Lanta jäi taakse ja tie suuntasi meidät Trangiin, missä alunperin tarkoitus oli tavata pari kaveria. Noh, Kaverit ei olleetkaan siellä, mutta me löydettiin Trangista monta syytä olla siellä pidempäänkin. Ensimmäinen pointti oli 14. helmikuuta, eli kiinalainen uusi vuosi. Tän juhlan takia me haluttiin nimenomaan kylään, missä on kunnon kiinalaispopulaatio. Edellisiltä pikkusaarilta sellaasta ei löydy, mutta Trangilta tiedettiin löytävämme reilu määrä 'kinkkejä'.

Sinne siis. Toinen syy, mikä etukäteen ajoi meitä mantereelle ja isompiin kyliin, oli hintataso. Phi Phin ja Lantan hinnat verotti budjettia 'kivasti' ja oli hirveen kiva maksaa hotelli huoneesta 60 prosenttia vähemmän ja ruuasta vielä vähempi. Tuntui kivalta aloittaa taas 'kituuttaminen'. Jotenkin tässä matkan kuluessa, etenkin Indonesiassa oppi etsimään sen kaikkein halvimman katukahvilan ja ruokakärryn. Ongelmaks on tullut tässä kalliimpiin maihin tullessa, ettei osaa päästää irti siitä ajatuksesta, ettei ruuasta voi maksaa tiettyä määrää enempää, vaikkei se olisikaan mahdollista. Sitten pahalla omalla tunnolla syö 'ylihintaista' paistettua nuudeliannosta, joka maksaa huikeat 2 euroa! Toivottavasti oppii taas suhteuttamaan hinnat, kun palaa Suomeen. Muuten tulee näkemään nälkää kun 2lla eurolla ei tunnu Suomessa saavan edes paahtoleipää.

Trangissa itsessään on kovin vähän nähtävyyksiä ja kultturellit ominaisuudet on myös kiven alla, mutta kiinalaisuus paikkasi kivasti. Heti ekana iltana herättiin päiväunilta hotellihuoneesta paukkeeseen ja rätinään. Kiinalaisen uuden vuoden juhlinta oli alkanu pari päivää etuajassa ja ensimmäiset ilotulitteet lenteli jo taivaalle. Raahattiin itsemme pihalle ja metelin suuntaan. Löydettiin itsemme seisomasta pääkatujen risteyksestä, mihin oli pystytetty parin sadan metrin matkalle miljoona ja taas miljoona ruokakojua. Sillä hetkellä tiesi ettei nälkä tule vaivaamaan, jos vaan osasi päättää, mitä halusi millonkin syödä. Kadun päähän, keskelle isoa risteystä, oli pystytetty iso esiintymislava jossa jo ensimmäiset leijonatanssit oli menossa. Ihmeteltiin sitä menoa ja pauketta (äänimies tykkäsi soittaa kerrostalon kokoisista kaiuttimista musiikit ihan liian lujaa) hetki ja sitten käveltiin läpi se ruokakatu. Voin sanoa, että ihan kaikkea oli tarjolla. Suolasta, makeeta, kylmää ja kuumaa juomaa. Hillitön näky. Otettiin sitten vaan jostain kojusta (ei pystyny valita kun kaikki näytti jokseenkin hyvältä) jotain (oli vaikeeta myös tietää mitä söi, koska kaikki listat ja mainokset oli kirjoitettu Thaiksi ja puhutut kielet olivat thai ja kiina, meillä molemmat noista on vähän ruosteessa joten puhuttiin sormilla) ja etittiin penkki ja pöytä. Paikalla oli muutama muukin juhlija joten tungos oli taattu, mut se ei häirinny, ruoka oli hyvää ja jälkkäriks syödyt täytetyt mini'vohvelit' vielä parempia. Hyvillä mielin saattoi vetäytyä hotlalle lepäilemään.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus vähän organisoitua. Piti vaihtaa lisää bahteja taskuun ja matkaliput eteenpäin Koh Taolle. Jälkimmäisen setviminen vei vähän enempi aikaa kuin normaalisti. Syyt siihen löytyvät (en syytä ketään mistään) paikallisista. Kielimuuri Trangissa on varsin vahva ja vaikka ruuan tilaaminen onnistuu ihan kivasti, niin kysymykset kuten:'Kumpi on parempi tapa mennä Koh Taolle, Chumponin vai Surat Thanin kautta?', 'Mistä lautat kulkee ja mihin aikaan?', Mikä on halvin tapa matkustaa?'menivät vähän liian monimutkaisiksi. Tän lisäksi samassa kadun kulmassa on neljä viisi 'matkatoimistoa', jotka kaikki antaa eri informaatiota ja myy eri tyyppisiä matkoja eri hintaa, on siinä vähän hankalaa miettiä, mikä ois paras vaihtoehto. Tähän vielä lisätään, että kun viereiseltä juna-asemalta käytiin hakemassa juna-aikataulu/hinnasto, minkä lukeminen vaati astrofysiikan syvällisempää tuntemusta, niin varmasti Eevan kysyessä 'Noh, mitäs me nyt tehdään?' Ville vastasi 'En mä tiedä'. Löydettiin sitten kuitenkin toimisto, missä tiskin takana tyttö puhui ymmärrettävää englantia ja saatiin selville, että halvin tapa on kävellä läheiselle bussipysäkille, ostaa sieltä lippu Surat Thaniin ja sieltä sitten laivalippu edelleen Koh Taolle. Kuulostaa yksinkertaiselta? No juu, sitä se nimenomaan sit loppujen lopuksi olikin. Oli vaan hankala puristaa tää tieto ulos niistä ihmisistä kun kaikki halus myydä meille 'minibussia sinne ja pikavenettä tänne', tähtitieteelliseen hintaan tietysti.

Okra, mut nyt meillä oli valuuttaa taskut pullollaan ja tieto seuraavasta siirrosta, niin voitiin hyvillä mielin vetäytyä kahvilaan rauhoittumaan. Löydettiin Trangista muutenkin pari hyvää kuppilaa missä saattoi hyvin kuluttaa pari tuntia vaan istumalla (toisessa paikassa oli ilmainen langaton nettiyhteys, mikä avitti ajan kulumista osaltaan). Kahvilasta jälleen hotellille ja kun nälkä alkoi kasvaa vatsan pohjassa niin tiesi, että seuraavaks suunnataan kiinalaisten kadulle. Auringon laskiessa kadut oli jo pakattu täyteen kojua ja ihmistä kojun välissä. Löydettiin taas joku koju ja sieltä jotain ruokaa, en millään jaksa muistaa mitä se ois ollu, ja syötiin tyytyväisinä. Nyt oli pystytetty sen ison esiintymislavan lisäks pari muuta, pienempää lavaa edemmäs. Thaimaan Take That otatutti valokuviaan pikkutyttöjen kanssa yhden lavan kupeessa, kun toisaalla harvinainen näky eli 5 pitkä tukkaista aasialaista sälliä soittivat humppamusiikkia ruokailijoiden iloksi. Vaikka markkinat itsessään olivat aika valjut, eli oikeestaan mitään muuta ei ollut ostettavissa kuin, punaisia kiinalaisvaatteita, halpaa muovikrääsää ja ruokaa, niin me viihdyttiin taas oikein hyvin koko ilta.

Kolmas päivä alkoi noudattaa jo tuttua kaavaa, myöhään ylös, kahvilaan murkinalle, vähän surffailua netissä, kirjan lukua ja oikeestaan vaan odoteltiin iltaa jolloin piti oikeesti juhlat alkaa uuden vuoden kunniaks. Ja olihan niillä ohjelmaa. Edelleen kolmella eri lavalla musiikkiashowta aivan liian lujalla soitettuna, lapset pomppi pomppulinnassa ja me syötiin ja ilotulitteet rätisi. Nyt ne oli saaneet pystyyn vielä neljännenkin lavan vähän sivummalle, missä olin joko muotinäytös tai missikisat menossa. Me ei päästy yksimielisyyteen siitä kumpi, voi jopa olla että molemmat yhtaikaa. Päälavalla illan kruunasi Aasian oma Antti Tuisku vähintäänkin kornien koreografioiden kanssa. Noh, pikkutytöt kiljuivat silti. Sitten yhdentoista aikaan bileet alkoi olla ohi (siellä ei siis odotettu puoleenyöhön ja ammuttu sitten raketteja pilvin pimein), ja viimeisten oluiden kanssa mekin pysähdyttiin siihen ruokakadun tuoleille istumaan ja ryystämään juomat tuulen suojaan. Viereisessä pöydässä istui sitten porukka thaimaalaiskundeja, joista yks puhui jotenkunten englantia ja se kutsui meidät niiden pöytään. Siinä sitä sit oli hirveen kivaa istua ja yrittää ymmärtää toisiamme, kun meidän thai on melkein yhtä kehnoa kuin niiden englanti. Hirveen kiva ois ollu jutella enempikin, mut nyt se meni siihen, että juotiin ne kaljat pois alta (pojat tilas meillekin vielä yhden oluen lisää, minkä Eevan jalomielisesti lahjoitti kokonaan mulle, mikä seuraavana aamuna huomattiin olleen virhe) ja suunnattiin hotellille nukkumaan.

Lievän heikotusolon saattelemana herättiin myöhään, pakattiin kamat ja kirjauduttiin hotellista. Päivän ongelma oli se, että meidän oli tarkoitus ottaa yölautta Koh Taolle Surat Thanista eikä haluttu olla liiaan aikaisin Surat Thanissa, joten päädyttiin ottamaan päivän vika bussi, mikä lähti vasta 5ltä. Päivä piti saada rinkkojen kanssa kulumaan, ja hätiin tuli hyvä ystävämme internetkahvila. Aika kului kuin siivillä, kun netistä luettiin kuinka Suomessa taas sataa lunta ja sitten olikin aika lähtä etsimään sitä bussiterminaalia. Tai no ihan semmonen pysäkki se vaan oli. Löytämisen vaikeus oli siinä, että kun se pysäkki oli vaansemmonen ränsistyneen näköinen katos, minkä alla oli ikivanha pöytä, jonka takaa mies möi lippuja. Kaikki kyltit oli tietysti thaiksi ja pihalla vaan semmosia tila-autoja, joten jos länsimaalaista bussipysäkkiä yritti etsiä, niin pieleen meni. Muutamien kysymysten jälkeen löydettiin oikee paikka ja saatiin liput. Kaikki hyvin. Autokin lähti ajallaan liikkeelle ja Surat Thaniin tultiin tasan kolme tuntia myöhemmin, niin kun oli luvattu. Surat Thanissa, meidät jätettiin jonnekin sivukujalle, missä ylläriylläri oli heti vastassa yhden matkatoimiston täti. Ihan englanniksi tuli kysymään, minne oltiin matkalla ja välittömästi möi meille liputkin siihen paattiin minne haluttiin. Meitä varmasti vedätettiin hintojen suhteen siinä kaupassa, mutta ongelma oli se että kello oli jo 8 illalla, meillä ei ollut hajuakaan, missä päin kaupunkia oltiin, missä oli satama ja/tai miten sinne pääsee. Otettiin siis helppo reitti ja maksettiin ilmeisesti ylihintaa, ettei tarttenu enää vaivata päätään.

Satamassa meitä odotti paattirivi ja ruokakojurivi. Käytiin ensin ensiksi mainitulla tsekkaamassa itsemme oikeaan alukseen ja sitten siirryttiin jälkimmäiseen, kun ei oltu kunnolla syöty koko päivänä. Vene lähti vasta 11sta illalla joten meillä oli iso kasa aikaa kulutettavana. Tilattiin ruokaa ja juomaa pöytä täyteen ja kaivettiin Eevan 'riemuksi' pelikortit esille. Sinä päivänä mä en vaan pystynyt häviämään ainuttakaan peliä, ja kuka tuntee Eevan, tietää ettei se ollut kovin tyytyväinen. Meni leppoisasti pari tuntia siinä suuta mutristellessa kun Eevalla ei onnistunu mikään ja mulla kaikki. Onneks viimeinen ryöstö meni sentään Eevan nimiin muutamalla pisteellä ja vältettiin kyyneleet.

Oltiin siinä satamassa jo tiirailtu niitä muita laivoja ja huomattiin, että Koh Phanganille menevässä yölautassa oli ihan kerrossangyt rakennettu ja meidän toiveet nous välittömästi. Omassa laivassa huomattiin, että meidän sängyt muodostuivat paperin ohuesta patjasta lattialla ja 'tyynystä'. Oli siis semmoinen iso avoin tila (n 15 kertaa 4 metriä), lattialla hirveesti patjoja ja keskellä kulki käytvävä, mikä hyvin nopeesti täyttyi rinkoista ja kasseista. Jokaisen patjan kohdalle oli seinään merkitty paikkanumero ja niin leppoisasti alkoi meidän 9h matka Taolle. Ei siis ihan kerrossänkyä, mut ei tarttenu kyhjöttään penkilläkään niin kuin yöbusseissa. Ja ehjänä päästiin vielä perille, kaikki hyvin.

Ne Trangissa missatut kaverit majailivat siis samaan aikaan täällä Taolla ja päätettiin käskeä taksikuskin ajaa meidät samalle rannalle, missä Sini ja Hannakin asuivat. Aamuntunnit kulutettiin näppärästi kämppää etsiessä ja oli jo lähellä, että oltais menty perushotelliin (ei liian kalliiseen, mut ei hirveen halpaankaan) betonihuoneeseen asumaan, kun yks paikallinen sälli vinkkasi meille, että rannan oikeassa päädyssä on halpaa majoitusta tarjolla. Lähdettiin tää viimeinen oljenkorsi tsekkaamaan ja päädyttiin kapuamaan rannan reunasta ylös kohoavan kallion päälle asti. Siellä meitä odotti vaatimaton bungalowi maailman parhaalla näköalalla ja isolla terassilla. Tässä samaisella terassilla istuessa voi vaan taas kiitellä tuuriaan kuin löydettiinkään tää paikka. Kuvat ja videot kertokoon enempi. Niin ja sen lisäks tää kämppä on liki puolet halvempi mitä se perushotellihuone ois ollu. Hyvä me!

Eilen siis tultiin tänne Taolle. Käytiin moikkaamassa tyttöjä ja hengailtiin niiden kanssa ilta, tänään ne jatkoi jo aamulla omaa matkaansa muille saarille. Me puolestaan otettaan tässä suht rennosti. Eilisen veneessä 'nukutun' yön jälkeen on aika väsy vielä, joten sen suurempaa aktiviteettia ei jaksa pohtia. Ehkä vuokrataan mopo ja ajellaan maalikyliin. Suomen lätkämatsi tulis yöllä, mutta täytyy vähän kysellä, onko sitä missään nähtävissä, epäilemme. Aikomuksena on tehdä tässä parin päivän sisään kunnon kävelyretkiä lähiympäristössä, pitäis kuulemma olla hyvät polut 'haikkaamista' varten ja sit täällä pitäis olla jälleen kerran maailman luokan snorklauspaikat, joten joku reissu merelle on tehtävä. Sen lisäks mä en ainakaan jaksa pohtia suurempia, ollaan vaan. Pidetään Teemulle ja Sakulle ja muille pojille peukkuja.

Terassilta tervehtien

Villeeva