Sunnuntai oli selkeästi paikallisten lepopäivä ja koko päivä elettiin vähän tässä "Fiji-ajassa". Mitä Fiji-aika sitten tarkoittaakaan täällä? No sitä, ettei kenelläkään ole kelloa ja asiat tehdään silloin kun huvittaa. Rento elämäntyyli täällä, etenkin sunnuntaisin. :D Paikalliset vaan makoili riippumatoissa, kun turistit touhus, vaikka normaalisti se oli toisinpäin. Sunnuntaina kaikki retket ja aktiviteetitkin on peruttu, joten kannattaa varautua siihen. Noustiin aamupalalle aikasin, joka olikin tunnin myöhässä aikataulusta. Meijän kreikkalainen naapuri vaan huikkasi "It´s Fiji time" ja tajuttiin että tänään ei tosiaankaan ole kiire mihinkään.

Paikalliset käy kirkossa aina sunnuntaisin ja ajateltiin lähteä katsomaan viereiseen villageen miten Fidziläisten kirkkovisiitit toimii. Ensinnäkin aikataulussa luki, että kirkko alkaa klo 10, mutta vielä 10.30 odoteltiin lähtöä resortilta. Ei siis mitään kiirettä. Tuntia myöhemmin oltiin kirkolla ja seremonia alkoi laululla. Paikalliset lauloivat erilaisissa kuoroissa. Ensin lapset, sitten naiset ja lopuksi miehet ja naiset yhdessä. Jokainen kuoro lauloi niin hyvin ja tuntui, kuin lauluja olisi harjoiteltu monta kuukautta. Kysyin kuitenkin meidän oppaalta tätä asiaa ja hän sanoi ettei lauluja ikinä harjoitella, kylmiltään vaan lavan eteen ja laulamaan. Wau, olin niin hämmästyny tästä. Kirkko vierailu kesti noin tunnin ja laulujen lisäksi pappi piti muutaman saarnan Fijin kielellä. Eli aika saman tyylinen kirkko visiitti, kun meillä suomessakin.

Iltapäivästä yksi paikallinen mies nimeltä Solomon lähti esittelemään meille kylää ja omaa taloaan. Solomon kertoi viimevuotisesta hurrikaanista, joka tuhosi kaiken ja siksi suurin osa taloista on vielä keskeneräisiä. Kuultiin myös, että Waya lailai resort on täysin tämän kylän omistama ja kaikki rahat menevät tälle kylälle, joita turistit makselee. Näillä rahoilla korjataan rikkinäisiä taloja, kirkkoa ja muuta tarvittavaa. Kylä oli oikeasti niin ihana. Käveltiin Solomonin kodille ja matkalla pikkulapset juoksivat perässä, vilkuttelivat ja huutelivat taas BULA BULA! Solomon asui vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa omakotitalossa, jossa oli 3makuuhuonetta, keittiö, wc ja olohuone. Huonekalut olivat saaneet vähän naarmua ja sohvanreuna oli revennyt myrskyssä. Keittiössä ei ollut lattiaa ja keittiö (jossa tehtiin ruoat) oli pihalla pienessä katoksessa. Ihastuttava koti, vaikkakin vähän myrskyssä kärsinyt.

Seuraavana päivänä oli sitten meijän vuoro ottaa rennosti. Aamupalan jälkeen mentiin tunnin kokovartalohierontaan, joka maksoi 30€/h. Saarella oli vain yksi hieroja, joten nautittiin hieronnasta eri aikaan. Ensin mie ja sitten Jussi. Molemmat vaan nautti ja pikkasen oli rento olo hieronnan jälkeen, ihanaa. Hieronnan jälkeen oli pakko rentoutua vielä hetki ja makoilla riippumatossa nauttien auringosta.

Iltapäivällä Solomon otti meidät mukaan toisen resortin visiitille, koska olin kertonut mun vauvakuumeesta. Siellä oli Solomonin siskonpoika, jota käytiin moikkaamassa. 4kk vanha, 10kg Solomon Jr. Matka oli taas samantyylinen, kun aamukävely vuoren huipulle. Puskaa, kalliota, mutaa ja pieniä polkuja. Matka oli taas niin hikinen ja hiertävä, että Solomon hommasi meille venekyydin takaisin meidän resortille. Laiskimukset pääsi venekyydillä takasin ja suoraan ruokapöytään.

Oltiin pakattu kaikki tavarat ja tehty check-out aamulla. Tänään oli vuoro jatkaa takaisin pääsaarelle eli Nadille. Veneen piti saapua noutamaan meitä 3.30pm, mutta se olikin myöhässä. Meidän venekuski Saki sanoi veneen tulevan vasta 9 aikaan illalla. Jäätiin saarella odottelemaan ja rentouduttiin paikallisten kanssa laulellen ja soittaen kitaraa. Yhtäkkiä Saki huutelikin, että meille oli lähetetty toinen vene hakemaan meitä, koska toinen oli hajonnut jonnekkin. Äkkiä kamat kasaan ja vauhdilla veneelle.

Hypättiin veneeseen ja ihmeteltiin, kun se alkoi ajamaan väärään suuntaan eli Pohjoseen. Nadi oli etelässä, Blue lagoon ihan pohjosessa ja Waya lailai siinä välissä. Kysyttiin kuskilta ja se vastasi, että joudutaan hakemaan kaikki Blue lagoonilta asti kyytiin. Ei ymmärretty ollenkaan miksi ne ei ensin hakenut pohjosen väkeä ja ottanut meitä vasta paluumatkalla kyytiin. Jouduttiin nimittäin istumaan veneessä aika monta tuntia turhaan. Ilta alkoi hämärtyä ja muutaman tunnin päästä olikin ihan pimeetä. Oltiin jopa tavattu Nadja taas uudestaan, kun se hyppäsi Octopus resortilta saman veneen kyytiin missä oltiin. Nadja kehui Octopus resorttia tosi paljon ja sanoi, että siellä kannattaa käydä. No yhtäkkiä kuului sitten hirveä pamaus, PUM! Ja kaikki säikähti, kun veneen ikkuna hajosi ja lasia lensi sisälle suuret määrät. Vene oli törmännyt siihen kadoksissa olleeseen rikkinäiseen veneeseen. Tunti siinä ihmeteltiin, kunnes jatkettiin matkaa seuraavalle resortille. Yhtäkkiä kuului taas hirveä ääni ja tuntui kova tömähdys. Vene ajoi päin koralliriuttaa ja veneen pohja otti kiinni maahan. Jussin ja Nadjan kanssa kauhisteltiin, että kohta saadaan uida takasin jollekkin saarella. Vene kuitenkin jatkoi matkaansa, kyyti tuntui todella oudolta ja vene ritisi ja rätisi. Päästiin kuitenkin perille Nadille ja kun saatiin vihdoin laukut takasin, niin ne olivat ihan läpimärkiä. Mietittiin vaan, että millanenkohan reikä siellä veneen pohjassa on oikeasti ollut. Päästiin kuitenkin ehjänä takasin hotellilla ja oltiin niin väsyneitä pitkän matkan jälkeen, että nukahdettiin samantien.

Ps. Good night, sleep tight, don´t let the bed bugs bite.
Yhtenä yönä lutikat söi minuu niin paljon, että kropasta löyty 64 näppylää. Onneksi kutisivat VAIN 3päivää! Kannattaa ottaa paljon kutinanestorasvoja mukaan, kun saarella ei ole montaa pelastuskeinoa näille.