JAMBO! HABARI? hello from Africa!!! ihan uskomaton paikka!!! oikeesti jotain niin ainutlaatuista etta kaikkien pitais kokea taa ainakin kerran elamassa! ;D taala kylla pitaa oppia ottamaan lungisti eika hermostua mistaan nimittain kaikki tapahtuu eri tavalla ja africa time, joka tarkottaa etta viisi minuuttia voikin olla yli tunti. Mutta nyt on jo melkein viikko takana uskomattoman nopeesti menny aika. Ei taala oikeen muuta ole ehtinyt teha kun olla toissa ja illalla kaatua sankyyn ihan umpi poikki. Oikeesti sellaset 40 lasta paivan aikana vetaa kaikki mehut ihmisesta >D

Mutta joo kerron nyt tasta viikosta, ekana yona kun saavuin saatiin kavella koneesta portaat ulos ja sellanen ihana kuumankostea afrikkalainen ilma oikeen pollahtaa naamaan ja meika tunkee hupparia ja takkia pois. Ollaan Afrikan suurimman vuoren Kilimajaron kuppeessa, taivaalla loistaa kuu, joka on vaarin pain ja meika vaan hihittelee onnesta. Oli niin mahtava hetki, etta en kylla unohda sita ikina. Ei sita vaan jotenkin saanu kaaliinsa etta olin todellakin Afrikassa! Aivan maaginen hetki, ei sita oikeen pysty selittamaan. Noh sitten tullin lapi, jossa muuten oltiin sellaset triljoona kertaa ystavallisempii kun esim. jenkkien tullissa. menin vaan lapi ja toisella puolella mua odotettiinkin, kaikki sujui jotenkin niin sulavasti, Nooh odotettiin viela kahta ihanaa kanadalaista (jonka kanssa tyoskentelen), ja sitten ahtauduttiin jeepiin. Kaatosade pauhaa naa kaahaa vastaan tulevien kaistaa, ikkunat auki ja ganstamusiikki vaan soi. Oli ihan niin rentooo!!! Kunnes....

Auto hajoaa keskelle ei mitaan ( ja taala ei mitaan todellakin tarkoitttaa sita). Ei mittaan valoja missaan ja me 3 valkoista istutaan siela kuunloisteessa kun jenggia vaan alkaa ilmestya puskista. Lopulta ehka 5 miesta tuijottaa moottoria ja kaikki vaan pyorittelee paataan, tottakai meita tuijotetaan kun nayteikkunaa ja naurua aina riittaa. Auto oli siis kirjaimellisesti finito. Nooh joku rastahemmmo Nixon tulee hakemaan meidat, ja vie meijat sitten loppujen lopuksi oikeaan paikkaan.

Asun siis ton mun australialaisen koordinaattorin, sen paikkallisen miehen ja niiden pojan kannssa, ja tosi mukavaa porukkaa ovat, paitsi hullu vahtikoira joka raapii mut aina verille!

Tyoskentelen siis Nkoarangan orpokodissa, ja matka sinne on aina kokemus. Hullulla pikku daladala pakulla viiletetaan yhtakaistaa ja rukoillaan ettei ketaan tule vastaan. 8 ihmisen pakuun on parhaimmillaan ahdettu lahes 30 ihmista, ja istutaan sylikkain, mutta meininki on aina loistava, ja meille aina nauretaan, mutta hyvassa mielessa. Tassa orpokodissa on n. 30 lasta , josta osa on koulussa thankgod, koska ne on aivan outofcontrol. mutta pikkuset vauvat on aivan vienyt mun sydammen, nuorin on noin 5 kk ja vanhin varmaan siina 2 ja puolen vuoden tienoilla. Paivalla mennaan toiseen orpokottin jota pyorittaa mama Nora, niilla ei kirjaimellisesti oo mitaan, ne on samoissa vaatteissa kaikki paivat putkeen niilla ei ole suihkua, joten kaikki haisee, mutta lapset on aivan ihania, vaikkakin aika villeja on tassa tullut jo swahilia opeteltua, ei taala muuten parjaa, mutta nyt pitaa menna!

terkkuja ja haleja kaikkille <3333

Ansku