Liikuttiin Goalta n. 80 km etelaan Karnatakan Gokarnaan. Matka maksoi Goalta 16 rupiaa, joka mentiin junalla. Juna-asemalta taksilla Om beachille, josta otettiin huone Namaste guest housesta 150 yo. Matkaseurue oli vahan kasvanu Goalla ja Gokarnaan meita lahti minun ja Niinan lisaksi ruottalaisvahvistuksena Martin ja suomalainen Jenni. Rauhallinen paikka, hiljanen ranta ja ihan jees kaikin puolin, jos ei valita tisseja vahtaavista intialaismiehista, jotka nayttaa vaeltelevan pitkin rantoja miehissa tsiigailemassa berberia. Miinukseksi taytyy laskea myos heikko palvelu ravintoloissa. Todella tympeaa jengia paikoin.

Melkosta aksonia aiheutti yhtena aamuna yhen suomalaistyton sairaskohtaus. Istuttiin aamupalalla ja tytto alkoi vaikutta aika sekavalta. Kyseltiin, etta onko juonu tarpeeks ym. ja loppujen lopuks tilanne meni niin heikoks, etta pyortyminen oli aika lahella. Ihmeteltiin, etta mika on vikana ja kuviteltiin, etta nestehukka. Tyton laukusta tippui hetken paasta kamat pihalle ja huomasin maassa insuliinipiikin. Voi helvetti, diabetes. Eiku akkia sairaalaan. Kannettiin Mikon kans tytto taksiin ja tuktukilla klinikalle. Tunnin paasta oli kaikki ihan ok. Sokeriarvot oli tipahtanu tosi alas ja tippa hihassa likka joutuki viettaan paivan klinikalla. Melkosta paniikkia aiheutti kaikissa ja ku diabetes oli kaikille aika tuntematon juttu tai enemmanki ei tajuttu, etta kyse oli siita. Jotain tietty osaa tehda, mutta onni onnettomuudessa, etta laukku levahti keskelle lattiaa.

Urheilupaivaa vietettiin sitte eilen. Viereisille rannoille paasee veneella, mutta paatettiin lahtea Jennin ja Niinan kans patikoimaan vuorille ja viidakon poikki kohti saaria. Tottakai mentiin vaikeimman kautta. Valilla joutu harrastaan vahan vuorikiipeilyaki ja jossaki vaiheessa matkaa meinas osalla naisvaesta usko loppua kesken. Paastiin kuitenki perille ja siella vasta rauhallista oli. Half moon beachilta jatkoin viela kavellen toiselle rannalle (paradise beach), jonne tytot oli valinneet "oikkarin", joka kevensi kyllaki vahan rahavyota:).

Suunnitelmat vahan muuttunu tassa viime paivina. Niina paatti vaihtaa Intian Thaikuiks ja buukkas lennon Bangkokiin. Itte varmaan jossain vaiheessa perassa. Ei jaksa ressata sen suhteen kyllakaan. Hetki sitte istuin junassa matkalla kohti Keralaa. Eli perille paastiin. Jenni paatti lahtea kans tanne samaa matkaa ja n. 18 tunnin jalkeen paastiin tanne Varkalaan. Second class sleeper oli aika mielenkiintonen kokemus kaikin puolin. Ei oikein osaa ees selittaa. No pahemmissaki on oltu. Aamupalaks kanabiryani, josta soin kyllaki vain riisit ja soosit. Kanasta ei juuri paloja irronnu. Sen verran kovasti oli luuta siina osassa. 5-6 kerjalaista repi hihasta tai lahkeesta tunnin aikana ku yritin alapetilla kirjotella kirjaan juttua. Chaita ym. myydaan kovaan aaneen ihan koko ajan. Varsinki, jos juna on pysahdyksissa, niin tikka masalat melkein lentaa ikkunasta sisalle:)! Taalla Keralassa olis tarkotus viettaa jonku aikaa ja vahan rentoutua. Lauri ja Satuki tanne meinas pamahtaa, joten tiedoksi teille, etta taalla Varkalan alueella potkotan. Ilmotelkaahan, niin keitama glogit. Tiedustelu alkaa heti huomenna, ku saa skootterin alle ja paasee tutkiin vahan paikkoja. Paljon tata on kehuttu ja jos mikaan paikka ei rajahda tai ketaan ei ammuta rynnakkokivaarill, nii taalla potkotetaan tiukasti.