Istuttiin kotona katsomassa telkkaria ja selaamassa sähköposteja, kun yhtäkkiä saatiin viestiä NRJ:ltä. "Ja onneksi olkoon! Olet laittanut hakemuksesi Vuoden Traveller 2013 -skabaan. Hakemuksesi on valittu tuhansien joukosta ja nyt minulla onkin ilo kutsua teidän suorittamaan lupaamaanne tehtävää". Siinä hetken aikaa mietittiin, että Wau! Mikä huikea mahdollisuus päästä tuonne, mutta sitten tuli vastaan myös se pieni epäilys mitä oltiinkaan menty taas lupaamaan!

Itse olin luvannut syödä Aino- suklaajäätelöpaketin 10minuutissa ja Jussin tehtäväksi olin laittanut muutaman kyykyn (minä painona selässä) ja muutaman penkkipunnerruksen (minä "tankona"). Ikinä ennen oltu edes kokeiltu noita temppuja, mutta ite vaan rakastan jäätelöä niin paljon, ettei se tuntunut ollenkaan pahalta ajatukselta. Jussi oli muutenkin väittänyt jo pitkään jaksavansa punnertaa minuu, niin nyt hän sai todistaa pystyvänsä siihen.

Ennen semifinaalia saatiin harjoiteltua noita nostotemppuja vain pari kertaa. Siinä mie lösähdin Jussin mahan päälle kerta toisensa jälkeen ja naurettiin kippurassa lattialla, että eihän tästä tuu mittään! Kilpailuihin silti lähdettiin ja startattiin auton nokka kohti Lahtea. Ajatuksena oli koko ajan, että ehkä me vain nolataan ittemme tuolla, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Lahden Tivolissa oli sitten jännä fiilis. Tutustuttiin muihin kisaajiin ja tsempattiin toisiamme ennen kisaa. Mie ja Jussi päästiin lavalle ensimmäisenä näyttämään talenttimme. Olin jo sitä ennen syönyt koko jäätelöpaketin 10 minuutissa. Pikkasen huono olo valtas kropan, mutta siitä vain toisen niskaan roikkumaan. Jussi kyykkäsi neljä syvää kyykkyä minä kyydissä. Sen jälkeen sain leikkiä "tankoa", jolla Jussi punnersi kahden baaripöydän päällä kymmenen kertaa yleisön kannustuksen johdolla. Sehän meni paremmin, kun hyvin. Oltiin ihan liekeissä ja jäätiin odottamaan muiden semifinalistien esityksiä. Lopuksi meidät valittiin semifinaalisti finaaliin ja fiilis oli aivan mahtava! Fiilisteltiin tätä koko automatka kotiin ja sen jälkeen ensimmäisenä ajatuksena mielessä oli vain "entä jos..."