Säätämistä ja pientä pettymystä!Päästiin Goalle ja bussi jätti meidät Mapusa nimiseen paikkaan. Helou misterit ja taksi söörit hyökkäs välittömästi kiinni jo bussiin sisälle. Sanoinki kaikille herroille, että saisko ensin mennä ulos ja jatketaan sitte neuvotteluja takseista mestoille. Hirveä säätö ja päätettiinki mennä ensin syömään jotain ja jatkaa sitte vasta matkaa rantoja kohti. Ravintola, johon mentiin oli melko lokaali eikä ruokalistoja löytyny, mutta tyylikkäästi kaveri toi kaikenlaista ruokaa ja ilmoitti, että syökää, mitä syötte ja loput voi palauttaa tiskille eikä syömättä jättämisistä ruoista veloiteta:)! Hieno systeemi kaikin puolin vaikkei kovin hygieeninen. Ties monessako pöydässä neki kanapallot oli käyny ennenku vetasin ne ääntä kohti. Vessassa oli tarkotus käydä ennen taksiin hyppäämistä, mutta jouduttiin vaihtaan paikkaa, koska ravintolan tarjoilija ilmoitti Niinalle, että vessa on vain miehille. Naiset käyköön bussiasemalla. Muutenkaan kukaan ei oikein noteeraa Niinaa millään tavalla ja kaikki asiat kysytään multa. No kuuluu kulttuuriin, mutta näin länsimaalaisena ja tasa-arvon maasta kotoisin olevalle tuottaa vitutusta ja ärsytystä. Eipä voi muutako sopeutua. Niinalle tuo sopeutuminen toki hankalampaa, ku se siitä kärsii! Taksi otettiin tänne pohjois-Goan Arambo rannalle. Kuulemma hiljasimpia paikkoja Goalla. Silti muistuttaa pikku-Phukettia! Kippoja ja kuppeja, sharonia ja koruja tyrkytetaan koko ajan. Positiivisia asioita kuitenki löytyy. Rannalla kiva pötköttää, ruoka hyvää ja halpaa, halvempaa vielä ku Thaimaassa. Kiva huone saatiin 600 rupialla/yö, jossa on oma, melko iso parveke. Tästä ajateltiin vuokrata skootteri ja ettiä rauhallinen paikka, jos semmosta missään päin Goaa enää ees on. Eiköhän tänneki olla tultu 10 vuotta liian myöhään. Kioskia ja rättikauppaa on joka kulmassa eikä rannallakaan saa pötköttää rauhassa. Aika paljon näkee sen näköstä turistia, että ne on ollu täällä ekaa kertaa joskus 70-luvulla tyyliin ja on juminu tänne. Sekasin ku seinäkello oli ykski kaveri viereisessä ravintolassa ja ikää oli ainaki 60. Mukava pappa. Lapsenlapset tykkäis. Pientä vitutusta oli ilmassa eilen ja moskiitot hyökkäs Niinan kimppuun, oli tietenki pakko kävellä lähimpään pitkäripaseen ja lieventää oloa ja edistää sopeutumista. Joku paikallinen pontikkapullo ostettiin kaupasta, joka makso n. euron. Aivan hirveätä kiljua eikä sitä pystyny meikäläinen kyllä juomaan. Niinalle näytti maistuvan kiljusekotukset oikeinki hyvin:)! No on sillä enemmän sopeutumistaki, ku mulla, joten ymmärrettävää:)! Huomenna skootterin selkään ja uusia paikkoja ettiin. Jos ei ala rauhaa löytyyn, niin bussi/juna seuraavalle asemalle. Niinan blogi löytyy muutes sivulta www.kilroyblogs.com/nilssi ja sieltä voi käydä lukemassa vähän naisnäkökulmaa reissaamisesta Intiassa.