Seuraavana päivänä olikin huoneiden luovutus ja saaren vaihto. Pikku veneellä isolle veneelle ja isolla veneellä muutaman tunnin matka kohti Waya lailaita. Viime joulukuussa tätä saarta oli runnonut suuri hurrikaani ja lähes jokainen talo oli tuhoutunut myrskyssä. Waya lailai resort oli osittain vielä vähän remppakunnossa, mutta ihan hyvän näköinen jo. Saatiin oma Lodge pienen mäen päältä ja ihan huippu naapurit. Kaksi norjalaista tyttöä toiselta puolelta ja yksi kreikkalainen mies toiselta puolelta.

Ensimmäinen aamu Waya lailailla ja lähdin norjalaisten tyttöjen mukaan snorklaus retkelle isolle riutalle. Jussi oli poissa pelistä tämän päivän ja lepäsi sängyssä iltaan asti. Snorklausretkellä tutustuin taas uusiin ihaniin huippu tyyppeihin. Ihanat italialaiset miehet ja kaksi jenkkiä jotka olivat molemmat yksin reissussa. Snorklausretki oli ehkä antoisin ikinä! Bongattiin neljä haita, jotka tulivat ihan kosketus etäisyydelle. Meijän snorklaus ohjaaja otti haista kiinni ja pyöritteli sitä ympäriinsä. Pikkasen oli taas jännä tilanne, kun tuo hai vaikutti oikeasti niin vihaselta ja ui päin kaikkia. Todella hyvä retki, vaikka venematka olikin taas ihan tuskanen aallokon vuoksi.

Iltapäivä pelattiin lentopalloa isolla porukalla ja iltaa vietettiin hotellin ravintolalla syöden ja kilpaillen. Meillä oli iltaohjelmassa limboa, tuolikilpailu ja pullokisa. Tuolikisan ja limbon voittajille tarjottiin drinkkejä baarista. Kaikilla oli niin hauskaa ja Jussikin oli päässyt paikanpäälle kattelemaan, kun me muut nolattiin itseämme :D Kilpailujen jälkeen jatkoimme porukalla rannalle katsomaan tähtitaivasta ja nauramaan toistemme jutuille.Ihan älyttömän upea ja hauska ilta niin huikeessa porukassa.

Seuraavan päivän unet jäi pikkasen vähäisiksi, kun päätettiin lähteä oppaan kanssa hiking sunrise- retkelle. Toinen norjalainen tyttö nukkui meijän huoneessa, kun omassa huoneessa oli käynyt pieni hämähäkki accident. Herätys 5.00 ja ulos pimeyteen taskulamppujen kanssa. Vuori oli yhtä jylhä ja hieno kuin Leijonakuningas- piirretyssä ja niiin kaukana. Käveltiin mutaisia polkuja pitkin, pitkien kaislikkojen läpi ja kiivettiin kallioita. Pelkkää ylämäkeä reilun tunnin ajan, kunnes oltiin vuoren huipulla. Kaikilla hiki virtas ja kädet ja jalat oli ihan ruhjeilla. Mutta oli se sen arvoista! Nähtiin ehkä kaunein auringon nousu ikinä ja vielä semmoselta paikalta. Meri näytti niin samettiselta ja tyyneltä ja auringonsäteet loistivat kirkkaina muutaman pilvenhattaran takaa. Tätä oli niin vaikea kirjoittaa sanoiksi tai laittaa kuviksi, se on vain koettava itse! Alastulo oli sitten asia erikseen. Mutaiset polut olivat todella liukkaita ja kaaduin vähän väliä matkan varrella. Kaikki oli vähän ruhjeilla reissun jälkeen, paitsi meijän opas joka vetää saman reissun 12kertaa viikossa ja vielä kaiken lisäksi ilman kenkiä. What?!

Muutamien hyvästien ja rannalla makoilujen jälkeen päätettiin taas tehdä jotain. Kysyttiin toimistolta kayakkia ja saatiin fiksattua meille semmonen toiselta saarelta. Hotellin pojat heitti meidät veneellä vastakkaiselle saarelle, josta kayakoitiin takaisin Waya lailaille. Saaren nimi oli Kuata, semmonen pieni resortti kämäsine mökkeineen. Kierrettiin saari ympäri ennen kayakointia ja katsottiin paikkoja. Lähes jokainen saarella olija valitti jostain. Asunnot olivat hirveitä, ruoat huonoja ja henkilökunta töykeää. Itse en välttämättä menisi tuonne, kun Fiji on niin täynnä upeita paratiisisaaria. Kayakoitiin noin tunti saarelta toiselle ja vähänkö oli hauskaa. Pikkasen treeniä käsille, kun oltiin treenattu koko aamu jo jalkoja.

Waya lailailla oli pitkä ranta, jota pitkin oli mukava lähteä kävelemään. Ranta muuttui välillä kivikoksi ja välillä samettiseksi hiekaksi. Matkan varrella tapasi paljon paikallisia pikkulapsia leikkimässä. Kaikki huutelivat BULA BULA, pikkulapset kikattelivat tai tulivat tervehtimään lähelle. Löydettiin matkanvarrelta myös muutama jättisimpukka, painoa tälle simpukalle kertyi varmasti reilut 10kg. Jussi pääs taas vähän voimailemaan.