Vika perjantai Laippatiellä ohi. No okei, ehkä mä dramatisoin vähän kaikkea kelaamalla, että nyt on vika se ja se ja nyt teen vikaa kertaa tätä ja tota. Mut mulla on täysi oikeus siihen, kuten olla myös vähän haikealla fiiliksellä. Elämä on jännä juttu. Kaikki on vaan jotenkin niin ihania, ja tällee kun on muutama päivä töitä jäljellä, on tosi helppo unohtaa se tosiasia, että olin vähän jo kyllästynyt työhöni ja koin pientä jähmet...

Kuukauden päästä olenkin sitten lentokoneessa tähän aikaan. Hassua, mutta se on varmaan se mikä jännittää mua eniten. En vielä voi käsittää ollenkaan, miten lentokoneessa pystyy istuun 25 h yhtä soittoo. Muut asiat, (kuten lähteminen Australiaan ylipäätään)ovatkin vielä sitten niin abstrakteja asioita etten edes yritä käsittää niitä. Olen ollut tosi laiska suunnittelemaan mitään tarkemmin tai ottamaan selvää esim. työpaikoista. Yrit...

Huh huijaa. Vielä istutaan turvallisesti tutun työpaikan toimistohuoneessa, mutta reilun kuukauden päästä onkin sitten toinen ääni kellossa. On oikeastaan aika mageeta olla yhtäaikaa niin innoissaan ja niin kauhuissaan... Kuten yksi työkaverini kirjoitti mulle tänään: "Olet sitten lähdössä pois. Vähän ihanan kamalaa!". Ihanan kamala kuvailee kyllä aika hyvin tuntemuksiani. Nautin kaikin siemauksin kaikista näistä fiiliksistä mitä t...