Tätä päivää oltiinkin jännitetty jo muutama kuukausi ja nyt se oli sitten oikeasti. Ohjeistus finaaliin oli "keksikää mitä vaan, 5 minuuttia aikaa". Ei meillä oikeen ollut mitään talenttia. Oltiin mietitty tätä jo monta päivää, kunnes välähti! Syödään ja urheillaan -niinkuin semifinaalissa- mutta vähän eri kaavalla.

Tehtäväämme kuului siis punnerruksia ja nosto temppuja. Lopuksi vielä syötiin muutama haukku lehmänkieltä (joka on vieläkin mukana mun painajaisissa) ja juotiin 2dl pari päivää vanhaa kuohukermaa.

Paikanpäällä jännitti ihan hulluna, koska ei oltu näitäkään juttuja päästy harjottelemaan pahemmin. Meidän esitys oli vasta viimeisenä ja jähmettyneinä katsottiin muiden hienoja esityksiä. Kun vihdoin oli meidän vuoro, nielasin vielä kerran ja ajattelin että nyt kaikki peliin. Jussi oli ihan voimissaan ja nosteli mua paremmin kun hyvin, vaikka joulukinkut paino mun vatsassa. Lopuksi otettiin 1kg lehmänkieli meidän eväsrasiasta ja kermapurkit esille. Jussi haukkas rohkeena ensimmäisenä ja mie laitoin silmät kiinni ja tein saman perässä. Mulla tuli oksennusrefleksi 5 sekunnin välein ja kyyneleet valu poskia pitkin. Mie itkin ja samaan aikaan söin väkisin. Yritin olla ajattelematta niitä rakkuloita siinä kielessä ja sitä sitkeyttä mitä en meinannut saada nieltyä. Jussille teki taas pahaa se kerma, kun mie olisin voinut juoda vaikka molemmat purkit sitä.

Kun esitys oli ohi, niin molempien kropat vaan tärisi ja suussa maistui yökötys. Jäätiin odottamaan tuloksia jännityksellä. Muutaman biisin jälkeen kuulutettiin voittajaksi pingviini ja voimamies. Mie aloin huutamaan ja hyppimään, kun mikäkin 5- vuotias. Jussi tajusi tapahtuman vasta, kun kuulutettiin "eli Satu ja Jussi". Halasimme, huusimme ja hyökkäsimme lavalle halaamaan tuomareita.

Se fiilis, se ilo, se nauru, se tunne...! Ihan älytöntä. Se hetki kun unelmista tulee oikeasti totta. <3

Kiitos KILROY ja NRJ!

Linkkiä: http://vuodentraveller.panicmarketing.net/