Huh huijaa. Vielä istutaan turvallisesti tutun työpaikan toimistohuoneessa, mutta reilun kuukauden päästä onkin sitten toinen ääni kellossa. On oikeastaan aika mageeta olla yhtäaikaa niin innoissaan ja niin kauhuissaan... Kuten yksi työkaverini kirjoitti mulle tänään: "Olet sitten lähdössä pois. Vähän ihanan kamalaa!". Ihanan kamala kuvailee kyllä aika hyvin tuntemuksiani. Nautin kaikin siemauksin kaikista näistä fiiliksistä mitä tunnen: iloa, täyttymystä, ikävää, rakkautta, (ero)ahdistusta, nuoruutta, rohkeutta, läheisyyttä, kaukaisuutta, uskaliaisuutta, ystävyyttä... Feeling alive, that's for sure!

En voi vieläkään aina uskoa, että nyt mun yksi iso unelma täyttyy ihan oikeasti. Mä oikeasti sanon itseni irti vakituisesta työpaikasta, ja lähden reppureissaamaan. Hyppään täysin tuntemattomaan ja en yhtään tiedä mitä tuleman pitää. Siinä on jotain niin hurjaa ja jotain niin mua. Mä haluan tajuta tän kaiken just tässä hetkessä ja nauttia ihan joka sekunnista!