Salam! Borneo se vaan jatkaa meidän hurmaamistaan luonnollaan. Sademetsän, veneajelujen, eläinkohtaamisten ja erilaisten trooppisten kasvien lisäksi Borneon tarjonta ei suinkaan lopu tähän. Borneo on yksi upeimmista sukelluskohteista, erityisesti Sipadan saaren edusta tarjoaa sukeltajille mitä upeimmat puitteet. Sipadanista sanotaankin, että se on koko maailman huikeimpia paikkoja sukeltaa, koska se tarjoaa mitä vivahteikkaimman vedenalaisen maailman. Näkyvyys pinnan alle on huikea 50 metriä. Mikäli vedenalainen maailma ei ole vielä vienyt sydäntä, voi Sipadanin vesissä myös snorklaamalla nähdä kaikkea uskomatonta. Sipadan sijaitsee Borneo saaren etelä puolella.

Erilaisten korallien, Nemojen ja seeprakalojen kalojen bongaaminen on mahdollista myös lähempänä Kota Kinabalua. Itse päätimme lähteä pois kaupungista ja tutkailemaan, miltä elämän meno näyttää veden alla. Kauaksi ei tarvitse Kota Kinabalun satamasta lähteä, jotta tämä on mahdollista. Kun tulee aika kun varsin pikkuisen Kota Kinabalun taxien tööttäykset, lemuavat roskikset, kauppakeskukset, Mc Donald's ja kaahaavat kuskit alkavat kyllästyttää voi niitä paeta lähellä oleville saarille Tunku Abdul Rahman National Parkkiin. Itse otimme paatin (n. 30 RM) Mamutik-nimiselle saarelle. Saarelle päästyäsi sinun tulee vielä maksaa 10 RM satamamaksu. Snorkkelit kannattaa vuokrata mukaansa jo Kota Kinabalun satamasta, sillä ne ovat sieltä vuokratessa paljon halvemmat.

Mamutik- saarella on mahdollista vain kärventää nahkaansa ja möllöttää auringossa, mutta tarjolla on siis myös mahdollisuus snorklaukseen ja muihin vesiaktiviteetteihin, lentopallon pelaukseen ja upean maiseman ihmettelyyn. Varsin chilliä kaupungissa olon jälkeen! Viimeiset lautat kulkivat ainakin Aparu-yhtiöllä, jolta liput ostimme, takaisin satamaan klo 16.00. Saaret ovat tosi kätevä tapa päästä veden äärelle, koska Kota Kinabalun edustan vedessä ei niitä vesileikkejä oikein leikitä.

Uuden-Seelannin aktiviteettiosuuden jälkeen näillä mimmeillä oli niin monta uutta harrastusta surffauksesta, benjihyppyihin ja aina koskenlaskuun asti, mutta ei olla vaan päästy niitä uudestaan testaamaan. Mutta tähän ongelmaan Borneokin toi vastauksen! Otimme allemme ensin bussin, joka noukki meidät hostellimme edestä ja vei meidät juna-asemalle 100 km päähän. Juna-asemalta otimme pikkujunan, joka mustutti lähinnä enemmän vuoristorataa kuin kulkuneuvoa. Juna tutisi ja hytisi, raiteet narskui ja kirskui ja ihmiset puristivat penkkejään kun juna kaarteli keskellä viidakkomaisemia. Kunnon aitoa Aasiameininkiä. Paikalliset kutsuvatkin tätä junamatkaa "Borneo massage" nimellä, sillä selkä hakkaa siihen malliin penkinkulmaan. Tunnelmaa lisäsi myös viidakon kosteus jopa kiikkui jo varmaan 100 prosentissa. Junaa täytyi vaihtaa pari kertaa, jonka jälkeen vaihdoimme päälle uikkarit ja lähdimme kohti "aluksiamme". Luvassa oli siis Uudestakin-Seelannista tuttua raftingiä eli koskenlaskua. Uudessa-Seelannissa koski ja seitsemän metrin vesiputous tekivät siitä haastavimman laskettavissa olevan kosken (grade 5). Tämä Borbeon Padas-koski oli vaikeudeltaan 2-4 luokkaa ja kokemuksena erilainen. Kädet tekivät töitä 2 tuntia, kun mela heilu ruskeassa koskivedessä. Tämä koskenlaskuretki oli pitkä ja koskessa riitti kuohuja joissa pääsi kunnon seikkailutunnelmaan. Koskenlaskuoppailla ympäri maailmaa tuntuu olevan sama velmumaisuus veressä, sillä tälläkin kertaa oppaamme jekutti meitä aivan kuusi nolla. Hän kysyi halusiko joku uimaan ja vastasimme että ehkä tällä kertaa vaan pysymme paatin sillä. Tästä valpastuneenakin hän sai meidät kiskottua pelastusliiveistä veteen useammankin kerran!! Raftingiin (180 RM) kuului myös lounas, jonka ihanat paikalliset ihmiset olivat valmistaneet.

Näiden kaikkien mitä uniikeimpien aktiviteettien, eläinkohtaamisten, luonnonilmiöiden ja koskenlaskun jälkeen päätimme ladata akkuja ja vain nauttia Borneon auringosta. Siitä, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään, ja että ainoa asia mitä pitää ajatella on, mitä syödä lounaaksi. Ihanaa! Aloha! Bagus! Nämä tytöt will be back in business in Hong kong.