomaton tunne, eikä yhtään pahalta tunnu nähdä samalla mitä oudoimpia kaloja ja järjettömän siistejä koralleja. Isoin otus mitä nähtiin oli mustekala, joka vastasi kooltaan ehkä 10 litran ämpäriä.

Loppuaika Nha Trangissa juhlittiin ja hengailtiin. Muutaman päivän odottelimme aurinkoista säätä lähteäksemme tutustumaan läheiseen Vinpearlin saareen, jossa oli kuulemamme mukaan vaikka minkälaista viihdykettä tarjolla. Lopulta Tanja kyllästyi ja lähti saarelle samassa hotellissa majailevien matkaajien kanssa, poikien ottaessa alleen moton ja lähtiessä tutkailemaan Nha Trangin ympäristöä. Ei voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun kahdestaan hyppää todellisen voimanpesän (50cc Yamaha) selkään ja kahvaa kääntäessä tuntee lämpimän hengityksen takaraivossaanpelokkaiden käsien puristuessa ympärille pakottaen kaiken ilman ulos keuhkoista... Oli hienoa nähdä vähän laajemmalti alueen elämää, mutta kaikkein siisteintä oli ajella satojen mopojen seassa ja tuntea olevansa osa eritäin sekavaa liikennettä, jossa piti jatkuvasti olla hereillä ja valmiina väistämään joka suuntaan. Tanjallakin oli kiva päivä polskien vesipuistossa ja katsellen polkupyöräileviä apinoita. Saarelle matkattiin gondolihissillä Nha Trangin satamasta ja muiden matkaajien pelätessä korkealla vaijerin varassa kiikkumista oli little miss sunshine yllättäen elementissään riemusta kiljuen.

Viimeinen päivä meni lepäillessä ja toipuessa viimeisen illan läksiäispippaloista. Iltapäiväksi oli ohjelmassa piirrä ja arvaa leikki paikallisen tatuoijan kotona, mutta alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen mustetta sai ihoonsa ainoastaan Kari ja Tanja. Aikataulun pettäessä jäi Esa nuolemaan näppejään ja joutui tyytymään katselijan rooliin. Tatskasessioiden jälkeen hypättiin yöbussiin, back to the square one eli Saigoniin.

Kirjoitettu 6/3/2011